Pieni askel ihmiskunnalle, suuri harppaus hoitavalle ihoseerumille
Nyt torstaina 1. lokakuuta on tarkoitus laukaista avaruuteen rahtialus, joka vie noin kolme ja puoli tonnia tavaraa Kansainväliselle avaruusasemalle.
Cygnus-aluksen mukana on muun muassa uusi toiletti astronauteille, mutta myös kymmenen pientä pulloa ihoseerumia: amerikkalainen kosmetiikkajätti Estée Lauder on maksanut Nasalle 128 000 dollaria (noin 110 000 euroa) tuotteidensa mainoskuvauksista avaruusasemalla.
Yhtiön tarkoituksena on jakaa kuvia aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja huutokaupata yksi pulloista sen jälkeen, kun se on tuotu takaisin Maahan.
Otsikkokuvassa on kirjoittajan tekemä hahmotelma ihoseerumiputelista avaruusaseman kupolissa.
Mir-asema mainosstudiona
Kyseessä on ensimmäinen puhdas mainoskuvaus avaruudessa pitkiin aikoihin. 1990-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen lähes tyhjän kirstun päälle jäänyt itänaapurimme avaruusohjelma teki monia varsin hauskojakin mainostempauksia silloisella Mir-avaruusasemalla ja myös nykyisellä ISS-asemalla silloin, kun se oli ihan alkutekijöissään.
Ensimmäisenä avaruusmainostamiseen ryhtyi virvoitusjuomafirma Pepsi, jonka mainos kuvattiin Mir-asemalla vuonna 1996. Kosmonautit veivät avaruuskävelyllä aseman ulkopuolelle liki metrin pituisen näköismallin Pepsi-tölkistä, kuvasivat sitä leijumassa painottomuudessa maapallo taustallaan ja virvoitusjuomayhtiö maksoi venäläisille tiettävästi tästä viisi miljoonaa dollaria.
Ensin julkisuuteen ennätti kuitenkin vuonna 1997 samoin Mirillä kuvattu israelilaisen Tnuva-yhtiön maitomainos.
Myös niitä seurannut avaruusmainos liittyi elintarvikkeisiin. Pizza Hut sai vuonna 2000 ison logonsa raketin kylkeen ja seuraavana vuonna kosmonautit myös nauttivan yhtiön tekemää pizzaa avaruusasemalla.
Tarkkaan ottaen kyse oli siitä, että avaruusaseman Zvezda-moduliin (aseman huoltomoduulin) avaruuteen vieneessä raketissa oli iso yhtiön logo ja sitten, kun asemalla oli jo avaruuslentäjiä, toimitettiin heille muun rahdin mukana ”rapea, venyväjuustoinen” pannupizza.
Pizza oli tavallista pienempi, jotta se mahtui asemalla olevaan pieneen uuniin. Lisäksi se oli muutenkin erilainen kuin yhtiön ravintoloissa tarjottavat, koska sen piti täyttää kaikki turvallisuus- ja säilyvyysmääräykset. Esimerkiksi pepperoni piti korvata ”tavallisella” salamilla ja pahvilaatikon sijaan se kuljetettiin ylös vakuumipakattuna.
Pizzamökkiyhtiö maksoi tästä tempauksesta miljoona dollaria ja kertoi julkisuudessa, että pizzan tekeminen vaatii samanlaista futuristista ajattelua kuinka avaruustoiminta.
Kummallista kyllä, avaruuspizzoista ei ole kuultu tuon jälkeen, eikä kuvia ”herkullisesta” pizzasta ole netissä juuri lainkaan. Syynä saattaa olla se, että niissä muutamissa kuvissa, mitä pizzasta on nähty, on se on enemmänkin suomalaisklassikon, ns. roiskeläpän näköinen.
Ensimmäinen raketin kyljessä ollut mainos nähtiin kuitenkin jo vuonna 1990, kun japanilainen TV-yhtiö Tokyo Broadcasting System maksoi venäläisille siitä, että heidän toimittajansa Tojohiro Akijama pääsi käymään Mir-asemalla.
Hänet avaruuteen laukaisseessa raketissa oli TV-kanavan tunnus vieressään iso Sony-elektroniikkayhtiö logo. Akijama käytti lennollaan Sonyn uutta HD-kameraa.
(Muuten: jos joku TV-yhtiö – tai joku muu – haluaisi lähettää nyt toimittajan avaruuteen, minuun voi olla mieluusti yhteydessä.)
Mainoksia myös avaruussukkulassa
Myös Yhdysvalloissa on avaruutta käytetty mainonnassa aina avaruusajan alusta alkaen. Tyyli on ollut kuitenkin toisenlainen, sillä Nasalle palveluita tuottaneet yhtiöt ovat voineet käyttää avaruusyhteyttä mukana mainonnassaan Nasan ohjeistuksen mukaisesti.
Astronaut tosin ottivat tästä pieniä vapauksia menemällä mukaan mainoksiin ja osallistumalla tuotteiden tunnetuksitekemiseen.
Tunnetuin esimerkki tästä ovat Apollo-astronauttien Corvette-autot, joita niitä valmistaneen GM-yhtiön Floridan jälleenmyyjä antoi astronauteille ”lainaksi” nimellisellä vuokralla ja astronautit saivat autot lopuksi omakseen mitättömään hintaan.
Jos Apollo-Corvetet kiinnostavat, niin suosittelen kuuntelemaan Ylelle viime vuoden kesällä tekemäni He valloittivat Kuun -sarjan toisen osan.
Monet muutkin yhtiöt pitivät kovasti siitä, että astronauttien kuvissa oli esillä heidän tuotteitaan. Nasa puolestaan ei pitänyt tästä ja kielsi näyttävimmät tempaukset.
Sukkula-ajan alettua 1980-luvulla myös Nasa innostui kaupallisesta toiminnasta, koska tarkoituksena oli tehdä sukkulasta ja avaruusmatkoista arkipäiväisiä samaan tapaan kuin lentokoneista. Siksi sukkulalennoille otettiin mukaan arkisia tuotteita ja ruokia.
Tunnetuin esimerkki näistä on Coca Cola -yhtiön avaruuskäyttöön tekemä juomatölkki. Se oli kuin normaali alumiininen kokistölkki, paitsi että sen päällä oli muovinen juomaputki ja venttiili, jonka avulla sisällön sai kätevästi liritettyä suuhun myös painottomuudessa.
Samoin tyynyjä, patjoja, kenkiä, pakastekuivattuja retkiruokia ja muita ”Nasan avaruustekniikaa” käyttäviä tuotteita on voitu ostaa tuolta 80-luvulta alkaen.
Avaruus on taas arkista
Nyt avaruuteen lähtevä ihovoide on hieman samaan tapaan kuin Kokis 40 vuotta sitten yksi tapa tehdä avaruudesta tavallista toimintaa.
Kyse on jälleen avaruuden arkipäiväistämisestä, mutta nyt näin on tapahtumassa todella. Tosin jälkikäteen voi ajatella, että 80-luvulla näin myös ajateltiin todella, mutta niin ei vain käynyt: sukkula oli liian kallis ja hankala, eikä siitä koskaan olisi voinut tulla lentolaitetta, joka sukkuloisi Maan ja avaruuden välillä kuten lentokoneet lentelevät täällä Maan pinnalla.
Suuri ero on kuitenkin siinä, että nyt kyse ei ole enää puheista, vaan suunta on selvästi kääntynyt. Nasa on antanut Kansainvälisen avaruusaseman toimia kaupallisten yhtiöiden hoidettavaksi ja haluaisi siirtää vähitellen koko aseman kaupallisesti ylläpidettäviksi.
Tätä ennen Nasa on antanut aseman rahtiliikenteen yksityisten yhtiöiden hoidettavaksi ja tästä eteenpäin henkilöliikennekin on kuin taksikyytien ostamista Nasan kannalta. Tai melkein.
Seuraava askel on tosiaan antaa yhtiöiden hoitaa asemaa kuten hotellia taivaalla. Avaruusasemasta tulee yhä enemmän kuin esimerkiksi Etelämantereella oleva tutkimususasema.
Nasa onkin sopinut Axiom-nimisen yhtiön kanssa siitä, että yhtiö voi liittää asemaan oman moduulissa ja kuljettaa sinne omia astronauttejaan ja asiakkaitaan. Tämä onnistuu pian hyvinkin yksinkertaisesti, kun lipun voi ostaa SpaceX:ltä tai Boeingilta.
SpaceX:n ensimmäinen operatiivinen lento asemalle lähtee matkaan nyt lokakuussa, jolloin samalla kertaa asemalle nousee neljä astronauttia. Tilaa Crew Dragonissa on kuudelle, eli yhteen alukseen mahtuu väkeä saman verran kuin kahden Sojuz-alukseen, joilla liikenne asemalle on hoidettu tähän saakka.
Myös Boeingin Starliner-alukseen mahtuu haluattaessa kuusi ihmistä mukaan, tosin alus ei ole vielä käytössä. Sillä täytyy tehdä ainakin yksi automaattinen koelento ennen kuin avaruuslentäjät pääsevät sen kyytiin.
SpaceX voi haluttaessa tehdä myös ”ylimääräisiä” matkoja asemalle, eli jos Axiomin asiakkaat kaipaavat lentoja muulloinkin kuin avaruusaseman normaaliin liikenteeseen tarvitaan, niin se onnistuu.
Suunnitelmissa on myös turistilentoja, ja muita vastaavia. Ensimmäinen tällainen erikoinen matkaaja on näillä näkymin näyttelijä Tom Cruise, joka lähtee vuoden kuluttua lokakuussa 2021 Dragonilla kuvaamaan elokuvaa avaruusasemalle.
Axiom voi ottaa hoidettavakseen isomman osan asemaa myöhemmin ja sen suunnitelmissa on myös oma avaruusasema joskus lähitulevaisuudessa. Sen kustannukset katettaisiin täysin kaupallisin perustein; asiakkaat voivat olla niin turisteja kuin tutkijoitakin, palveluna voidaan tehdä niin teknisiä kokeita kuin mainostajikin.
Onkin siis todennäköistä, että avaruusmainostamisesta tulee yleisempää sitä mukaa kun pääsy avaruuteen tulee helpommaksi ja edullisemmaksi.
Avaruustoiminnan kannalta tämä on toisaalta banaalia, mutta myös lupaavaa. Samaan tapaan kuin mainostajat voivat kuvata mainoksiakaan avaruudessa, voivat pian tavalliset yliopistotkin lähettää koelaitteitaan avaruuteen ilman mutkikasta, kallista ja usein byrokraattista väylää avaruusjärjestöjen kautta.
Avaruustoiminta on viimeinkin muuttumassa arkisemmaksi. Uusi aika on ollut opastamassa jo vuosikymmenen ajan, mutta uusien avaruusalusten myötä se on nyt todella alkamassa. Ihovoidemainos avaruudessa on yksi, mutta konkreettinen merkki tästä.
Mitä tulee vielä avaruuteen ja mainoksiin, niin nyt pitäisi varautua sen äärimmäiseen muotoon: avaruudessa oleviin ja sieltä tänne alas näkyviin mainoksiin.
Tällaisia on suunniteltu jo useampaankin kertaan, mutta onneksi hankkeet eivät ole toteutuneet. Hurjin ajatuksista oli heijastaa mainoksia Kuun pinnalle.
Konkreettisin oli Space Marketing -yhtiön ”Space Billboard” vuonna 1993. Nimensä mukaisesti kyseessä olisi ollut valtava mainostaulu, joka olisi lähetetty kiertoradalle. Se olisi ollut kooltaan ja kirkkaudeltaan täysikuun luokkaa.
Hanke kariutui käytännön hankaluuksiin (mm. avaruusromu olisi ollut sille koko ajan uhkana) ja siihen, että kaikeksi onneksi Yhdysvaltain kongressi kielsi sikäläisiä yhtiöitä tekemästä tällaisia mainoksia. Sittemmin ehdoton kielto muutettiin koskemaan vain ”häiritsevää” mainontaa, tosin häiritsevyys jää ennakkotapausten ja niitä käsittelevien juristien määriteltäväksi.
Tuhannetkaan satelliitit eivät haittaa taivasmaisemaa samaan tapaan kuin mainostaulut, joka ainakin toivottavasti saadaan pidettyä poissa tulevaisuudessakin.
