Ovatko astronautit jumissa avaruudessa?
Ilmailu- ja avaruusyhtiö Boeingin tekemä Starliner-avaruusalus on ensimmäisellä koelennollaan, jolla on mukana avaruuslentäjiä. Tätä ennen alus on tehnyt kaksi lentoa automaattisesti ja kauko-ohjattuna matkustajanaan vain astronauttia mallintanut nukke.
Tämä lento alkoi 5. kesäkuuta, kun alus nousi matkaan Floridasta Cape Canaveralista Atlas-kantoraketin nokassa. Aluksen kyydissä olleiden Butch Wilmoren ja Sunita Williamsin aikomus oli telakoitua kansainväliseen avaruusasemaan, viettää siellä kahdeksan vuorokautta ja palata takaisin. Heidän päätehtävänään oli tarkkailla koko ajan miten Starliner käyttäytyy avaruudessa – onko se valmis kyytimään astronautteja rutiininomaisesti asemalle ja takaisin.
Tällaisenaan nähtävästi ei, sillä aluksessa on vikoja. Paluumatkaa on viivytelty jo kahden kuukauden ajan, eikä tällä hetkellä ole selvää milloin ja millä aluksella Wilmore ja Williams palaavat. Lennon Boeingilta tilannut Nasa pohtii parhaillaan onko Starliner kykenevä tuomaan astronautit takaisin turvallisesti.
Asiasta kertoneet tiedotusvälineet ovat luonnollisesti vetäneet mutkia suoraksi ja kertoneet, että astronautit ovat jumissa, jopa hylättyinä avaruudessa. Selitin alla olevalla videolla mistä on kyse, ja laajennan selitystä vielä tässä blogissa.
Nasan tilaama alus ja lento
Starlinerin lennon taustalla on Nasan Commercial Crew Program -niminen hanke, joka alkoi pian sen jälkeen, kun Nasa pätti lopettaa avaruussukkuloiden käytön ja siirtää ne eläkkeelle. Kansainvälinen avaruusasema oli saatu valmiiksi vuonna 2011 ja sen jälkeen vain astronautteja ja rahtia piti kuljettaa asemalle sekä tuoda sieltä takaisin.
Rahtipalveluista Nasa teki sopimuksen vuonna 2008 tilaamalla lentoja SpaceX:ltä ja Orbital Sciences -yhtiöltä. Avaruuslentäjien kuljettamisesta tehtiin toinen sopimus vuonna 2014 (usean vuoden kestäneen tarjouskilpailun päätteeksi). Tilaus lennoista annettiin Boeingille ja SpaceX:lle. Kummassakin tapauksessa yhtiöitä oli kaksi, jotta yhden aluksen mahdollisten ongelmien vuoksi toisella voitaisiin jatkaa toimintaa. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi kummassakin tapauksessa myöhemmin.
SpaceX tarjosi astronauttilennoille Dragon-rahtialuksensa, ihmisten kuljettamiseen sopivaa versiota. Käytännössä yhtiö tekisi isomman ja paremman version aluksestaan ja sitä käytettäisiin hieman versioituna ihmisten ja rahdin kuljettamiseen. Uusi alus tunnetaan nimellä Dragon 2, ja sen ihmiselle sopiva versio nimellä Crew Dragon.
Boeing puolestaan tarjosi kokonaan uutta, tosin hyvin perinteisiin ratkaisuihin turvaavaa alusta, jonka nimeksi tuli CST-100 Starliner.
Nasa antoi rahaa alusten kehittämiseen ja sitten erikseen lentojen toteuttamiseen. Boeing sai 460 miljoonaa dollaria aluksen tekemiseen ja 4,2 miljardia dollaria. SpaceX sai puolestaan 440 miljoonaa dollaria ja 2,6 miljardia dollaria. Kumpikin yhtiö sitoutui kehittämään, testaamaan ja koelentämään alukset saamallaan rahalla, sekä tekemään sen jälkeen kuusi miehistönvaihtolentoa.
Suuri ero summissa on herättänyt kovasti puhetta jälkikäteen, etenkin kun enemmän saanut Boeing on tuottanut Nasalle varsin paljon harmaita hiuksia. Lisäksi Starliner on vuosikaupalla myöhässä. Alusta odottaessa Nasa on tilannut SpaceX:ltä lisää lentoja.
CST-100 Starliner (Crew Space Transportation-100) ja Dragon ovat periaatteeltaan hyvin samanlaisia. Kumpikin laukaistaan avaruuteen raketin nokassa ja ne tulevat alas ensin lämpökilven suojaamana ja sitten laskuvarjojen hidastamana. Dragon laskeutuu mereen, Starliner kuivalle maalle. Alukset ovat jotakuinkin saman kokoisia. Ne pystyvät periaatteessa kuljettamaan seitsemäämatkustajaa, mutta niitä käytetään vain neljälle varustettuna.
Kummassakin aluksessa on kapseli, jonka sisällä astronautit ovat ja jonka sisällä he palaavat alas, ja sitten on kertakäyttöinen huoltomoduuli, jonka avulla alus lentää avaruudessa ja joka pitää huolta kapselin sisällä olevista astronauteista. Siinä ovat rakettimoottorit ja happisäiliöt, sähköntuottojärjestelmät ja muut avaruudessa lentämistä sekä olemista varten tarvittavat systeemit. Huoltomoduulit irrotetaan ennen paluuta Maahan, eli astronautit palaavat alas komentomoduulin sisällä.
Komentomoduulit ovat uudelleenkäytettäviä, eli ne huolletaan lentojen välillä ja käytetään uudelleen. SpaceX on valmistanut neljä alusta ja viides on tekeillä. Boeing on rakentanut kaksi – ainakin periaatteessa – käyttökelpoista alusta.
Viipyy, viipyy…
SpaceX rahtasi sopimuksen allekirjoituksen aikaan jo tavaraa avaruusasemalle, mutta sillä ollut kokemusta ihmisten kuljettamisesta. Siksi monet katsoivatkin, että konkari-Boeingin valinta oli kään kuin varmistus sille, että astronauttien lennot alkaisivat oikeasti vuonna 2017, kuten oli aikomus.
Kummallakin yhtiöllä oli kuitenkin vaikeuksia heti alussa. Niin Boeing kuin SpaceX:n ilmoittivat pian vuoden myöhästymisestä. Vaikka nyt siis huomio on Boeingin ongelmissa, oli myös SpaceX:llä vaikeuksia aluksensa kehittämisessä – esimerkiksi yksi Crew Dragon tuhoutui sen rakettimoottorin räjähdettyä testissä. Ongelmien korjaamisen jälkeen lennot ovat sujuneet hyvin.
SpaceX ennätti aloittamaan ensin koelennot vuonna 2019 ja seuraavasta vuodesta alkaen Dragonit ovat olleet rutiinikäytössä. Lentoja on ollut jo kahdeksan ja Nasa on tilannut niitä lisää, tällä hetkellä kaikkiaan 14. Jos Starlinerin lennot eivät pääse vauhtiin, tilaa Nasa varmasti lisää lentoja SpaceX:ltä. Lisäksi Dragoneilla on tehty neljä avaruusturistilentoa, ja uusia kaupallisia lentoja on tulossa lisää.
Starlinerin ensimmäinen koelento ilman astronautteja tapahtui vuonna 2019, mutta se meni huonosti. Aluksella oli suuria ongelmia (pääasiassa tietokoneohjelmien kanssa) heti avaruuteen päästyään, eikä se pystynyt telakoitumaan avaruusaseman, kuten oli tarkoitus. Boeingin lennonjohtajat saivat juuri ja juuri palautettua aluksen Maahan. Koska käynti avaruusasemalla oli Nasan asettama vaatimus, tehtiin toinen koelento vuonna 2022.
Tuollakaan lennolla kyydissä ei ollut muuta kuin kaksi mallinukkea, lempinimiltään Rosie ja Rocketeer. Heti avaruuteen päästyä kaksi ohjausrakettimoottoria lakkasi toimimasta ja avaruusasemalle telakoituessa moottoreita vikaantui lisää. Tästä huolimatta telakoituminen onnistui – moottoreita on kaikkiaan 28, joten muutaman raketin puuttuminen voidaan korvata muilla moottoreilla.
Jo ennen laukaisua havaittiin ongelmia näissä rakettimoottoreissa, ja tilanne vastaa paljon sitä mikä se on nyt. Kerron moottoreista ja niiden oletetusta viasta myöhemmin lisää. Muilta osin tuo toinen koelento sujui tarpeeksi hyvin, jotta Nasa antoi luvan ottaa ihmisiä kyytiin seuraavalla aluksen lennolla, kunhan pieni ongelma laskuvarjojen kanssa korjattaisiin.
Laskuvarjojen kiinnikkeet eivät olleet tarpeeksi suurta voimaa kestäviä, joten Boeing joutui vaihtamaan ne ja testaamaan uudelleen laskuvarjot.
Aluksen sisältä löydettiin myös sähköjohtojen suojaksi laitettuja materiaaleja, jotka olivat paloherkkiä. On erittäin kummalista, että Boeing on alun perin valinnut aluksessa käytettäväksi paloherkkiä aineita. Se, kuten myös paljastukset Boeingin sekä alihankkijoiden välisistä huonoista suhteista, kertovat ongelmista Boeingin sisällä. Lentokonepuolella olleet ongelmat ovat samanlaisia kuin avaruuspuolella: turvallisuudessa lipsutaan, itse tekemisen sijaan käytetään paljon alihankkijoita, ja nähtävästi alihankkijoiden kanssa toimitaan enemmän juristien kuin insinöörien välityksellä.
Joka tapauksessa Starlinerin astronauttilentoa suunniteltiin vuodelle 2023, mutta se siirtyi tämän vuoden puolelle. Kun laskuvarjotesti tammikuussa sujui hyvin, päätettiin laukaisuajankohdaksi huhtikuu 2024.
Sitä tosin lykättiin Starlineristä riippumattomista syistä: avaruusasemalla on nykyisin paljon liikennettä ja suunnitelmat elävät koko ajan, joten erikoiskohtelua vaativa koelento päätettiin siirtää toukokuulle.
Lopulta laukaisua yritettiin toukokuun 6. päivänä, mutta raketin ylimmässä vaiheessa ollut vika nestemäisen hapen venttiilissä keskeytti lähtölaskennan. Pian kävi ilmi, että venttiili piti vaihtaa kokonaan, minkä vuoksi raketti rullattiin takaisin halliinsa laukaisualustalta.
Sitten huomattiin vuoto Starlinerin heliumtankeissa. Huoltomoduulissa olevien rakettimoottorien polttoainetankit paineistetaan heliumilla. Vuoto oli niin pieni, tankeissa on paljon heliumia ja lennon oli tarkoitus olla lyhyt, joten tämä katsottiin niin pieneksi ongelmaksi, että se ei estänyt laukaisua.
Alus pääsi matkaan viimein 5. toukokuuta, mutta pian lennon alkamisen jälkeen äkättiin sama vanha vika ohjausrakettimoottoreissa.
Mikä vikana moottoreissa?
Kun alus oli telakoitumassa avaruusasemaan, viisi moottoria lakkasi toimimasta. Niistä neljä saatiin resetoinnin jälkeen toimimaan, ja telakointi voitiin tehdä jotakuinkin normaalisti pienen viivyttelyä jälkeen.
Aerojet Rocketdynen tekemiä moottoreita on tutkittu ja korjailtu edellisen lennon jälkeen, mutta niissä on silti edelleen jotain vikaa. Moottorien polttoaineensyöttöjärjestelmässä on teflonista tehtyjä tiivisteteitä, jotka nähtävästi paisuvat kun moottoreita käytetään paljon ja niiden lämpötila nousee. Kun ne paisuvat, polttoaineensyöttö estyy tai vaikeutuu.
Huoltomoduulissa olevat ohjaiusrakettimoottorit ovat aluksen huoltomoduulin sivuilla olevissa pitkulaisisa laatikoissa, ja kun moottorit käyvät, niin lämpötila sen sisällä nousee.
Huolena on se, että maahanpaluun aikana moottoreita käytetään paljon. Ensinnäkin yksillä moottoreilla hidastetaan ratanopeutta, jotta alus putoaisi kiertoradalta alas, ja ennen tuota jarrurakettien polttoa ja polton aikana täytyy aluksen asentoa muuttaa ja pitää aloillaan ohjausrakettimoottoreilla.
Silloin ei ole aikaa resetoida moottoreita, vaan niiden täytyy toimia, tai alus voi tuhoutua. Ja se tietäisi joko kuolemaa tai todella epämukavaa kyytiä astronauteille.
Myös avaruusasemalta lähtiessä ohjausrakettimoottoreita käytetään paljon. Riskinä on se, että alus törmää avaruusasemaan, jos moottorit eivät toimi kunnolla. Vaikka Starliner pääsisi kauemmaksi asemasta, se saattaa olla radalla, jolla se törmää ennemmin tai myöhemmin asemaan.
Boeing, Rocketdyne ja Nasa ovat analysoineet ja testaileet moottoreita niin asemalla telakoituneena olevassa aluksessa kuin täällä Maan pinnallakin olevissa testipenkeissä sekä simulaatioissa. Testien perusteella Boeing on sitä mieltä, että moottorit kyllä toimivat ja riski moottorien toimimattomuudesta väärään aikaan on pieni.
Mutta Nasa ei ole samaa mieltä. Päätös antaa aluksen lähteä matkaan pikkuvikaisena oli selvästi väärä, ja lisäksi Boeingin edellisten lentojen jälkeen antamiin lupauksiin moottorien toimimisesta on suhtauduttu hieman sinisilmäisesti. Vähän sama kuin Boeingin lentokonepuolella: viranomaiset ovat luottaneet siihen, että luotettu siihen, että iso ja kuuluisa, perinteinen ilmailu- ja avaruusyhtiö kyllä hoitaa asiat kunnolla – mutta ei. Yhtiö on selvästi johtanut viranomaisia harhaan, tai ainakin jättäneet kertomatta olennaisia asioita.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että Starliner on kiinni avaruusasemassa ja se, sekä sen kaksi matkustajaa pitäisi saada takaisin Maahan. Pelkkä puhuminen ja syyttely eivät auta. Boeingin ja Rocketdynen juristit ovat jo miettineet syyllistä ongelmiin (ja kuka maksaa paljonkin kenelle), mutta nyt insinööritkin miettivät mitä tehdä.
Parasta olisi se, että Wilmore ja Williams voisivat palata alas Starlinerillä, mutta se voi olla liian vaarallista. Viimeisten tietojen mukaan Starliner ohjataan alas tyhjänä ja astronautit tulevat alas toisella kyydillä.
Tuo toinen kyyti olisi SpaceX:n Dragon-alus.
Asemalla on nyt yksi sellainen ja toinen on lähdössä sinne kohta. Tulossa on aseman normaali miehistönvaihto, jolloin neljä avaruuslentäjää tulee alas ja neljä uutta lentää ylös. Miehistöt viettävät asemalla noin puoli vuotta, kunnes uusi miehistö tulee taas paikalle.
Samaan tapaan venäläisellä Sojuzilla tehdään miehistönvaihtoja, tosin siinä on kolme paikkaa. Näiden miehistöjen maihto on hankalaa ja myös nykyisin poliittisen tilaanteen vuoksi Sojuz ei ole mahdollisuus Wilmorelle ja Williamsille. He tulevat alas Maahan joko Starlinerillä tai Dragonilla.
Avaruusasemassa ei ole ylimääräisiä telakointiportteja, joten Starliner pitäisi saada pois asemalta ennen seuraavan Dragonin saapumista. Nyt Nasa on päättänyt, että Starliner lähetetään joka tapauksessa paluumatkalle syyskuun alussa: 2. syyskuuta, jos astronautit ovat mukana, tai 5. syyskuuta, jos se lentää automaattisesti. Päivämäärät eivät ole virallisia, mutta ne on mainittu keskusteluissa todennäköisinä.
Päätös siitä, ovatko astronautit mukana, tehdään joka tapauksessa vasta elokuun lopussa.
Asiaan liittyy myös se, että avaruusasemalla olevilla astronauteilla pitää olla paikka ”pelastusveneessä”. Jos asemalla tapahtuu onnettomuus, pitää heidän voida mennä avaruusalukseensa ja joko odottaa siellä tilanteen menemistä ohitse, tai evakuoitua sillä maahan.
Nyt Wilmorelle ja Williamsille tämä pelastusvene on heidän Starlinerinsä. Jos on iso hätätilanne, niin riski paluun epäonnistumisesta on paljon pienempi kuin se, että jäisi asemalle.
Jos Starliner lähetetään alas tyhjänä, niin on kolmisen viikkoa kestävä ajanjakso, jolloin Wilmorella ja Williamsilla ei ole tätä pelastusvenettä. Silloin he käyttäisivät asemalla olevaa Dragonia, sillä sen rahtitilaan saa laitettua kaksi penkkiä lisää. Oletettavasti Starlinerissä olevat istuimet ruuvattaisiin irti ja laitettaisiin Dragoniin.
Sekä Dragon että Starliner pystyvät periaatteessa kuljettamaan seitsemää matkustajaa, mutta niitä käytetään nyt vain neljän astronautin lennättämiseen ja ”tyhjässä” tilassa on rahtia. Hätätilanteessa sinne saisi siis kaksi matkustajaa, mutta tätä ei todellakaan haluta tehdä ellei ole ihan pakko.
Astronautit halutaan saada alas ”normaalisti” normaalipaikoilla, ja siksi suunnitelma on se, että jos Starlineriä ei haluta käyttää paluuseen, niin seuraavan vaihtomiehistön kokoa muutetaan. Ylös lähtisikin neljän sijaan vain kaksi, jolloin Williams ja Wilmore olisivat asemalla aina ensi vuoden helmi-maaliskuuhun, jolloin seuraavan miehistön oli ja on tarkoitus tulla takaisin.
Ongelmana ovat myös avaruuspuvut, joita käytetään aluksen sisällä: Dragonin ja Starlinerin puvut eivät ole yhteensopivia. Siis joko heille pitää lähettää rahtialuksella omat puvut lähikuukausina tai täytyy keksiä tapa, millä Starlinerin puvut saa kiinnitettyä Dragonin systeemeihin.
Ja vielä: jos Starliner palaa takaisin automaattisesti, niin sen ohjelmistot täytyy vaihtaa. Boeing kaikessa viisaudessaan poisti automaattilentämismahdollisuuden tästä astronauttien lentämästä aluksesta. En ymmärrä mitä järkeä on ollut tehdä kaksi erilaista ohjelmistoa, yksi astronauttien kanssa lennettäväksi, yksi ilman, kun Dragonissa on vain yksi ohjelmisto, jota voi käyttää ilman astronautteja tai heidän kanssaan.
Taustalla saattaa olla se, että Dragonin tapauksessa voidaan käyttää samoja ohjelmistoja sekä ihmisten kuljettamiseen tarkoitetussa aluksessa kuin myös rahtiversiossa. Starlineristä ei ole erillistä rahtiversiota, joskin kaksi ensimmäistä lentoa tehtiin automaattimoodissa, jota Boeing ei halunnut enää kehittää paremmaksi.
Tässä ollaan nyt. Nasa pohtii ennen kaikkea sitä, että mikä on kunkin palasen riski ja mikä on kokonaisriski eri vaihtoehdoissa. Pohdintaa haittaa se, että rakettimoottoriongelman perisyytä ei ole löydetty. Onko se tuo teflontiivisteiden laajeneminen vai ei? Tulokset ovat hieman ristiriitaisia.
Kahdeksasta päivästä kahdeksan kuukautta?
Butch Wilmore ja Sunita Williams eivät siis varsinaisesti ole jumissa asemalla, koska hätätilanteessa he voisivat palata koska tahansa. Mutta Nasa ei ole varma siitä, onko riski normaalista palaamisesta aluksessa liian suuri verrattuna siihen, että paluu tapahtuisi erikoisjärjestelyin.
Wilmore ja Williams ovat jo olleet kaksi ja puoli kuukautta ”ylimääräistä” avaruudessa, ja voi olla, että heille tulee tämän lisäksi vielä normaali kuuden kuukauden pesti – ellei tulevaa lentoa päätetä sitten lyhentää.
Astronattikaksikosta sinällään ei kannata olla huolissaan, sillä he ovat odotelleet tätä lentoaan jo vuosia ja ovat asennoituneet siten, että tämä on koelento. Mitä tahansa saattaa sattua sen aikana, tosin jos lento muuttuu tosiaan kahdeksasta päivästä kahdeksaksi kuukaudeksi, niin se kyllä saattaa harmittaa: astronautti haluaa kyllä olla avaruudessa, mutta tuskin ihan tähän tapaan.
Puuhaa asemalla kyllä riittää, ja kumpikin on koulutettu toimimaan asemalla sekä tekemään siellä hommia, niin huoltohommia kuin tutkimustakin.
Butch Wilmore on ollut jo kaksi kertaa avaruuslennolla aikaisemmin, sukkulalennolla ja sitten puolen vuoden postin avaruusasemalla. Suita Williams on ollut myös kahdesti avaruudessa, kaksi pitkäkestoista lentoa avaruusasemalla ja hän ollut avaruudessa yhteensä yli vuoden. Hän on tehnyt myös seitsemän avaruuskävelyä ja on tosiaan konkari.
Mitä konkareihin tulee, niin tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun avaruuslentäjät ovat jumissa avaruusasemalla. Kansainväklinen avaruusasema ei ole paha paikka olla jumissa verrattuna historian tunnetuimpaan tapaukseen, jolloin paluulento hieman viivästyi: Sergei Krikalev oli Mir-avaruussemalla vuonna 1991, kun Neuvostoliitto romahti, eikä Venäjä pystynyt tuomaan häntä suunnitellusti takaisin. Krikalev oli tuolla lennollaan lopulta 311 vuorokautta, eli kymmenisen kuukautta.
Lentoja on lyhennelty ja pidennelty useitakin kertoja eri syistä, mutta WIlmoren ja Williamsin tapaus olisi ainutlaatuinen.
Nasan päätöksenteossa varmasti painaa varmasti – ainakin siellä taustalla – myös Yhdysvaltain presidenttipeli, sillä varapresidentti ja presidenttiehdokas Kamala Harris on Yhdysvaltain kansallisen avaruusneuvoston puheenjohtaja. Neuvosto ohjaa poliittisesti maan avaruustoimia, siis periaatteessa on Nasan yläpuolella. Jos nyt tapahtuisi astronauttien henkeä vaarantanut onnettomuus, niin tällä olisi varmasti vaikutuksia myös presidenttikampanjointiin.
Paljon pohdittavaa. Nasa otti lisäaikaa lykkäämällä tuota seuraavaa miehistönvaihtoa syyskuun 24. päivään. Crew-9 -lennon piti lähteä alun perin matkaan nyt 18. elokuuta.
Turistilennot tulossa lisäksi
Hienointahan olisi se, että SpaceX:llä olisi aluksia hyllyllä odottamassa lentoa, ja yksi niistä voitaisiin lähettää asemalle astronautteja hakemaan. Mutta näin ei ole. Neljästä aluksesta kaksi on nyt sidottuna avaruusasemalentoihin, ja yhtiöllä on tulossa lähiaikoina peräti kolme avaruusturistilentoa.
SpaceX on käyttänyt ja käyttää Dragon-aluksiaan itse järjestämiinsä turistilentoihin ja Axiom Space -yhtiön organisoimiin puolituristilentoihin. Käytän sanaa ”puolituristilento” sellaista, missä mukana on eri maiden institutionaalisia astronautteja ja he tekevät lentonsa aikana myös tutkimusta ja muuta työtä, eivät vain ihaile maisemia. Sellainen oli esimerkiksi aiemmin tänä vuonna ollut lento, jolla oli mukana ruotsalainen Marcus Wandt, Euroopan avaruusjärjestön reserviastronautti, ja sellainen on myös tulossa oleva lento, jolla on mukana ESA:n puolalainen reserviastronautti Sławosz Uznański. Lennon nimi on Axiom-4, se oli suunniteltu nyt lokakuuksi, mutta sitä on lykätty ensi kevääseen tämän Starliner-hässäkän vuoksi.
Polaris Dawn on turismilento, jonka laukaisua suunniteltu nyt elokuun 26. päiväksi. Lento on lentäjäseikkailijamiljardööri Jared Isaacmanin ostama lento, jolla hän tekee avaruuskävelyn käyttäen SpaceX:n uusia tuohon sopivaa avaruuspukua.
Sitä seuraa jännä lento Fram2 vuoden lopussa, ja siitä tulee ensimmäinen ihmisiä kuljettava lento, jolla lennetään polaariradalla. Siis maapallon napojen ylitse, mistä tuo norjalaiseen napatutkimusalus Framiin viittaava nimikin tulee. Mukana lennolla on myös norjalainen Jannicke Mikkelsen.
SpaceX ei siis voisi ilman isoja järjestelyitä lähettää noin vain alusta asemalle hakemaan siellä olevia astronautteja, joten vaihtoehdot ovat joko paluu Starlinerillä syyskuun alussa tai Dragonilla helmi-maaliskuussa.
Päivitän tätä juttua, kun uusia tietoja asiasta saadaan.
Kiitos mielenkiintoisesta jutusta.