Edessä superjännä avaruusvuosi 2019
Kun kyse on avaruuslennoista, on taakse vähitellen jäämässä oleva vuodenvaihde ollut jo hengästyttävä: Ultima Thulen ohilento, saapuminen asteroidille, laskeutuminen Kuuhun, kolme suomalaissatelliittia avaruuteen ja avaruusturismialus viimeinkin lentämässä avaruuden rajamailla.
Kenties merkittävin asia on kuitenkin ollut toistaiseksi poissa otsikoista, sillä vain friikit Twitterissä ja muut asianharrastajat ovat jakaneet kuvia SpaceX:n Texasissa valmistuvasta kokeellisesta raketista.
Se on väläys tulevasta, tosin ensi vuonna saadaan siitä vain maistiaisia.
Hopeanhohtoinen, Tintin kuuraketilta näyttävä Starship Hopper on laite, joka testaa tulevan Starship-avaruusaluksen tekniikkaa ja toimintaa. Samaan tapaan kuin SpaceX harjoitteli Falcon 9 -kantorakettien ensimmäisten vaiheiden (nyt rutiininomaista) palaamista takaisin alas lentonsa päätteeksi, käytetään tätä lopullista pienempää ja yksinkertaisempaa rakettia Starshipin maahanpaluun kokeiluun.
Starship on SpaceX:n ja sen johtajaperustaja Elon Muskin kaavaileman BFR-superraketin ylempi osa, joka olisi uudelleenkäytettävä ja palaisi lentonsa jälkeen takaisin Maahan samaan tapaan kuin Falcon 9:n ensimmäiset vaiheet tekevät nyt. Ei siis avaruussukkulan tapaan liitokoneena, eikä avaruuskapseleiden tapaan laskuvarjoilla, vaan yksinkertaisesti rakettimoottorien avulla hidastaen, futuristisesti pystysuoraan alas laskeutumalla.
Kun BFR-raketin ensimmäinen vaihe (nimeltään yksinkertaisesti Super Heavy) tekee samoin, on raketti kokonaisuudessaan täysin uudelleenkäytettävä. Kooltaan tämä on laukaisuvaiheessa suurempi kuin ammoiset Apollo-lentojen kuuraketit – korkeutta sillä on lähes 120 metriä. Se pystyy nostamaan matalalle kiertoradalle Maan ympärillä noin sadan tonnin lastin kerralla.
Starship puolestaan on 55 metriä pitkä ja siitä on suunnitteilla kolme versiota. Yksi on rahdin kuljettamista varten, toinen ihmismatkustajia varten ja kolmas on tankkialus.
Rahtialus on periaatteessa mullistava, sillä se voisi viedä niin pikkusatelliitteja kuin suuria ja painavia avaruusasemien osia tai mitä muita rahteja avaruuteen kätevästi ja edullisesti; se olisi kuin rekka, joka pudottelee kuormaansa halutuille radoille ja palaa sitten hakemaan uutta kuljetettavaa.
Ihmismatkustajille tarkoitettu alus voisi kuljettaa kätevästi useita kymmeniä ihmisiä kiertoradalle ja takaisin. Alkuperäisen version kapasiteetiksi sanottiin jopa satakunta matkustajaa, mutta nykyversiossa on paineistettua tilaa ”vain” tuhatkunta kuutiometriä. Tämä on enemmän kuin on asuintilaa Kansainvälisessä avaruusasemassa.
Tankkeriversiota tarvitaan siksi, että Starship kykenee pitkäkestoisiin lentoihin myös Maan lähistöä kauemmaksi. Sillä voi tehdä lentoja Kuuhun ja Marsiinkin, mutta näitä matkoja varten alus pitää tankata uudelleen avaruuteen nousun jälkeen.
Suuri sisätila tulee etenkin näillä lennoilla tarpeeseen. Alukseen voi laskennallisesti tehdä hytit 40 henkilölle, joiden lisäksi matkustajilla on yhteistä tilaa, keittiö, varastotilaa ja myös säteilysuojattu turvatila, missä voidaan olla esimerkiksi aurinkomyrskyjen aikana.
Suunnitelmien mukaan Superheavy ja Starship ovat siis mullistava yhdistelmä, joka saa kaikki nyt pöydällä olevat suunnitelmat Kuun ja Marsin tutkimiseksi näyttämään naurettavilta. Olennaista on kuitenkin se, toimiiko Starship kuten toivotaan.
Tässä tarvitaan siis nyt Teksasissa SpaceX:n ranchilla tehtävää alusta. Tämä ”hyppijä” on 40 metriä korkea ruostumattomasta teräksestä tehty alus, joka ei kykene avaruuslentoihin, mutta joka pystyy lentämään Starshipin laskeutumisen loppuvaiheen lentoja samaan tapaan kuin oikea alus. Se siis nimensä mukaisesti tekee hyppäyslentoja. Kolmella metaania ja nestehappea käyttävällä Raptor-rakettimoottorilla varustettu alus on ainakin ulkoisesti nyt valmis ja sillä on aikomus tehdä ensimmäiset lennot nyt vuoden alkupuolella.
Kiinnostavaa aluksessa on paitsi sen retromuoto, niin myös rakennusmateriaali. Eksoottisten metallien, alumiinin tai komposiittien sijaan se on tehty ruostumattomasta teräksestä. Muskin mukaan sen ominaisuudet ovat ylivoimaisia, kun massan lisäksi otetaan huomioon kestävyys ja lujuus.
Nämä koelennot ovat kenties kaikkein jännimpiä avaruuslentoja alkavana vuonna, vaikka ne eivät ole aivan niin näyttäviä kuin muut tulossa olevat tapahtumat.
Mitä muuta vuonna 2019 on odotettavissa?
Planeetta- ja kuututkimuksen puolella kohokohdat olivat jo vuoden alussa, tosin työ jatkuu nyt rutiininomaisesti. Kenties tämä onkin jännittävintä, mutta se ei ole enää mitään uutta: parhaillaan luotaimet ovat tutkimassa Venusta, Marsia, paria asteroidia, Jupiteria ja Kuuta, ja niiden lisäksi olemme menossa kohti Merkuriusta ja tutkimme useallakin laitteella Aurinkokunnan ulko-osia.
Ultima Thulen ohi lentänyt New Horizons lähettää tämän vuoden aikana hitaasti tietojaan ohilennosta, joten sieltäkin on tulossa jatkuvasti lisää uutta, jännää tietoa. Tätä iloa jatkuu vuoden 2020 syyskuuhun. Marsin sisustasta saadaan paljon tietoa InSight-laskeutujan tutkimuslaitteiden ansiosta ja kiinalaisten näytteenhakulento Kuusta lähteä matkaan jo vuoden lopussa.
Vuodesta tulee nähtävästi kiinnostavin miehitettyjen avaruuslentojen saralla, sillä sekä SpaceX:n uusi Dragon kuin Boeingin CST-100 Starliner tekevät tänä vuonna ensin automaattiset koelentonsa ja sitten astronauttien kanssa (jos kaikki sujuu hyvin). Kyseessä ovat ensimmäiset miehitetyt avaruuslennot Yhdysvalloista sitten sukkuloiden eläkkeellejäämisen vuonna 2011.
Myös ensimmäiset pomppauslennoille osallistuvat avaruusturistit pääsevät matkaan tänä vuonna, jos yllätyksiä ei tapahdu. Virgin Galacticin SpaceShip2 lensi jo lähes avaruuteen joulukuussa ja seuraavilla lennoilla noustaan myös kansainvälisesti tunnustetun sadan kilometrin korkeudessa olevan avaruusrajan yläpuolelle. Näyttää siltä, että ensimmäiset lennoistaan maksaneet matkustajat pääsevät lennoilleen vielä loppuvuodesta. Tätä on odotettu jo lähes vuosikymmenen.
Yhtiön kilpailija Blue Origins etenee myös kovaa vauhtia kohti kaupallisia lentoja omalla New Shepard -raketillaan ja sen nokassa ratsastavalla kapselillaan.
Kiinnostavaa tänä vuonna on myös nano- ja mikrosatelliittien laukaisuun tarkoitettujen pikkurakettien tuleminen rutiininomaiseen käyttöön. Uudesta-Seelannista Electron -rakettejaan laukaiseva Rocket Lab teki vuonna 2018 jo kolme laukaisua ja tähtää 12 laukaisuun vuonna 2019. Ainakin yhdellä näistä lennoista on mukana suomalaisen Iceyen tutkasatelliitti.
Rocket Labin kilpailijat Vector ja Firefly aikovat tehdä myös päästä mukaan kisaan pikkusatelliittien laukaisuista tänä vuonna. Pian suomalaistenkin nanosatelliittien ei täydy enää odotella vuosikaupalla vuoroaan, vaan ne voidaan laukaista kätevämmin taivaalle näillä uusilla kevytraketeilla.
Siis lyhyesti: vaikka vain osa tälle vuodelle suunnitelluista tapahtumista toteutuisi, on vuodesta tuossa hengästyttävän kiinnostava!
PS. Otsikkokuvassa oleva Starship Hopper on oikea. Se ei ole vain kuvituskuva. Lopullinen Starship on suurempi ja sen vakaajina toimivat ”jalat” ovat tukevammat.
Missä Voyanger ja Pioneer luotaimet ovat nyt ja onko sieltä tullut enää tietoa tai kuvia?
Täällä kerrotaan yksityiskohtaisesti: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_artificial_objects_leaving_the_Solar_System
Kuvia ei ole tullut yksinkertaisesti siksi, että siellä ei ole mitään jännää kuvattavaa. Aurinko on enää vain tähti taivaalla, eikä planeettoja näy. Tietoa sen sijaan on tullut ja tulee edelleen.