Pieni askel ihmiskunnalle, suuri harppaus hoitavalle ihoseerumille
Nyt torstaina 1. lokakuuta on tarkoitus laukaista avaruuteen rahtialus, joka vie noin kolme ja puoli tonnia tavaraa Kansainväliselle avaruusasemalle.
Cygnus-aluksen mukana on muun muassa uusi toiletti astronauteille, mutta myös kymmenen pientä pulloa ihoseerumia: amerikkalainen kosmetiikkajätti Estée Lauder on maksanut Nasalle 128 000 dollaria (noin 110 000 euroa) tuotteidensa mainoskuvauksista avaruusasemalla.
Yhtiön tarkoituksena on jakaa kuvia aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja huutokaupata yksi pulloista sen jälkeen, kun se on tuotu takaisin Maahan.
Otsikkokuvassa on kirjoittajan tekemä hahmotelma ihoseerumiputelista avaruusaseman kupolissa.
Mir-asema mainosstudiona
Kyseessä on ensimmäinen puhdas mainoskuvaus avaruudessa pitkiin aikoihin. 1990-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen lähes tyhjän kirstun päälle jäänyt itänaapurimme avaruusohjelma teki monia varsin hauskojakin mainostempauksia silloisella Mir-avaruusasemalla ja myös nykyisellä ISS-asemalla silloin, kun se oli ihan alkutekijöissään.
Ensimmäisenä avaruusmainostamiseen ryhtyi virvoitusjuomafirma Pepsi, jonka mainos kuvattiin Mir-asemalla vuonna 1996. Kosmonautit veivät avaruuskävelyllä aseman ulkopuolelle liki metrin pituisen näköismallin Pepsi-tölkistä, kuvasivat sitä leijumassa painottomuudessa maapallo taustallaan ja virvoitusjuomayhtiö maksoi venäläisille tiettävästi tästä viisi miljoonaa dollaria.
Ensin julkisuuteen ennätti kuitenkin vuonna 1997 samoin Mirillä kuvattu israelilaisen Tnuva-yhtiön maitomainos.
Myös niitä seurannut avaruusmainos liittyi elintarvikkeisiin. Pizza Hut sai vuonna 2000 ison logonsa raketin kylkeen ja seuraavana vuonna kosmonautit myös nauttivan yhtiön tekemää pizzaa avaruusasemalla.
Tarkkaan ottaen kyse oli siitä, että avaruusaseman Zvezda-moduliin (aseman huoltomoduulin) avaruuteen vieneessä raketissa oli iso yhtiön logo ja sitten, kun asemalla oli jo avaruuslentäjiä, toimitettiin heille muun rahdin mukana ”rapea, venyväjuustoinen” pannupizza.
Pizza oli tavallista pienempi, jotta se mahtui asemalla olevaan pieneen uuniin. Lisäksi se oli muutenkin erilainen kuin yhtiön ravintoloissa tarjottavat, koska sen piti täyttää kaikki turvallisuus- ja säilyvyysmääräykset. Esimerkiksi pepperoni piti korvata ”tavallisella” salamilla ja pahvilaatikon sijaan se kuljetettiin ylös vakuumipakattuna.
Pizzamökkiyhtiö maksoi tästä tempauksesta miljoona dollaria ja kertoi julkisuudessa, että pizzan tekeminen vaatii samanlaista futuristista ajattelua kuinka avaruustoiminta.
Kummallista kyllä, avaruuspizzoista ei ole kuultu tuon jälkeen, eikä kuvia ”herkullisesta” pizzasta ole netissä juuri lainkaan. Syynä saattaa olla se, että niissä muutamissa kuvissa, mitä pizzasta on nähty, on se on enemmänkin suomalaisklassikon, ns. roiskeläpän näköinen.
Ensimmäinen raketin kyljessä ollut mainos nähtiin kuitenkin jo vuonna 1990, kun japanilainen TV-yhtiö Tokyo Broadcasting System maksoi venäläisille siitä, että heidän toimittajansa Tojohiro Akijama pääsi käymään Mir-asemalla.
Hänet avaruuteen laukaisseessa raketissa oli TV-kanavan tunnus vieressään iso Sony-elektroniikkayhtiö logo. Akijama käytti lennollaan Sonyn uutta HD-kameraa.
(Muuten: jos joku TV-yhtiö – tai joku muu – haluaisi lähettää nyt toimittajan avaruuteen, minuun voi olla mieluusti yhteydessä.)
Mainoksia myös avaruussukkulassa
Myös Yhdysvalloissa on avaruutta käytetty mainonnassa aina avaruusajan alusta alkaen. Tyyli on ollut kuitenkin toisenlainen, sillä Nasalle palveluita tuottaneet yhtiöt ovat voineet käyttää avaruusyhteyttä mukana mainonnassaan Nasan ohjeistuksen mukaisesti.
Astronaut tosin ottivat tästä pieniä vapauksia menemällä mukaan mainoksiin ja osallistumalla tuotteiden tunnetuksitekemiseen.
Tunnetuin esimerkki tästä ovat Apollo-astronauttien Corvette-autot, joita niitä valmistaneen GM-yhtiön Floridan jälleenmyyjä antoi astronauteille ”lainaksi” nimellisellä vuokralla ja astronautit saivat autot lopuksi omakseen mitättömään hintaan.
Jos Apollo-Corvetet kiinnostavat, niin suosittelen kuuntelemaan Ylelle viime vuoden kesällä tekemäni He valloittivat Kuun -sarjan toisen osan.
Monet muutkin yhtiöt pitivät kovasti siitä, että astronauttien kuvissa oli esillä heidän tuotteitaan. Nasa puolestaan ei pitänyt tästä ja kielsi näyttävimmät tempaukset.
Sukkula-ajan alettua 1980-luvulla myös Nasa innostui kaupallisesta toiminnasta, koska tarkoituksena oli tehdä sukkulasta ja avaruusmatkoista arkipäiväisiä samaan tapaan kuin lentokoneista. Siksi sukkulalennoille otettiin mukaan arkisia tuotteita ja ruokia.
Tunnetuin esimerkki näistä on Coca Cola -yhtiön avaruuskäyttöön tekemä juomatölkki. Se oli kuin normaali alumiininen kokistölkki, paitsi että sen päällä oli muovinen juomaputki ja venttiili, jonka avulla sisällön sai kätevästi liritettyä suuhun myös painottomuudessa.
Samoin tyynyjä, patjoja, kenkiä, pakastekuivattuja retkiruokia ja muita ”Nasan avaruustekniikaa” käyttäviä tuotteita on voitu ostaa tuolta 80-luvulta alkaen.
Avaruus on taas arkista
Nyt avaruuteen lähtevä ihovoide on hieman samaan tapaan kuin Kokis 40 vuotta sitten yksi tapa tehdä avaruudesta tavallista toimintaa.
Kyse on jälleen avaruuden arkipäiväistämisestä, mutta nyt näin on tapahtumassa todella. Tosin jälkikäteen voi ajatella, että 80-luvulla näin myös ajateltiin todella, mutta niin ei vain käynyt: sukkula oli liian kallis ja hankala, eikä siitä koskaan olisi voinut tulla lentolaitetta, joka sukkuloisi Maan ja avaruuden välillä kuten lentokoneet lentelevät täällä Maan pinnalla.
Suuri ero on kuitenkin siinä, että nyt kyse ei ole enää puheista, vaan suunta on selvästi kääntynyt. Nasa on antanut Kansainvälisen avaruusaseman toimia kaupallisten yhtiöiden hoidettavaksi ja haluaisi siirtää vähitellen koko aseman kaupallisesti ylläpidettäviksi.
Tätä ennen Nasa on antanut aseman rahtiliikenteen yksityisten yhtiöiden hoidettavaksi ja tästä eteenpäin henkilöliikennekin on kuin taksikyytien ostamista Nasan kannalta. Tai melkein.
Seuraava askel on tosiaan antaa yhtiöiden hoitaa asemaa kuten hotellia taivaalla. Avaruusasemasta tulee yhä enemmän kuin esimerkiksi Etelämantereella oleva tutkimususasema.
Nasa onkin sopinut Axiom-nimisen yhtiön kanssa siitä, että yhtiö voi liittää asemaan oman moduulissa ja kuljettaa sinne omia astronauttejaan ja asiakkaitaan. Tämä onnistuu pian hyvinkin yksinkertaisesti, kun lipun voi ostaa SpaceX:ltä tai Boeingilta.
SpaceX:n ensimmäinen operatiivinen lento asemalle lähtee matkaan nyt lokakuussa, jolloin samalla kertaa asemalle nousee neljä astronauttia. Tilaa Crew Dragonissa on kuudelle, eli yhteen alukseen mahtuu väkeä saman verran kuin kahden Sojuz-alukseen, joilla liikenne asemalle on hoidettu tähän saakka.
Myös Boeingin Starliner-alukseen mahtuu haluattaessa kuusi ihmistä mukaan, tosin alus ei ole vielä käytössä. Sillä täytyy tehdä ainakin yksi automaattinen koelento ennen kuin avaruuslentäjät pääsevät sen kyytiin.
SpaceX voi haluttaessa tehdä myös ”ylimääräisiä” matkoja asemalle, eli jos Axiomin asiakkaat kaipaavat lentoja muulloinkin kuin avaruusaseman normaaliin liikenteeseen tarvitaan, niin se onnistuu.
Suunnitelmissa on myös turistilentoja, ja muita vastaavia. Ensimmäinen tällainen erikoinen matkaaja on näillä näkymin näyttelijä Tom Cruise, joka lähtee vuoden kuluttua lokakuussa 2021 Dragonilla kuvaamaan elokuvaa avaruusasemalle.
Axiom voi ottaa hoidettavakseen isomman osan asemaa myöhemmin ja sen suunnitelmissa on myös oma avaruusasema joskus lähitulevaisuudessa. Sen kustannukset katettaisiin täysin kaupallisin perustein; asiakkaat voivat olla niin turisteja kuin tutkijoitakin, palveluna voidaan tehdä niin teknisiä kokeita kuin mainostajikin.
Onkin siis todennäköistä, että avaruusmainostamisesta tulee yleisempää sitä mukaa kun pääsy avaruuteen tulee helpommaksi ja edullisemmaksi.
Avaruustoiminnan kannalta tämä on toisaalta banaalia, mutta myös lupaavaa. Samaan tapaan kuin mainostajat voivat kuvata mainoksiakaan avaruudessa, voivat pian tavalliset yliopistotkin lähettää koelaitteitaan avaruuteen ilman mutkikasta, kallista ja usein byrokraattista väylää avaruusjärjestöjen kautta.
Avaruustoiminta on viimeinkin muuttumassa arkisemmaksi. Uusi aika on ollut opastamassa jo vuosikymmenen ajan, mutta uusien avaruusalusten myötä se on nyt todella alkamassa. Ihovoidemainos avaruudessa on yksi, mutta konkreettinen merkki tästä.
Mitä tulee vielä avaruuteen ja mainoksiin, niin nyt pitäisi varautua sen äärimmäiseen muotoon: avaruudessa oleviin ja sieltä tänne alas näkyviin mainoksiin.
Tällaisia on suunniteltu jo useampaankin kertaan, mutta onneksi hankkeet eivät ole toteutuneet. Hurjin ajatuksista oli heijastaa mainoksia Kuun pinnalle.
Konkreettisin oli Space Marketing -yhtiön ”Space Billboard” vuonna 1993. Nimensä mukaisesti kyseessä olisi ollut valtava mainostaulu, joka olisi lähetetty kiertoradalle. Se olisi ollut kooltaan ja kirkkaudeltaan täysikuun luokkaa.
Hanke kariutui käytännön hankaluuksiin (mm. avaruusromu olisi ollut sille koko ajan uhkana) ja siihen, että kaikeksi onneksi Yhdysvaltain kongressi kielsi sikäläisiä yhtiöitä tekemästä tällaisia mainoksia. Sittemmin ehdoton kielto muutettiin koskemaan vain ”häiritsevää” mainontaa, tosin häiritsevyys jää ennakkotapausten ja niitä käsittelevien juristien määriteltäväksi.
Tuhannetkaan satelliitit eivät haittaa taivasmaisemaa samaan tapaan kuin mainostaulut, joka ainakin toivottavasti saadaan pidettyä poissa tulevaisuudessakin.
Vastaa
Uusi avaruusalus! Uusi raketti! Ja pian hotelli!
Pitkästä aikaa jännittävin viikko avaruuslentojen historiassa on meneillään.
Se alkoi nyt maanantaina (25.5.2020), kun Virgin Orbit -yhtiö teki ensimmäisen uuden rakettinsa laukaisun illalla Suomen aikaa. Se ei sujunut suunnitellusti, mutta oli merkittävä askel eteenpäin tässä jännässä hankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää tehtävää varten muokatun Boeing 747 -liikennelentokoneen siiven alta satelliitteja avaruuteen laukaiseva raketti.
Ja keskiviikkona (27.5.) illalla juuri ennen puolenyön Suomen aikaa rynnistää matkaan Falcon 9 -kantoraketti Floridasta mukanaan kaksi astronauttia uuden avaruusaluksen sisällä.
Kumpikaan näistä ei sinällään ole ensimmäinen kerta, sillä raketteja on laukaistu aikaisemminkin lentokoneesta ja raketit ovat vieneet ihmisiä avaruuteen vuodesta 1961 alkaen, mutta kumpikin tapaus on omalla tapaa ainutlaatuinen ja ne osoittavat konkreettisesti, että ajat ja tavat ovat nyt erilaisia kuin aikaisemmin.
Suurin huomio keskittyy luonnollisesti SpaceX -yhtiön Crew Dragon -aluksen laukaisuun. Nyt paria päivää aikaisemmin sääennuste laukaisupaikalle on suotuisa, mutta raketin ensimmäisen vaiheen laskeutumispaikalle Atlantin valtamerellä povataan tuulta ja tyrskyä. Se haittaa rakettivaiheen laskeutumista, ja vaikka kyseessä ei ole lennon onnistumisen kannalta olennainen asia, on se tärkeä osa Falcon 9 -rakettien laukaisusysteemiä.
Niiden taloudellisuus liittyy suoraan siihen, että kallein osa raketista voidaan käyttää uudelleen. Uudelleenkäytettävyys on muutenkin tämän uuden ajan avaruusaluksen avainsana, sillä myös avaruusaluksia on tarkoitus käyttää useita kertoja uudelleen.
Kuvat jutun alussa: SpaceX ja Nasa.
Avaruussukkulat olivat toki uudelleenkäytettäviä, mutta lopulta niiden korjaaminen, huoltaminen ja valmistaminen uusia lentoja varten oli aikaa vievä ja kallis toimenpide, eikä niiden lennättämisestä tullut koskaan niin rutiininomaista kuin alun perin suunniteltiin. Lisäksi sukkuloiden suuret polttoainetankit olivat kertakäyttöisiä.
Kun jossain vaiheessa tulevaisuudessa kertaalleen jo lentänyt Falcon 9:n ensimmäinen vaihe nostaa matkaan jo aikaisemmin avaruudessa käyneen Crew Dragonin, saavutetaan yksi merkkipaalu avaruustoiminnassa. Tähän tosin saattaa mennä vielä jonkun aikaa, sillä kun kyydissä on ihmisiä, ei riskejä haluta ottaa; tosin voi hyvinkin olla niin, että piakkoin kertaalleen jo lentäneet, ikään kuin sisäänajetut raketit havaitaan täysin uusia turvallisemmiksi.
Keskiviikon lento on merkittävä myös monessa muussa mielessä. Suurinta meteliä etenkin Yhdysvalloissa ja amerikkalaismediaa tarkasti seuraavissa tiedotusvälineissä pidetään luonnollisesti siitä, että kyseessä on ensimmäinen astronauttien lentoonlähtö Yhdysvalloista avaruuteen sitten sukkulaohjelman lopettamisen. On kulunut 3245 vuorokautta siitä, kun sukkula Atlantis nousi lennolle STS-135 heinäkuussa 2011.
Vaikka tästä kuorisi pois kansallishenkisen paatoksen, on tämäkin tärkeä asia. Toinen avaruuden suurvalloista pääsee jälleen mukaan avaruuslentojen kuninkuuslajiin.
Lentojen käynnistäminen uudelleen on viivästynyt kovasti aikanaan suunnitellusta, mutta lopputuloksena on todella uudenlainen ja nykyaikainen alus. Tai itse asiassa kaksi, sillä SpaceX:n lisäksi Boeing on tekemässä omaa vastaavanlaista alustaa, ja myös se on hyvin pitkälle samankaltainen.
SpaceX:n Crew Dragon ja Boeingin Starliner ovat periaatteeltaan tylsän vanhanaikaisia kapseleita, jotka palaavat takaisin Maahan laskuvarjoilla, mutta kumpaankin mahtuu jopa seitsemän astronauttia mukaan, ne on tehty nykyaikaisista materiaaleista kaikella 2000-luvun tietotaidolla, ja luonnollisestikin niiden systeemit ja kaikki elektroniikka ovat aivan toisenlaista kuin Apollo-alusten aikaan.
Myös 1960-luvulta periytyvä Sojuz on Lada 1200 (jos olet sen verran nuori, ettet muista mistä on kyse, niin klikkaa tästä tai tästä) näihin uusiin aluksiin verrattuna, vaikka sitä on vuosikymmenien aikana modernisoitu. Jo pelkästään alusten minimaalinen ja suoraviivainen sisustus sekä kojelaudat suurine kosketusnäyttöineen näyttävät konkreettisesti kuinka suuresta hyppäyksestä eteenpäin on kyse.
Myös avaruussukkulaan verrattuna uudet alukset ovat selvästi eri vuosituhannelta.
Samoin avaruuslentäjiä lennon kriittisten vaiheiden aikana suojaavat painepuvut ovat kehittyneet ”hieman”. Nyt käyttöön tulevat asut ovat aikaisempiin ja nykyisin Sojuzin sisällä käytettäviin pukuihin verrattuna kevyet ja mukavat. Ne näyttävät itse asiassa moottoripyörävaatteiden erikoisversioilta.
Suuria muutoksia tulossa
Kummankin aluksen tekemisen perustana on vuonna 2006 alkanut Nasan hanke nimeltä Commercial Orbital Transportation Services (COTS). Sen tarkoituksena oli saada käyttöön uusia avaruusaluksia siten, että avaruusaseman rahtilennot ja astronauttien voitaisiin tehdä amerikkalaisten omilla aluksilla myös sukkulalentojen päättymisen jälkeen.
Jos ja kun nykyinen presidentti Trump haluaa ottaa itselleen kunnian astronauttien lentojen alkamisesta, ja toiset puolestaan antavat kunnian nykyisten alusten tekemiseen oikeuttaneesta Nasan tilauksesta presidentti Obamalle, niin oikea suunta kiitoksille olisi presidentti Bush nuorempi. Hän julkisti tämän kaupallisten toimijoiden käyttämiseen Nasan haastaneen projektin vuonna 2004.
Rahtisopimukset annettiin SpaceX:lle ja Orbital Sciences -yhtiölle ja ensimmäisenä näistä pääsi matkaan SpaceX Dragon-aluksellaan. Se teki ensilentonsa joulukuussa 2010 ja lennot avaruusasemalle alkoivat keväällä 2012. Tämä alus on nyt astronautteja kyytivän Dragonin pohjana; periaatteessa jo rahtialus olisi voinut toimia jo ihmistenkin kuljettajana, mutta siihen ei tehty koskaan sisustusta ja ohjaimia ynnä muuta sellaista.
Vaikka rahti on kulkenut nyt hyvin, niin astronauttejaan varten Nasa on joutunut ostamaan paikkoja venäläisiltä. Sojuz-alukset ovat kuljettaneet kaikki avaruuslentäjät ylös asemalle ja takaisin sieltä nyt lähes kymmenen vuoden ajan, mutta tästä eteenpäin kaikki muut kuin venäläiset tulevat käyttämään amerikkalaisaluksia.
Seuraava eurooppalainen avaruusasmalle nouseva avaruuslentäjä, ranskalainen Thomas Pesquet, on jo valmistautumassa ensi vuonna alkavaan matkaansa Houstonissa – ei Moskovan luona Tähtikaupungissa.
Loppuvuosi on vielä siirtymäaikaa, mutta sen jälkeen Sojuzit ovat lähes vain kosmonauttien kyydittäjiä. Tämä pahentaa vielä osaltaan Venäjän avaruusohjelman talousahdinkoa, koska se ei saa enää tuloja länsimailta matkapalveluista.
Menijöitä avaruusasemalle tulee olemaan vastaisuudessa todennäköisesti enemmänkin, sillä uusilla aluksilla tullaan tekemään avaruusasemalle myös muita kuin Nasan tai avaruusasemayhteistyöhän osallistuvien maiden avaruuslentäjien matkoja.
Asemaa aletaan käyttää yhä enemmän kaupallisesti, ja tässä olennainen kohta on kaupallisen moduulin liittäminen asemaan lähitulevaisuudessa. Axiom-yhtiö aikoo myydä lippuja omaan asemaosaansa niin turisteille kuin muillekin; yhtiöt ja tutkimuslaitokset voivat pian lähettää omia henkilöitään avaruuteen, samoin kuin muiden maiden avaruusjärjestöt.
Kyydit asemalle Axiom aikoo ostaa suoraan SpaceX:ltä ja Boeingilta. Nasaa ei enää tähän tarvita. Seuraavassa vaiheessa Axiom aikoo irrottaa moduulinsa, liittää siihen muita osia ja alkaa operoimaan omaa avaruusasemaansa. Ja sinnekin tarvitaan avaruustakseja.
SpaceX on ilmoittanut myös aikomuksestaan käyttää Crew Dragoneita avaruusturistilentoihin, jotka eivät telakoidu avaruusaemaan, vaan kiertävät vain vähän aikaa maapalloa.
Tämä kaikki on mahdollista siksi, että alusten lennättäminen on paljon aikaisempaa edullisempaa.
Ja mitä hintaan tulee, niin Nasa maksoi SpaceX:lle 3,1 miljardia dollaria Crew Dragonin kehittämisestä. Vaatimattomien arvioiden mukaan Nasan omana työnä perinteiseen tapaan tehtynä se olisi maksanut vähintään 20 miljardia dollaria.
Nyt siis peukut pystyyn ja jännityksellä odottamaan keskiviikkoiltaa klo 23.33 Suomen aikaa. Bob Behnken ja Doug Hurley nousevat silloin toivottavasti historialliselle matkalleen (ja lento on sellainen kuin edellisessä blogissani kerroin).
Siiven alta avaruuteen
Virgin Orbit on vain viisivuotias avaruusyhtiö, joka on ennättänyt kehittämään tässä ajassa uuden raketin ja muokkaamaan vanhan lentomatkustajia lennättäneen Jumbo-Jetin sen kantoalukseksi.
Tosin yhtiöllä on ollut paljon tietoa jo käytettävissään, sillä tämä rakettien pudottaminen ei ole mikään uusi asia. Paitsi että sotilaat käyttävät tätä eri kokoisten rakettien ja ohjusten kanssa koko ajan, niin myös esimerkiksi ensimmäisenä äänivallin rikkonut X-1 -rakettikone pudotettiin lentokoneesta.
Niin ikään kuuluisat X-15 -rakettikoneet, jotka nousivat hyppäyslennoille avaruuden puolelle, nousivat ilmaan pommikoneen kantamina.
Satelliitteja on lähetetty myös tällä samalla tavalla avaruuteen vuodesta 1990 alkaen. Orbital Sciences (joka on nyt osa Northrop Grumman Innovation Systems -yhtiötä) teki silloin ensimmäisen Pegasus -rakettinsa laukaisun.
Uutta Virgin Orbitilla on kuitenkin se, että heidän LauncherOne -rakettinsa on hieman suurempi, nykyaikaisempi ja edullisempi. Sen avulla voidaan laukaista noin 500-kiloisia kuormia matalalle kiertoradalle (Pegasuksen vastaava noin 440 kg).
Tämä sopii hyvin siis pienten nano- ja mikrosatelliittien laukaisuun. Esimerkiksi suomalainen tutkasatelliittiyhtiö Iceye saisi LauncherOnella viisi satelliittiaan kerralla avaruuteen.
Yhden laukaisun hinta on 18 miljoonaa dollaria, eli noin 36 000 dollaria kilogrammalta. Pegasus 40 miljoonan dollarin laukaisuhinnalla ei liene monille enää kiinnostava vaihtoehto tämän jälkeen, mutta toisaalta esimerkiksi hieman pienemmällä Electron-pikkuraketilla kyydin kiertoradalle saa vain viidellä – kuudella miljoonalla dollarilla.
Ilmalaukaisun hyvä puoli on kuitenkin se, että se voidaan tehdä periaatteessa mistä päin tahansa maailmaa. Raketin valmistelu ennen lentoa vaatii erikoislaitteita, mutta ne on kohtalaisen helppoa siirtää haluttuun paikkaan.
Ensimmäiset lennot Virgin Orbit tekee kuitenkin Kaliforniasta, Mojavesta, missä koneella on tehty tähän mennessä koelentoja rakettia siiven alla kuljettaen, sellaisen alas pudottaen ja mittaustietoja koko ajan keräten.
Juuri näin tapahtui maanantaina, kun Jumbo-Jet nousi tankattu raketti mukanaan lentoon ja suuntasi Tyynenmeren päälle. Tarkoituksena oli tehdä sillä ensimmäinen laukaisu, ja niin tapahtuikin, mutta hetkeä raketin sytyttämisen jälkeen tapahtui jotain.
”Anomalia”, kuten Virgin Orbit kertoi twitterissä. Moottori ehti toimia muutaman sekunnin ajan, ennen kuin raketti se joko sammui tai pamahti – tarkempaa tietoa ei ole vielä kerrottu.
Vaikka lennon epäonnistuminen on pettymys, on varsin tyypillistä, että uuden raketin ensimmäinen lento ei onnistu. Yhtiö kertoo saaneensa lennosta ja myös tästä ensimmäiseen lentoon valmistautumisesta sekä raketin laukaisusta paljon tietoja, jotka auttavat jatkossa.
(Juttua on päivitetty 26.5. klo 00.15 ja 26.5. heti aamulla.)
Vastaa
Avaruusaluksia siellä ja täällä (tästä tulee jännää)
Tästä toukokuusta näyttää tulevan tärkeä merkkipaalu avaruuslentojen historiassa, sillä ihmisten avaruuteen lähettämiseen sopivien alusten saralla on tapahtunut, tapahtuu juuri nyt ja on tapahtumassa ihan pian hyvinkin paljon.
Kaksi uutta amerikkalaisalusta ovat lopultakin lähestymässä käyttöä, uusi kiinalainen alus teki koelennon ja venäjällä kosmonautit ovat istuneet sikäläisen uuden avaruusaluksen sisällä. Näistä pieni yhteenveto tässä kirjoituksessa.
Dragon päässee matkaan!
Suurin huomio julkisuudessa on luonnollisesti suuntautunut Yhdysvaltoihin, missä Nasa ja SpaceX valmistautuvat laukaisemaan ensimmäisen miehitetyn Dragon-aluksen matkaan 27. toukokuuta. Jos nykysuunnitelma pitää kutinsa, nousee niin sanottu Crew Dragon Demo-2 -lento lentoon tuolloin kahden viikon päästä klo 23.32 Suomen aikaa.
Sanonta ”miehitetty avaruusalus” harmittaa minua sen sukupuolisen rajoittuneisuuden vuoksi, mutta nyt se pitää paikkansa, koska kapselin sisälle kipuaa kaksi miestä: Douglas ”Doug” Hurley ja Robert ”Bob” Behnken, jotka ovat valmistautuneet tähän merkittävään avaruusmatkaansa jo vuosien ajan.
Merkittäväksi tämän tekee se, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun amerikkalaisastronautit nousevat avaruuteen Yhdysvalloista amerikkalaisella avaruusaluksella. Tätä ei ole tapahtunut sen jälkeen kun avaruussukkula teki viimeisen lentonsa vuonna 2011.
Kansallisesti tällä on siis suuri merkitys heille, mutta meille muillekin kyseessä on tärkeä tapaus, koska tästä eteenpäin avaruusasemalle voidaan tehdä lentoja muillakin kuin venäläisillä Sojuz-aluksilla.
Muun muassa seuraavaksi Kansainväliselle avaruusasemalle lentävä eurooppalaisastronautti, ranskalainen Thomas Pesquet tulee käyttämään Dragonia.
Nyt kyseessä on virallisesti vain koelento, jonka oli tarkoitus kestää vain kaksi viikkoa. Koska aseman miehistölennot ovat kuitenkin kovasti olleet sekaisin ja Dragon-kaksikon olisi hyvä olla siellä apuna pitempäänkin, on nyt tarkoituksena antaa heidän olla siellä kenties kaksi tai kolme kuukautta. Asemalla on nyt kolme avaruuslentäjää, ja kaksi lisäkäsiparia auttaisi jatkamaan muun muassa asemalla tehtävää tutkimustoimintaa paremmin.
Tätä nyt laukaisua odottavaa Dragon-alusta ei kuitenkaan ole alun perin tehty olemaan asemalla kovin pitkään. Se on koekappale, ei lopullinen tuotantoversio. Suurin huoli ovat sen aurinkopaneelit, ja voi hyvinkin käydä niin, että Hurleyn ja Behnkenin pitää tulla varsin nopealla varoitusajalla takaisin jos paneelien teho alkaa pudota tai aluksessa on jotain muuta häikkää.
Jos yllätyksiä ei tule, niin Dragon veisi asemalle ensimmäisen varsinaisen miehistön kenties jo elokuussa. Kyydissä olisi silloin kolme amerikkalaista ja japanilainen astronautti.
Toinen pian käyttöön tuleva amerikkalaisalus on Boeingin tekemä Starliner, eli CST-100. Sen ensilento viime vuoden lopussa ei mennyt ihan suunnitellusti monien vikojen vuoksi, joten Boeing on päättänyt tehdä aluksellaan vielä toisen automaattisen lennon ennen kuin astronautit päästetään sen kyytiin.
Ennen kaikkea aluksen ohjelmistoissa oli suuria ongelmia, mikä tietysti saa aikaan ihmetystä yhtiön koodaustaidoista muutenkin: Boeingin 737 MAX -matkustajakoneet ovat olleet jo yli vuoden käyttökiellossa niissä olleiden ongelmien vuoksi, ja olennaisin ongelma koskee juuri ohjelmistoja.
Näillä näkymin Starliner tekisi toisen koelentonsa loppuvuodesta ja ensimmäinen lento astronauttien kanssa voisi tapahtua jo alkuvuodesta 2021. Boeing aikoo saada kevääksi 2021 kaksi alusta valmiiksi ja voi tehdä silloin hyvinkin ripeästi niillä lentoja.
Mitä koronapandemiaan tulee, niin toistaiseksi se ei ole viivyttänyt olennaisesti SpaceX:n tai Boeingin toimia. Tulevaisuudesta on tässä vaiheessa vaikea sanoa mitään, mutta ellei mitään laajempaa toista virusaaltoa tule, niin tämä tuskin viivästyttää lentoja. Monet muut asiat tosin voivat heittää vielä kapuloita rattaisiin.
Nasa on sopinut venäläisten kanssa yhden amerikkalaisen astronautin lennosta Sojuzilla ensi syksynä siltä varalta, että viivytyksiä tulee. Näin asemalla olisi varmasti aina ainakin yksi Nasan avaruuslentäjä.
Joka tapauksessa on hienoa, että Dragonin ensimmäinen lento matkustajien kanssa tapahtunee jo kahden viikon päästä. Alun perin tämän haaveiltiin tapahtuvan jo 2016.
Kun lennot pääsevät vauhtiin, niin pian avaruuteen lähetetään myös muita kuin ammattiastronautteja. Esimerkiksi Tom Cruise on aikeissa lähteä kuvaamaan elokuvaa avaruusasemalla, eikä avaruusturisteistakaan tule olemaan varmasti pulaa. Axiom-yhtiö aikoo liittää asemaan uuden moduulin pääasiassa turistien ja muiden maksavien matkustajien tarpeita varten. SpaceX suunnittelee myös tekevänsä aluksellaan lentoja, jotka eivät telakoituisi avaruusasemaan.
(Jos haluat testata telakoitumista itse, tämä SpaceX:n simulaattori on upea!)
Ja Starship – SpaceX:n tekeillä oleva uusi avaruusalus – on sitten asia ihan erikseen, eikä siitä tässä sen enempää. Starshipiin varmasti palataan pian uudelleen…
Shenzhoun seuraaja
Jos Amerikassa uusien avaruusalusten tekeminen on kestänyt ja kestänyt, niin kiinalaisten uusi avaruusalus on nähtävästi suunniteltu, rakennettu ja nyt myös ensilennetty vain noin viidessä vuodessa. Tämän uuden aluksen on tarkoitus korvata Shenzhou-alukset, joilla taikonautit ovat tähän saakka lentäneet kiertoradalle.
Jos Shenzhoun esikuvana on ollut venäläinen Sojuz, niin tämä uuden aluksen muoto, koko ja olemus ovat hyvin paljon muiden uusien aluksen kaltaisia.
Siinä on kaksi osaa, sylinterin muotoinen huolto-osa ja sen päällä oleva kartomainen kapseli, jonka sisällä ovat avaruuslentäjät ja joka palaa takaisin Maahan. Aluksessa on tilaa kuudelle matkustajalle ja noin 500 kilolle rahtia, ja se pystyy kiinalaisten mukaan myös tekemään lentoja Kuuhun.
Alus on varsin pitkälle uudelleenkäytettävä ja modulaarinen. Esimerkiksi lämpökilpi irtoaa siitä ja aluksen pohjasta pullahtavat esiin ilmatyynyt juuri ennen laskeutumista pehmentämään iskua kamaraan. Laskeutumisen aikana alus käyttää laskuvarjoja.
Laukaisun aikaan aluksen kokonaismassa on noin 21500 kg. Se on 8,8 metriä pitkä ja sen halkaisija on noin 4,5 metriä. Periaatteessa yksi alus voisi tehdä kymmenen matkaa avaruuteen, mutta toistaiseksi ei tiedetä kuinka paljon aluksiin pitää tehdä korjauksia kunkin lennon jälkeen.
Tämä nyt toukokuun alussa avaruudessa käynyt alus oli kuvissa varsin kärventynyt. Mutta toisaalta se oli kärsinyt paljon enemmän kuin tavalliset kiertoradalta palaavat aluksen kärsivät, koska tältä alas takaisin tullessaan alus kuumeni lähes samaan tapaan kuin Kuusta palaava kapseli. Se ohjattiin radalle, jonka korkein piste oli noin 8000 kilometrin korkeudessa ja sysättiin sieltä syöksymään kohti Maata.
Aluksen nopeus sen iskeytyessä ilmakehään oli noin 9 km/s, eli noin 32 400 km/h. Apollo-aluksien nopeus niiden palatessa takaisin kuumatkoiltaan oli tyypillisesti 11 km/s, eli noin 39500 km/h. Kiertoradalta tavalliseen tapaan palattaessa aluksen nopeus on 7,6 km/s, eli noin 27300 km/h.
Automaattisesti ilman kyytiläisiä tapahtunut koelento meni nähtävästi hyvin. Sen sijaan samalla kyydillä avaruuteen noussut kokeellinen laskeutumisalus tuhoutui. Sen tehtävänä oli testata auki puhallettavaa lämpösuojaa, mutta tulokset jäivät nyt saamatta. Kyseessä oli kaksi eri alusta, joten toisen menetys ei vaikuttanut toiseen lainkaan.
Kiinnostavaa lennossa oli myös se, että avaruusalus ja epäonninen lämpösuojakoe laukaistiin avaruuteen uudella kiinalaisella kantoraketilla. Pitkä Marssi 5 -raketin kaksi ensimmäistä lentoa vuosina 2016 ja 2017 eivät oikein onnistuneet (toinen epäonnistui täysin), joten sitä paranneltiin kahden ja puolen vuoden ajan, ennen kuin viime joulukuussa tehty laukaisu onnistui.
Nyt vuorossa oli raketin voimakkaampi versio 5B. Siinä missä tätä ennen kyydissä oli vain satelliitteja, voi tulevaisuudessa tämä raketin versio laukaista paitsi taikonautteja, niin myös kiinalaisen avaruusaseman osia. Kyseessä on ärein käytössä oleva kiinalaiskantoraketti.
Vertailun vuoksi: Pitkä marssi 5B on hieman voimakkaampi kuin SpaceX:n Falcon 9 tai eurooppalainen Ariane 5, mutta ei kykene nostamaan avaruuteen lähellekään niin suurta kuormaa kuin esimerkiksi Falcon Heavy.
Uuden avaruusaluksen lento ja Pitkä Marssi 5B -raketin laukaisu olivat siis tärkeitä tapauksia. Kenties tästä eteenpäin Kiina alkaa jälleen lähettää useammin ihmisiä avaruuteen – edellisestä Shenzhoun lennosta on kulunut jo noin neljä vuotta.
Mitä tapahtuu muualla?
Kuten olen kirjoittanut aikaisemmissa blogiteksteissä, myös Venäjällä ja Intiassa ollaan tekemässä uusia aluksia. Kumpikin maa onkin ollut viime aikoina aktiivinen etenkin sosiaalisessa mediassa, missä on postiteltu virallisilta ja epävirallisilta tahoilta kuvia heidän edistysaskelistaan.
Kovin paljon konkretiaa ei niissä kuitenkaan ole. Venäjällä kosmonautit ovat nähtävästi olleet testaamassa siellä tekeillä olevan uuden avaruusaluksen ohjaamosimulaattorissa, mutta kuvista on vaikea päätellä mitä oikeasti on tapahtunut.
While China already completed the first flight test of its next-gen spacecraft, Russian engineers are working on the extensive ground and flight test program for the PTK Orel crew vehicle. And it is getting more complicated: https://t.co/KZE3WlnXSu pic.twitter.com/jCVJmbmzGt
— Anatoly Zak (@RussianSpaceWeb) May 11, 2020
Tämä Orel-niminen alus on sekin samankaltainen kuin muut uudet alukset (sylinterimäinen huoltomoduuli ja kartiomainen kapseli), ja tämänhetkisen tiedon mukaan se tekisi ensimmäisen koelentonsa vuonna 2023 automaattisena ja kosmonauttien kanssa kahta vuotta myöhemmin.
Intialaiset ovat julkistaneet myös uusia piirroksia aluksestaan. Se on sekin samankaltainen muiden alusten kanssa, mutta se on hieman pienempi. Gaganyaan-alukseen mahtuu vain kolme avaruuslentäjää.
#ISRO’s #gaganyaan capsule with crew module and service module components. #Spaceflight#OrbitalModule pic.twitter.com/hhGu8QVe0o
— ISRO Spaceflight (@ISROSpaceflight) May 13, 2020
Sen suhteen työt ovat kuitenkin menossa eteenpäin, ja Gaganyaan voi tehdä ensimmäisen koelentonsa (ilman matkustajia) jo tämän vuoden lopulla. Sitä seuraisi kesällä 2021 toinen automaattinen koelento, ennen kuin yksi intialaisavaruuslentäjä lähtisi sillä lennolle joulukuussa 2021.
Saa nähdä miten aikataulun kanssa käy, mutta Intiasta on tulossa selvästikin seuraava maa, joka lähettää ihmisen avaruuteen omalla avaruusaluksellaan.
PS. Nasan Orion-aluksesta ja Nasan kuusuunnitelmista en tässä kertonut mitään, koska palaan niihin tarkemmin lähiaikoina.
Yksi kommentti “Avaruusaluksia siellä ja täällä (tästä tulee jännää)”
Vastaa
Onnea taas kerran, Hubble!
Hubblen avaruusteleskooppi on kallein koskaan tehty tähtitieteellinen havaintolaite, mutta samalla se on myös kaikkein tuotteliain tieteellinen tutkimuslaite, kun lasketaan sillä tehtyjen havaintojen perusteella julkaistujen artikkelien määrä: niitä on yli 15 000, ja näihin on viitattu 738 000 muussa artikkelissa.
Luvut ovat Hubblen nettisivuilta, enkä epäile niitä lainkaan. Hubblella otettuja kuvia ja tietoja ei ole vain netti pullollaan, vaan sen tekemät 1,3 miljoonaa havaintoa ovat olennainen osa tähtitiedettä viimeisten 30 vuoden ajalta.
Kyllä. Hubble on ollut avaruudessa tänään 30 vuotta. Se kuljetettiin avaruuteen avaruussukkula Discoveryllä lennolla STS-31, joka laukaistiin matkaan 24. huhtikuuta 1990. Siis tänään 30 vuotta sitten.
Tuo avaruussukkulaohjelman 35. lento sujui hyvin ja Hubble vapautettiin omille teilleen sukkulan rahtiruumasta 25. huhtikuuta 1990. Periaatteessa siis Hubblen 30-vuotisjuhlaa pitäisi juhlia vasta nyt lauantaina, mutta yhtä kaikki: tätä kirjoitettaessa iltapäivällä 24.4.2020 oli Hubble jo kiertoradalla, tosin sukkulan ruumassa.
Se oli eräs merkkipaaluista avaruussukkulan historiassa, koska sukkulan periaatteena oli olla yleiskäyttöinen avaruusrahtari, joka voisi kuljettaa rutiininomaisesti avaruuteen kaikenlaista kamaa satelliiteista avaruusasemien kautta avaruusteleskooppeihin.
Avaruusteleskooppi olikin 1970-luvun alusta alkaen suunnitelmissa. Paitsi että sukkulan ruumaan voitiin asettaa pieniä teleskooppeja kunkin noin viikon kestävän lennon aikana käytettäväksi, pohdittiin irrallisen, sukkulasta avaruuteen jätettävän avaruusteleskoopin tekemistä.
NASA perustikin jo vuonna 1970 kaksi komiteaa tutkimaan itse teleskoopin suunnittelua ja hankkeen tieteellisiä tavoitteita.
Ideoista ei ollut puutetta, mutta rahasta oli – etenkin kun sukkulan kehittäminen tuli oletettua kalliimmaksi ja rahaa oli käytettävissä odotettua vähemmän. Presidentti Fordin rajut julkisten menojen leikkaukset vuonna 1974 iskivät erityisesti avaruusteleskoopin tekemiseen ja hanke laitettiin jäihin.
Tähtitieteilijät eivät nielleet päätöstä: he lobbasivat asiansa puolesta niin senaatissa kuin kongressissakin, ja saivat hieman rahaa hankkeen jatkamiseen.
Rahaa oli tosin vain puolet aikaisemmasta, joten teleskooppia pienennettiin. Peilin halkaisija pudotettiin kolmesta metristä 2,4:ään ja Euroopan avaruusjärjestö värvättiin mukaan maksamaan osa viuluista: teleskooppiin tuli yksi instrumentti ja aurinkopaneelit Euroopasta. Vastineeksi tästä ESA sai 15 % osan teleskoopin käyttöajasta.
Lopulta vuonna 1978 teleskooppi sai Yhdysvaltain puolella tarpeeksi rahaa, jotta sen rakentaminen pääsi alkamaan.
Aikomuksena oli laukaista laite matkaan vuonna 1983, mutta kuten tavallista, hanke viivästyi – osin sukkulalentojen alkamisen viivästymisen vuoksi, mutta osin myös teleskoopin tekemisen hitauden vuoksi.
Viimein vuonna 1990 tähtitieteilijälegenda Edwin Hubblen mukaan nimetty avaruusteleskooppi pääsi avaruuteen. Ja kaikki olivat iloisia.
Pahuksen peiliongelma
Ilo vaihtui kuitenkin suureen harmistukseen, kun Hubble otti ensimmäiset kuvansa. Aivan ensimmäisten odotettiinkin olevan huonoja ja epätarkkoja, sillä vasta niiden ottamisen jälkeen laitteita säädettäisiin paremmaksi, mutta varsin pian kävi ilmi, että ennätyskalliin teleskoopin kuva ei vain tarkentunut.
Itse asiassa tarkentaminen ei paljoa vaikuttanut kuvan epäselvyyteen, koska pian kävi ilmi, että vaikka teleskoopin pääpeili oli kyllä hiottu erittäin tarkasti suunniteltuun muotoon, oli tuo suunniteltu muoto valitettavasti väärä. Peilin reuna-alueet oli hiottu hieman liian lattanaksi; tarkalleen ottaen sieltä lasia oli otettu 2,2 mikronia (eli noin 1/15 ihmisen hiuksen paksuudesta) liikaa. Tästä syystä peilin muodostama kuva oli sumuinen.
Onneksi Hubble oli suunniteltu kiertoradalla huollettavaksi. Huoltolennoilla oli tarkoitus vaihtaa teleskoopin havaintolaitteita ja vaihtaa sen laitteistoja muutenkin paremmiksi. Ensimmäinen suunniteltu huoltolento sai kuitenkin nyt aivan uuden tehtävän, sillä sen päätehtäväksi tuli asentaa teleskoopille silmälasit.
Oikeasti kyseessä oli viidestä pienestä peiliparista koostunut kokonainen laitteisto, jonka tehtävänä oli korjata peilin palloaberraatio. Optiikka vei yhden Hubblen neljästä instrumenttilaatikosta.
Yksittäiset peilit olivat kooltaan (ja ulkonäöltään) hammaslääkärin peilin kaltaisia, tosin erittäin huolellisesti oikeaan muotoon hiottuja.
Tämä COSTAR-nimisen laitteiston avulla teleskoopin kolme alkuperäistä instrumenttia pystyivät tekemään jälleen normaalisti havaintoja.
Jo ensimmäisellä huoltolennolla havaintolaitteista yksi korvattiin uudella ja paremmalla, ja näin tehtiin myös myöhemmillä lennoilla.
Tämä joulukuussa 1993 tehty huoltolento on merkittävä myös siinä mielessä, että se on ensimmäinen paikan päällä USAssa seuraamani sukkulalento. STS-61 laukaistiin matkaan 2. joulukuuta, ja lentoon käytetty sukkula oli Endeavour. Laukaisun jälkeen pääsin tutustumaan lennon jatkumiseen Houstonissa lennonjohdossa, ja tein tästä aikanaan montakin ohjelmaa Yleisradion tiedeohjelmille nuoren miehen innokkuudella. Toivottavasti ne ovat jossain tallessa (itselläni ei ole valitettavasti noilta ajoilta muutamia valokuvia lukuun ottamatta mitään arkistossa).
Seuraavat huoltolennot tehtiin helmikuussa 1997, joulukuussa 1999, maaliskuussa 2002 ja toukokuu 2009. Viimeinen oli hyvin erikoinen, koska se tehtiin avaruussukkula Columbian onnettomuuden jälkeen ja silloin toinen sukkula oli samaan aikaan lähtövalmiina siltä varalta, että lennolla olleelle sukkula Atlantikselle olisi tapahtunut laukaisun aikaan jotain vastaavaa kuin Columbialle.
Lennoilla teleskooppia huollettiin, sen osia vaihdettiin uusiin, sen havaintolaitteita korvattiin paremmilla ja myös sen aurinkopaneelit vaihdettiin pariinkin kertaa uusiin.
Nyt avaruudessa oleva Hubble ei siis ole sama kuin se Hubble, joka laukaistiin kiertoradalle 30 vuotta sitten.
Säästäminen kävi kalliiksi
Periaatteessa avaruusteleskoopin huollettavuus avaruudessa oli erinomainen ajatus. Se, että astronautit saattoivat käydä sitä korjailemassa ja parantamassa oli eräs avaruussukkulan kehittämisen perusajatuksista, mutta valitettavasti se ei toiminut ihan kuten oli tarkoitus.
Avaruussukkuloiden lennättäminen oli kalliimpaa ja hankalampaa kuin 1970-luvulla toivottiin. Utopistisimmissa ajatuksissa sukkulat olisivat lentäneet jopa pari kertaa viikossa, ja silloin tällaiset huollot olisivat olleet rutiinihommia muiden tehtävien seassa.
Lopulta oli niin, että yhden huoltolennon hinnalla olisi saanut laukaisua avaruuteen kokonaan uuden avaruusteleskoopin perinteisellä raketilla.
Tästä voi repiä tietysti pelihousunsa ja harmitella hukkaan menneitä mahdollisuuksia sekä kaikkea rahaa, jonka Nasa ja ESA olisi voineet säästää, mutta kolikolla on myös toinen puolensa: tulevaisuudessa tällaiset huollot ovat varmasti rutiinia ja silloin Hubblea sekä sen huoltolentoja kiitellään. Niillä saatiin paljon kokemusta avaruudessa toimimisesta.
Hubblen seuraajan tekeminen ei sekään ole tullut halvaksi, sillä James Webb Space Telescope (JWST) on hurjasti myöhässä aikataulustaan ja ylittänyt suuresti budjettinsa. Kyseessä on ”huoltovapaa” kaukoputki, jonka sijoituspaikaksi tulee Lagrangen piste noin 1,5 miljoonan kilometrin päässä Maasta.
Sen peili on yli tuplasti Hubblen peiliä suurempi halkaisijaltaan ja sen hartioilla on suuria odotuksia kosmologian suurten kysymysten ratkaisemisesta eksoplaneettojen havaitsemiseen.
Jos se saadaan avaruuteen lopulta noin vuoden päästä ja se toimii odotetusti, on se aivan ällistyttävän hieno havaintolaite. Juuri nyt työt teleskoopin kanssa ovat kuitenkin keskeytyksissä koronaepidemian vuoksi; nähtäväksi jää, kuinka paljon tämä vaikuttaa aikatauluun.
Itse Hubble on toiminnassa edelleen avaruudessa, mutta jokin sen tärkeistä systeemeistä saattaa rikkoontua koska tahansa. Tähän saakka lennonjohto on saanut joko ongelmat ratkaistua tai keksinyt temppuja, joilla havaintojen tekoa on voitu jatkaa.
Nykyinen rahoitus teleskoopin toiminnalle päättyy ensi vuonna, ja sitä seuraava määräaika on 2030-luvun puolivälissä. Jos Hubblea ei voida hivuttaa sitä ennen korkeammalle kiertoradalle, se syöksyy silloin ilmakehään ja tuhoutuu.
Toivottavasti JWST on silloin jo taivalla, ja voimme sanoa valtavan suuren kiitoksen Hubblelle.
Lisää juttuja Hubblesta
Tiedetuubissa julkaistiin Hubblen 25-vuotisjuhlan kunniaksi koko joukko artikkeleita aiheesta. Niitä on hieman päivitetty nyt 30-vuotisjuhlan kunniaksi.
|
|
|
|
Avaruusteleskoopin anatomiaa |
Hubblen huoltolennot |
|
Hubblen muodonmuutos |
Hubblen seuraaja JWST |
Lisää Hubblesta on teleskoopin 25-vuotisjuhlasivulla hubble25th.org (englanniksi).
Vastaa
Bepi tulee moikkaamaan
Kun lähetämme luotaimia tutkimaan muita planeettoja ja taivaankappaleita, aina välillä ne tulevat matkallaan käymään lähellä maapalloa. Silloin ne pystyvät havaitsemaan omaa kotiplaneettaamme aivan kuten se olisi vain yksi taivaankappale muiden joukossa.
Tietystikin Maa onkin vain yksi kahdeksasta muusta planeetasta, mutta meille se on erityisen rakas ja tärkeä. Maa tosin on erilainen myös ihan muistakin syistä.
Ensiksikin se on selvästi sininen planeetta. Sillä on meriä, ilmakehä ja pilviä. Maa ei ole Venuksen kaltainen helvetti, ei Kuun kaltainen käkkärä eikä Marsin kaltainen autiomaa. Maa näyttää luotainten ottamissa kuvissa mukavalta paikalta – varsinaiselta paratiisilta tyhjässä ja kylmässä avaruudessa
Ja sellainen se onkin.
Nyt meitä kohden on tulossa Merkuriusluotain BepiColombo. Lokakuussa 2018 alkanut Euroopan avaruusjärjestön ja Japanin avaruustutkimuskeskuksen lento Aurinkokuntamme sisintä planeettaa kohden kestää pitkään ja pitää sisällään monta ohilentoa: seitsemän vuotta kestävään menomatkaan kuuluu jopa yhdeksän lähiohitusta.
Ensimmäinen näistä on nyt perjantaina 10. huhtikuuta tapahtuva Maan ohilento, ja sitä seuraa kaksi Venuksen ohitusta ja lopulta kuusi vempautusta Merkuriuksen läheltä ennen kuin luotain asettautuu kiertämään sitä.
30 vuotta Maan ohilentoja
Ensimmäinen luotain, joka tuli planeettainvälisestä avaruudesta Maan luokse, oli Halleyn komeettaa tutkinut luotain Giotto, jota ohjattiin kohti toista komeettaa Maan ohilennon avulla. Se lensi ohitsemme 22 730 kilometrin päästä heinäkuussa 1990.
Maan vetovoimaa voi käyttää luotaimen radan muuttamiseen ja sen ratanopeuden lisäämiseen tai hidastamiseen samaan tapaan kuin muilla planeetoilla oli tehty jo aikaisemmin. Kyse on niin sanotusta painovoima- eli gravitaatiolinkoamista.
Temppu on periaatteessa hyvin yksinkertainen: kun tiedetään mistä suunnasta luotain on tulossa kohti Maata (tai muuta taivaankappaletta), lasketaan tietokoneilla milloin ja mistä kohdasta kannattaa lentää Maan ohi, jotta tuloksena olisi haluttu ratamuutos. Käytännössä tietysti koko lentorata laukaisusta perille kohdeplaneetalle saapumiseen lasketaan jo etukäteen siten, että ohilennot ovat osa sitä.
Useissa tapauksissa ilman gravitaatiolikouksia luotain vaatisi suuremman ja voimakkaamman raketin, tai itse luotain voisi olla kevyempi. Melkein kaikki uudet luotaimet käyttävät tätä temppua; Mars ja Venus ovat sen verran lähellä, että niille mentäessä tästä ei ole paljoa iloa.
Ensimmäinen luotain, joka käytti yksikertaista gravitaatiolinkousta, oli neuvostoliiton Luna 3 vuonna 1959. Luotain onnistui kuvaamaan Kuun Maahan näkymättömän puolen siten, että Kuun vetovoimaa käytettiin hyväksi lentoradan vääntämiseen sopivaksi.
Seuraavaksi gravitaatiolinkousta harrasti amerikkalainen Pioneer 10 vuonna 1973, kun se kävi ensimmäisenä lähettämänämme laitteena tutkimassa Jupiteria läheltä. Jättiläisplaneetta käänsi sen rataa ja sinkosi luotaimen ulos Aurinkokunnasta.
Amerikkalainen Mariner 10 puolestaan oli ensimmäinen luotain, jonka rata suunniteltiin vetovoimavempautus mielessä: luotain koukkasi Venuksen luota vuonna 1974 matkallaan kohti Merkuriusta.
Mariner 10 -luotaimella ja nyt ohitsemme kiitävällä BepiColombolla muutakin yhteistä kuin vain päämäärä, sillä Mariner 10:n monimutkaisen lentoradan laski italialainen Giuseppe Colombo – tuttavien kesken Bepi.
Kunnia gravitaatiolinkouksen keksimisestä menee kuitenkin Venäjälle, sillä Juri Kondratjuk kehitteli ajatusta vuosille 1918 ja 1919 päivätyissä kirjoituksissaan.
Ensimmäiset oikein kunnolla gravitaatiolinkousta käyttäneet luotaimet olivat Nasan Voyagerit, kun ne kävivät 1970- ja 1980-luvuilla tutkimassa Jupiteria ja Saturnusta. Voyager 2 teki vielä Uranuksen ja Neptunuksen ohilennot, jotka eivät nekään olisi onnistuneet ilman juuri oikein tehtyjä ohilentoja aiemmin matkalla.
Ohilentoja ei tietenkään tehty vain radan muuttamiseksi, vaan ennen kaikkea ohitettavan planeetan tutkimiseksi. Samalla kun kamerat kävivät ja mittalaitteet surisivat, taivaanmekaniikka huolehti lentoradan muuttumisesta ihan itsekseen.
Nyt maapallon ohilentoja käytetään myös luotaimen kameroiden ja mittalaitteiden testaamiseen ja kalibrointiin.
Maa saa vierailijan
Ensimmäinen luotain, joka käytti maapalloa gravitaatiolinkousetappina, oli Galileo. Jupiteria kohti lokakuussa 1989 lähetetty luotain pihisti vauhtia Maan lisäksi Venukselta ja toisen kerran maapallolta voidakseen kivuta ylöspäin Aurinkokunnassa. Jupiteria kiertämään se saapui joulukuussa 1995, ja sitä ennen se teki kaksi Maan ohilentoa, ensin joulukuussa 1990 960 kilometrin päästä sekä kaksi vuotta myöhemmin vain 305 km:n etäisyydeltä meistä.
Seuraava suurempi Maan luota matkallaan koukannut luotain oli Saturnusta tutkimaan lähetetty Cassini-Huygens. Se teki ensin kaksi Venuksen ohitusta (huhtikuussa 1998 ja kesäkuussa 1999), kunnes tuli Maan luokse elokuussa 1999. Se teki ohituksensa 1171 km:n päästä.
Kohti komeetta Tšurjumov–Gerasimenkoa lentänyt ESAn Rosetta teki peräti kolme Maan ohilentoa. Maaliskuussa 2005 se oli lähimmillään 1950 km:n etäisyydellä, marraskuussa 2007 hieman kauempana 5700 kilometrin ja kaksi vuotta myöhemmin 2481 kilometrin päässä meistä.
Myös Merkuriukseen lentänyt Nasan MESSENGER käytti Maata hyväkseen elokuussa 2005, kun se teki ohilennon 2348 kilometrin päästä. Siinä missä MESSENGER käytti Maata nopeutensa hidastamiseen, Jupiteria parhaillaan kiertävä Juno kiihdytti vauhtiaan Maan avulla lokakuussa 2013. Junon rata kulki vain 559 kilometrin päässä maapallon pinnasta.
Lisäksi useampi muukin luotain on tehnyt maapallon ohilentoja matkatessaan kohti komeettoja ja asteroideja. Tuorein itse lähettämämme avaruudesta tullut vierailija oli OSIRIS-Rex syyskuussa 2017 matkallaan kohti Bennu-asteroidia.
Bepin voi nähdä taivaalla (periaatteessa)
Nyt maanantaina 6.4. illalla BepiColombo on vielä puolentoista miljoonan kilometrin päässä Maasta. Se tulee lähemmäksi koko ajan vähän yli 30 kilometrin sekuntinopeudella ja tulee menettämään tästä noin 5 km/s ohituksen aikana. Manöveerin tarkoituksena on radan muuttaminen ja nopeuden hidastaminen.
Valmistautuminen tähän ohitukseen alkoi jo helmikuussa, kun luotaimen ohjausrakettimoottoreilla tehtiin pieni hienosäätö rataan. Sen seurauksena BepiColombo olisi 10.4. klo 4:24:58 UTC (eli noin 7.25 Suomen kesäaikaa) lähimmillään Maata, jolloin etäisyys luotaimen ja Maan keskipisteen välillä olisi 19 064 km. Luotaimen etäisyys Maan pinnasta olisi siis 12 693 km.
Maaliskuussa oli tarkoitus tehdä kolme pikku korjausta rataan, mutta ne eivät olleet tarpeen, koska rata oli alle prosentin tarkkuudella se mikä sen pitikin olla. Tarkistusten jälkeen myös viime lauantaille (4.4.) suunniteltu ratamuutos jätettiin tekemättä.
Luotaimen rata kulkee idästä länteen siten, että radan lähin kohta on Atlantin eteläosan päällä. Lähimmillään ollessaan luotain on periaatteessa harrastajakaukoputkella tai jopa kiikarilla havaittavissa, koska sen kirkkaus on 8 mag.
Suomesta luotaimen näkeminen ei onnistu, koska paitsi että luotain on huomattavasti himmeämpi (noin 9,2 mag), on sen rata liian etelässä ja valoisa aamutaivaskin tekisi katsomisen mahdottomaksi. Täysikuusta ei siis ole meille lisähaittaa.
Jos luet tätä esimerkiksi Kapkaupungissa, niin silloin kannattaa herätä aikaisin aamulla ja sanoa heippa Bepille. Havaintopaikan mukaan lasketun sijaintikartan voi tehdä täällä: https://bepicolombo.iaps.inaf.it
Lisätietoja ohilennosta on ESA:n sivuilla:
– https://www.cosmos.esa.int/web/bepicolombo-flyby/earth-flyby
– https://www.cosmos.esa.int/web/bepicolombo-flyby/ground-based-observations
2 kommenttia “Bepi tulee moikkaamaan”
-
Heikki Keskinen sanoo:
Luotain lähestyy maapalloa.No missä se on käynyt?
-
Jari Mäkinen sanoo:
Teki kierroksen Auringon ympäri. Lensi nyt ohi ja jatkaa kohti Venusta.
-
Vastaa
Astronauttien vinkkejä kotona käkkimiseen
Olen tekemässä parhaillaan radio-ohjelmaa (Ylen Tiedeykkönen), missä aiheina ovat koronaviruskriisin tiimoilta karanteeni ja suljetussa tilassa oleminen.
Avaruudessa tämä on normaalia, koska avaruuslentäjät joutuvat olemaan avaruusaseman sisällä noin puoli vuotta kerrallaan varsin pienessä tilassa yhdessä vain muutaman ihmisen kanssa – astronautit jos ketkä siis tuntevat eristettynä olemisen hyvin, kuten myös kikat siitä selviämiseen.
Käsittelen asiaa laajemmin radion puolella, mutta koska avaruudellisista neuvoista voi olla iloa jo nyt monille, niin tässä lyhyesti tärkeimmät aiheesta.
Eristys ja karanteeni koskettavat avaruuslentäjiä kahdella tapaa. Ensinnäkin ennen lentoa he ovat kaksi viikkoa eristyksissä paitsi oman terveytensä vuoksi, niin myös avaruusasemalla jo olevien sekä koko miehistön terveyden kannalta. Vaatimatonkin flunssa voi olla vaarallinen. Kerroin tästä jo jonkin verran edellisessä blogikirjoituksessani.
Toiseksi elämä avaruusasemalla on sama kuin sulkeutuisit viiden muun henkilön kanssa lähes kuudeksi kuukaudeksi omakotitaloon. Asemalta ei pääse edes kävelylle ulos, eikä ikkunaa auki raittiiseen ilmaan. Lisäksi lennon aikana on koko ajan vaara läsnä: aseman elossapitolaitteisiin voi tulla vikaa, tulipalo voi syttyä tai meteori puhkaista aseman ulkokuoren.
Ruoka on aika monotonista, eikä suihkuun pääse. Bonuksena tosin ovat hyvät maisemat ikkunan takana – astronautit kertovat usein kuinka he voisivat viettää vaikka kuinka aikaa maapalloa katsellen, Auringon ja Kuun laskuja sekä nousuja ihaillen sekä esimerkiksi revontulten leikistä nauttien.
Pitkä avaruuslento on hyvin haastava fyysisesti ja psyykkisesti. Koska lennon aikana pitää pystyä toimimaan koko ajan, valmistaudutaankin siihen hyvin. Onneksi nykyisin on myös paljon kokemusta tästä – avaruuslentäjien lisäksi samankaltaisissa oloissa ovat muun muassa Etelämantereella pitkän talven ajan viettävät tutkimusasemien miehistöt ja sukellusveneiden henkilökunta.
Tulevaisuudessa Mars-lennoilla eristyksissä olemisen haasteet ovat vielä suurempia, koska näiden lentojen avaruuslentäjät ovat todella yksi. He eivät pääse hätätilanteessa parissa tunnissa maapallon pinnalle, vaan joutuvat joka tapauksessa pinnistelemään lennon loppuun saakka.
Jo nyt tiedetään, että mitä pitempi lento on, sitä suurempia ongelmat ovat.
Mutta mitä astronautit voisivat opettaa meille mukavasti kotona, vain muutaman viikon karanteenissa oleville?
1. Ole aktiivinen
Kenties tärkein neuvo on tehdä jotain. Kaikkein parasta on se, jos voit tehdä työtä kotoa. Jos työtä ei ole, niin sellaista voi keksiä.
Karanteenin aikaan on esimerkiksi hyvä tehdä täyssiivous ja puhdistaa ikkunat, käydä kaapit läpi tai tehdä kirjahyllyn inventaario. Lue kirjoja, selaile lehtiä, katso elokuvia!
Pahinta on lössähtää epätoivoisena sohvalle (etenkin jos löhöilyn aikana vain tissuttelet viiniä).
2. Pidä rutiinit
Vaikka mikään ei vaatisi nousemaan ylös normaaliin aikaan, on hyvä pitää kiinni ”normaalista” rutiinista. Arkisin ylös samoihin aikoihin kuin muutenkin, viikonloppuina kenties myöhemmin.
Ei ole lainkaan huono ajatus tehdä viikko-ohjelma, lukujärjestys, ja koettaa pitää siitä kiinni. Samoin on hyvä syödä ja kahvitella kuten muutenkin.
3. Peseydy ja pukeudu
Tämä tuntuu triviaalilta, mutta aamupesu ja sen jälkeen ”työvaatteiden” päälle laittaminen on erinomainen tapa aloittaa päivä. Muuten koko päivä muuttuu helposti pitkitetyksi aamuksi, ja elämästä tulee pelkkää mössöä.
Suuri osa astronauteista on miehiä ja vieläpä armeijaelämää viettäneitä, ja he suosittelevat myös parran ajamista joka päivä – puolivillainen parransänki on sekin lipsumista kohti lössöilyä.
4. Pidä kotisi ja työpöytäsi siistinä
Sotku ja epäjärjestys stressaavat paljon enemmän, kun joudut elämään ja olemaan koko ajan sotkun keskellä. Kannattaa siis pitää paikat suhteellisen siisteinä.
5. Liiku ja kuntoile
Avaruuslentäjät kuntoilevat parisen tuntia päivässä, mutta heillä suurin syy on painottomuuden lihaksia, luita ja elimistöä heikentävän vaikutuksen torjuminen. Mutta liikunnan mieltä piristävä vaikutus on myös suuri. Joka päivä kannattaakin liikkua vähintään puoli tuntia; netissä on vaikka kuinka kunto-ohjelmia, jotka on esimerkiksi tarkoitettu liikematkustajille hotellihuoneissa tehtäväksi. Nyt monet kuntosalit pitävät myös liikuntatunteja nettilähetyksinä, joten niihin kannattaa mennä mukaan.
Viimeistään tässä kohdassa huomaan itse, kuinka normaalistikin kotona työpäydän ääressä työskentelevänä monet näistä ohjeista pätevät myös myös minuun itseeni myös muulloin. Tietokoneen äärestä on hyvä nousta välillä liikkumaan ja veryttelemään – myös muulloinkin kuin nyt karanteenin aikaan!
6. Tarkkaile ruokavarojasi
Jos et pääse lainkaan ulos, vaan joudut käyttämään koko ajan kotona olevia ruokavarantoja, kannattaa niistä tehdä lista. Ruokailuita kannattaa suunnitella etukäteen, mutta suunnitelmasta on hyvä poiketa, jos mieli tekeekin yllättäen jotain muuta. Kokkaaminen ja leipominen on myös hyvä tapa olla aktiivinen.
7. Pidä yhteyttä ulkomaailmaan
Fyysinen sulkeutuminen ei tarkoita henkistä sulkeutumista. Pidä yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Kännyköiden, videopuheluiden ja kaikkien netissä olevien palveluiden ansiosta yhteydenpito on hyvinkin helppoa.
8. Ota iisisti
Jos kaikki edeltävä ahdistaa, niin älä ota neuvoja kirjaimellisesti. Vaikka et pysyisikään tekemässäsi lukujärjestyksessä, niin ei se haittaa, kunhan et anna täysin periksi. Itse asiassa suunnitellusta päivärytmistä on hyvä poiketakin aina välillä: keksi hyvä syy juhlimiseen ja rutiinin rikkomiseen vähäksi aikaa, mutta älä jätä juhlatuulta päälle tai anna rutiinin rikkoontua kokonaan.
Iisisti ottamiseen liittyy myös se, että et uppoudu huonojen uutisten maailmaan. Nyt koronaviruksen tapauksessa tarttuneiden ja kuolleiden määrää raportoidaan koko ajan, ja monet maalailevat kuvia vuosikaupalla jatkuvista ongelmista. Monille talousvaikeudet ovat jo nyt arkipäivää, kun työt ovat loppuneet, ja siksi mieltä on vaikea pitää iloisena. Tärkeintä tässä suhteessa onkin olla realistinen ja tunnustaa asiat, joihin voi vaikuttaa, ja ne, joihin ei voi vaikuttaa. Elämää poikkeustilanteen jälkeen tietysti kannattaa miettiä ja tehdä suunnitelmia, mutta epätoivoon joutuminen ei auta tilannetta lainkaan.
Vaikka tässä aiheena ovat astronautit ja avaruuslentämisen opetukset, niin otan silti tekstin loppuun sitaatin presidentti Koivistolta, joka haastattelussa vuonna 2013 sanoi näin:
”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi.”
Vastaa
Avaruudessa ei ole koronavirusta (?)
Uutiset ovat pullollaan tänäänkin koronavirusasiaa, ja tilanne on selvästikin vakava: kaikkien kannattaa nyt eristäytyä ja olla omissa oloissaan kunnes toisin ohjeistetaan, jotta SARS-CoV-2 -viruksen nopea leviäminen saataisiin hillittyä. Keski-Euroopassa tehohoitoon joutuu koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä, ja Suomessa sama lienee edessä ensi viikolla.
Tälläkin asialla on avaruudellinen kulmansa, sillä todennäköisesti avaruudessa ei ole tätä koronavirusta – ainakaan vielä.
Juuri nyt Kansainvälisellä avaruusasemalla on kolme avaruuslentäjää, viime syyskuusta alkaen siellä olleet Jessica Meir, Oleg Skripochka ja Andrew Morgan. He lähtivät matkaan hyvissä ajoin ennen koronaepidemian alkua, joten on äärimmäisen todennäköistä, ettei heidän mukanaan virusta päässyt avaruuteen.
Heidän aikanaan asemalle on tullut useampi miehittämätön rahtialus, mutta koska niiden kuormat syynätään läpi erittäin hyvin ja mukaan laitettavat tavarat käsitellään hyvin hygieenisesti, ettei niissä olisi mitään tavallisia pöpöjäkään, on niiden mukana tuskin päässyt koronaviruksiakaan avaruusasemalle.
Siksi nyt huomio keskittyy seuraavaan miehistöön, jonka on tarkoitus lähteä matkaan nyt huhtikuun 9. päivänä. Jotta koronaviruksen lähteminen heidän mukanaan avaruuteen olisi mahdollisimman epätodennäköistä, ovat Chris Cassidy, Anatoli Ivanishin ja Ivan Vagner näillä näkymin hieman normaalia pitemmässä karanteenissa ennen laukaisuaan.
Normaalisti karanteeni kestää kaksi viikkoa. Sen aikana avaruuslentäjät ovat Baikonurissa sijaitsevassa niin sanotussa Kosmonauttihotellissa, ja he voivat poistua sieltä vain lyhyille lenkeille hotellin suljetulle pihalle silloin, kun siellä ei ole muita. Karanteenin aikana miehistö voi tuttaviaan ja perheenjäseniään vain lasin takaa; samoin heidän lehdistötilaisuutensa pidetään tilassa, missä yleisön ja miehistön välissä on lasi.
Varsinaisen miehistön lisäksi karanteenissa on varamiehistö sekä koko joukko huoltohenkilökuntaa sekä esimerkiksi lääkärit, jotka pitävät heistä huolta.
Nyt näyttääkin siis siltä, että Cassidy, Ivanishin ja Vagner viettävät varmuuden vuoksi pitempään karanteenissa, mikä lisäksi tietysti jo nyt he noudattavat yleisiä varotoimia: käsien pesemistä, etäisyyden ottamista muihin ihmisiin, matkustamisen rajoittamista ja niin edelleen.
Lisäksi jo nyt niin Nasan avaruuskeskuksissa kuin Venäjälläkin ollaan koronatilanteeseen reagoitu paitsi lisäämällä siivousta ja hygienisointia, niin myös lähettämällä mahdollisimman paljon väkeä etätöihin. Nasa on jopa sulkenut kaksi pienempää avaruuskeskustaan kokonaan, minkä lisäksi kaikki vierailut keskuksiin on luonnollisesti keskeytetty.
Avaruusaseman liikenne aivan sekaisin
Koronavirus tosin on vain pieni lisäharmi, sillä tänä vuonna liikenne avaruusasemalle ja sieltä takaisin on varsin sekaisin. Syynä on se, että Nasan uusien alusten oli tarkoitus olla jo käytössä, ja siksi amerikkalaiset eivät ole ostaneet enää paikkoja venäläisten Sojuz-aluksista aikaisempaan tapaan.
Viime vuosina asemalla on ollut normaalisti kuusi avaruuslentäjää siten, että kolme miehistön jäsentä on vaihdettu aina kolmen kuukauden välein. Yhteen Sojuz-alukseen mahtuu kolme henkilöä, joten kun yksi kolmikko saapui asemalle, asemalla jo puolisen vuotta ollut kolmikko on palannut takaisin Maahan. Siis kukin kolmihenkinen miehistö oli kuutisen kuukautta asemalla, ja kerralla asemalla oli kaksi tällaista kolmikkoa. Niissä on ollut aina amerikkalaisia ja venäläisiä, ja lisäksi toisinaan kanadalaisia, eurooppalaisia ja japanilaisia.
Nyt tämä rytmi on rikkoontunut joka suhteessa. Itse asiassa näin oli tarkoitus tapahtua jo aikaisemmin. Uusilla amerikkalaisaluksilla voi asemalle nousta jopa kuusi astronauttia kerralla, ja koska asemaa aletaan käyttää myös kaupallisesti, tehdään sinne tulevaisuudessa useampia lentoja ja väkeä alkaa pian olla siellä myös lyhyempiä aikoja.
Mutta juuri nyt tilanne on hieman sekava – olemme vanhan ja uuden välitilassa.
Eurooppalaisia astronautteja ei ole lähdössä vähään aikaan asemalle, sillä seuraavana vuorossa oleva ranskalainen Thomas Pesquet on vasta siirtynyt Houstoniin valmistautumaan lentoonsa. Nähtävästi hän lähtisi matkaan Boeingin Starliner-aluksella ensi vuonna. Tosin aluksen joulukuussa olleen, vain osittain onnistuneen koelennon tutkinta on vielä kesken, eikä ole tiedossa milloin alus on käytössä.
Toinen uusi amerikkalaisalus, SpaceX:n uusi Crew Dragon on sen sijaan hyväksytty käyttöön. Sen ensilento miehistön kanssa on suunnitteilla toukokuun loppuun. Silloin Bob Behnken ja Doug Hurley tekevät historiaa siinä mielessä, että amerikkalaisia ei ole noussut avaruuteen Yhdysvalloista amerikkalaisaluksella sitten vuoden 2011, kun tehtiin viimeinen sukkulalento.
Alun perin Behnkenin ja Hurleyn piti vain testata alusta, eli palata pian takaisin Maahan, mutta nyt heitä valmennetaan pitempään keikkaan. He olisivat mahdollisesti asemalla useamman kuukauden ajan avustamassa siellä olevaa kolmihenkistä miehistöä: kolme henkilöä pitää oikeastaan vain asemaa toiminnassa, jolloin tutkimustoiminta kärsii. Kaksi lisäparia avustavia käsiä on siis enemmän kuin tarpeen.
Tosin koronavirus saattaa vaikuttaa Behnkenin ja Hurleyn laukaisuun, sillä toimintoja myös Kennedyn avaruuskeskuksessa on rajoitettu vain olennaisiin. Mikäli tilanne pahenee olennaisesti, voidaan lennot keskeyttää kokonaan.
Juuri nyt kuitenkin suunnitelma on se, että asemalla nyt olevat Andrew Morgan, Jessica Meir ja Oleg Skripochka laskeutuvat Maahan 17. huhtikuuta, jolloin 9. huhtikuuta asemalle saapuneet Cassidy, Ivanishin ja Vagner jatkavat aseman asuttamista. Behnken ja Hurley saapuisivat sitten toukokuun lopussa (tai realistisemmin kesäkuun alussa), ja olisivat kenties pari kuukautta asemalla.
Seuraava Sojuz-kolmikko (Nikolai Tikhonov, Andrei Babkin ja Steve Bowen) lähtisi matkaan lokakuussa 2020, ja he saisivat seurakseen loppuvuodesta ensimmäisen varsinaisen Dragon-aluksella asemalle saapuvan miehistön: Michael Hopkins, Victor Glover, Shannon Walker ja japanilainen konkari Soichi Noguchi. Tuolloin asemalla olisi siis ensimmäistä kertaa seitsenhenkinen miehistö.
Astronautit ja pöpöt
Tärkeintä tulevilla lennoilla on varmistaa se, että asemalle saapuvat eivät tuo mukanaan koronavirusta – eikä muitakaan sairauksia aiheuttavia viruksia tai bakteereita. Vaikka todennäköisesti koronavirus ei saisi aikaan suuria hankaluuksia terveille ja tupakoimattomille avaruuslentäjille, ei riskejä tietenkään haluta ottaa.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun astronautteja suojellaan pandemiaa vastaan.
Edellisen kerran asia oli ajankohtainen vuonna 2009, jolloin sikainfluenssa levisi maailmalla. Silloin Atlantis-sukkula oli lähdössä huoltamaan Hubble-avaruusteleskooppia, ja Nasa mietti pitäisikö heitä pitää karanteenissa normaalia pitempään.
Sukkulalennoilla oli tapana tehdä astronauteille tarkka lääkärintarkastus 10 päivää ennen laukaisua, jolloin heiltä otettiin myös näytteitä mahdollisten ikävien bakteerien ja virusten toteamiseksi. Siitä alkaen he olivat myös vähemmän kosketuksissa muihin ihmisiin, ja varsinainen karanteeni ennen lentoa kesti viikon.
Sukkulat olivat avaruudessa tyypillisesti vain viikon tai kaksi. Näin lyhyenä aikana astronauttien immuunijärjestestelmä ei ennätä vielä muuttua olennaisesti. Sen sijaan pitempään avaruudessa oltaessa ihmisen kyky vastustaa tauteja heikkenee. Siksi on tärkeää, ettei nyt avaruusasemalle nousevien avaruuslentäjien mukana sinne tule mitään ikävää.
Jopa tavallinen flunssa saattaa muodostua siksi hengenvaaralliseksi.
Eikä kyse ole vain avaruudessa olemisesta, vaan myös paluusta Maahan. Kun Meir, Skripochka ja Morgan tulevat takaisin asemalta ensi kuussa, heidät passitetaan todennäköisesti tavanomaista tiukempaan karanteeniin, eikä heidän ympärilleen päästetä ihmisiä yhtä vapaasti kuin normaalisti laskeutumisten aikana.
Viruksista ja bakteereista tulee varmasti isompi ongelma tulevaisuudessa, kun asemalle lentää enemmän väkeä useilla erilaisilla aluksilla. Ja aikanaan, kun avaruuslentäjiä lähetetään Kuuta tutkimaan ja lennoille Marsiin, ei sairastumisilta voida varmastikaan välttyä.
Vastaa
Samaan aikaan Aasiassa – Kiina ja Intia kehittävät uusia avaruusaluksia
Ihan äskettäin Yhdysvalloissa on tehty kaksi näyttävää ja tärkeää koelentoa uusilla, pian käyttöön tulevilla ihmisten kuljettamiseen tarkoitetuilla avaruusaluksilla.
Juuri ennen joulua Boeingin CST-100 Starliner teki ensimmäisen koelentonsa avaruuteen. Se ei sujunut ihan suunnitelman mukaan, koska alus ei onnistunut käynnistämään heti laukaisun jälkeen rakettimoottoreitaan päästäkseen kohti avaruusasemaa vievälle radalle, mutta lennonjohto onnistui pitämään uuden avaruusaluksensa hallinnassa ja tuomaan sen turvallisesti alas. Alus laukaistiin matkaan Atlas V -kantoraketilla perjantaina 20. joulukuuta ja se laskeutui New Mexicon osavaltiossa olevalle White Sandsin laajalle sotilaskoealueelle kahta päivää myöhemmin.
Ellei avaruusasemakäynnin peruuntumista oteta huomioon, lento näyttää sujuneen hyvin. Nasa ja Boeing pohtivat parhaillaan pitäisikö aluksen tehdä vielä yksi täysin onnistunut koelento ilman matkustajia ennen kuin astronautit päästetään kyytiin.
SpaceX näyttää kuitenkin olevan nyt lähempänä hetkeä, jolloin ihmiset pääsevät nousemaan avaruuteen ensimmäistä kertaa Yhdysvalloista avaruussukkulan eläkkeelle jäämisen jälkeen. Crew Dragon -aluksen näyttävä pelastusrakettien koe tammikuun 20. päivänä sujui täsmälleen suunnitellusti, ja astronautit Doug Hurley ja Robert ”Bob” Behnken saattavat päästä aluksella matkaan jo huhtikuussa.
Alun perin lennon oli tarkoitus olla vain lyhyt käynti avaruusasemalla, mutta koska uudet avaruusalukset ovat kovasti myöhässä ja Kansainvälisen avaruusaseman lento-ohjelma on siksi sekaisin, Nasassa mietitään parhaillaan mahdollisuuksia venyttää lentoa muutaman kuukauden mittaiseksi. Crew Dragon pääsisi siis saman tien tositoimiin, ei vain koelennolle.
Boeing saattaa seurata Starlinerillään vielä kevään kuluessa, mikäli uutta testilentoa ei tarvita. Kyse on lähinnä siitä, että katsotaanko aluksen toimineen muuten suunnitellusti ja ymmärretäänkö tapahtunut virhe tarpeeksi hyvin: nyt näyttää siltä, että kyse oli yksinkertaisesta töppäyksestä, missä aluksen toimia ohjaava kello oli asetettu ennen laukaisua väärin.
Starlinerin ensimmäisessä miehistössä ovat Mike Fincke, Nicole Mann ja Chris Ferguson, joiden tekemän lyhyen koelennon jälkeen Sunita Williams ja Josh Cassada tekisivät ensimmäisen ”normaalin” lennon avaruusasemalle. Tosin näitäkin lentoja ja miehistöjä saatetaan nyt tässä uudessa tilanteessa vaihtaa.
Yhdysvalloissa on tulossa pian käyttöön myös kaksi avaruusturistialusta: Blue Originin kapseli ja Virgin galacticin SpaceShip2 tekevät kumpikin todennäköisesti vielä muutaman koelennon, ja sitten mukaan otetaan jo matkustajia.
Loppuvuodesta myös Orion, kuulentoihinkin sopiva uusi alus, päässee lopulta matkaan. Ensilento tapahtuu automaattisesti ilman kyytiläisiä, mutta jo seuraavalla on mukana astronautteja. Heistä tulee ensimmäiset ihmiset sitten Apollp-lentojen, jotka käyvät katselemassa maapalloa Kuun kiertoradalta.
Kiinan uusi alus
Vaikka Amerikassa tapahtuukin lähiaikoina paljon ihmiskelpoisten avaruusalusten saralla, on Aasiassa kehitteillä kaksi uutta avaruusalusta. Näistä jännittävin on kiinalaisten uusi alus, jonka kerrotaan myös kykenevän myös lentoihin Maan lähiavaruutta kauemmaksi. Sen avulla taikonautit voisivat siis myös lentää Kuuhun.
Tähän saakka Kiina on käyttänyt avaruuslentäjiensä lennättämiseen venäläisestä Sojuz-aluksesta muokattua Shenzou -alusta. Nyt niillä ei enää tehdä lentoja, vaan työtä jatkaa uusi, toistaiseksi nimeämätön avaruusalus. Se tehnee ensilentonsa vielä tänä vuonna.
Uusi alus on selvästi erilainen kuin Sojuz tai Shenzou. Se on kartiomainen kapseli, hyvin paljon amerikkalaisalusten kaltainen, ja sen alapuolella on sylinterimäinen huoltomoduuli. Kokonaisuuden pituus on yhdeksän metriä ja sen. massa on noin 20 tonnia. Mukaan mahtuu neljästä kuuteen avaruuslentäjää.
Kiinalaisten julkaisemien tietojen mukaan aluksella on tarkoitus tehdä ensilento ihan koska tahansa nyt vuoden 2020 alkupuolella. Kyseessä on automaattinen koelento ilman matkustajia. Kiina aikoo laukaista tänä vuonna myös uuden avaruusasemansa, ja todennäköisesti ensimmäinen lento taikonauttien kanssa tehdään asemalle.
Aluksen laukaisuun käytetään Pitkä marssi 5B -rakettia, mutta tulevaisuudessa lentoja esimerkiksi Kuun luokse voidaan tehdä kehitteillä olevalla Pitkä marssi 9 -raketilla. Kyseessä on suuri, amerikkalaisen SLS-kuuraketin kaltainen kantoraketti, joka pystyy lähettämään 50 tonnia massaltaan olevan kuorman kohti Kuuta – tai 44 tonnia kohti Marsia.
Vyomamitra valmistautuu lentoon Intiassa
Intia on kehittänyt jo jonkin aikaa omaa ihmisten kuljettamiseen sopivaa avaruusalusta. Se on nimeltään Gaganyaan, eli ”Taivasalus”, ja sen avulla kolme avaruuslentäjää voi saada taivaallista kyytiä vuoden 2021 lopusta alkaen – jos kaikki sujuu suunnitellusti.
Aluksen pienkokoinen koeversio teki lennon joulukuussa 2014, ja aluksen lopulliset suunnitelmat lyötiin lukkoon viime keväänä. Piirros aluksesta on tämän kirjoituksen otsikkokuvana.
Gaganyaan on kehitteillä oleviin aluksiin verrattuna hieman pienempi, sillä massa on ”vain” 3,7 tonnia ja siihen liitetty huoltomoduli on massaltaan kolmetonninen. Alus on suunniteltu ainoastaan Maan kiertoradalle tehtäviä, noin viikon kestäviä lentoja varten. Se laukaistaan matkaan intialaisten omalla GSLV-III -kantoraketilla.
Paitsi että Intiassa rakennetaan tätä avaruusalusta, tehdään siellä sille myös ensimmäistä matkustajaa: nyt tammikuussa Intian avaruustutkimusorganisaatio ISRO julkaisi kuvia robotista nimeltä Vyommitra. Sanskriittiä oleva nimi tarkoittaa ”avaruusystävää”, ja on versio vyomanautista, miksi intialaisia avaruuslentäjiä yleensä kutsutaan.
Tarkoituksena on lähettää tämä naisen näköiseksi tehty robotti Gaganyaanin ensilennolle. Robotti rekisteröi lennon aikana olevia kiihtyvyyksiä, ympäristötekijöitä, ilman laatua ja sen avulla voidaan myös harjoitella jo avaruuslentäjien pukeutumista ennen lentoa sekä irrotusta aluksen sisältä laskeutumisen jälkeen.
Ensimmäiset intialaiset avaruuslentäjät lähetettäisiin aluksella kiertoradalle vuonna 2022.
Intialla on kunnianhimoinen avaruusohjelma meneillään, sillä maa aikoo palata Kuuhun viime keväänä olleen epäonnisen Chandrayaan-2 -laskeutujan jälkeen. Lisäksi tekeillä on esimerkiksi Aurinkoa tutkiva luotain Aditya L-1, ja ainakin juhlapuheissa pidetään esillä omaa avaruusasemaa sekä lentoja Marsiin ja Venukseen.
Joka tapauksessa jo nyt intialaiset raketit vievät hyvin usein intialaisia ja muista maista tulevia satelliitteja avaruuteen. Myös ensimmäinen suomalainen satelliitti Aalto-1 laukaistiin avaruuteen Intiasta juhannuksena 2017.
Milloin uusi venäläisalus?
Venäläinen Sojuz on erinomainen, mutta jo auttamattoman vanhanaikainen alus, vaikka sitä on päivitetty moneen kertaan sitten vuoden 1966, jolloin se teki ensilentonsa. Yksinkertaisuus ja konservatiivisuus ovat tosin sen vahvuuksia, sillä kun muut keinot päästä esimerkiksi Kansainväliselle avaruusasemalle ovat pettäneet, on Sojuz ollut tukena.
Niitä on laukaistu matkaan kesähelteillä ja lumimyrskyssä Baikonurista, Kazakstanista samalta laukaisualustalta, mistä Gagarin nousi myös aikanaan lentoon Vostok-aluksellaan. Sojuz perustuu pitkälti siihen alukseen.
Itänaapurissa on tosin suunniteltu Sojuzille seuraajaa jo pitkään. Pisimmälle näistä suunnitelmista pääsi PPTS, eli Перспективная Пилотируемая Транспортная Система, ja sittemmin PTK NP, Пилотируемый Транспортный Корабль Нового Поколения, eli ”uuden sukupolven avaruuslentäjien kuljetusavaruusalus”.
Se oli hyvin samankaltainen nyt kaikkialla muuallakin suunniteltavien alusten kanssa. Siinäkin oli kartiomainen maahanpaluuosa avaruuslentäjille ja sen alla sylinterimäinen, ennen Maahan paluuta pois pudotettava huolto-osa. Sen kehittäminen kuitenkin lopetettiin vuonna 2016, kun Venäjällä ei ollut rahaa sen tekemiseen, eikä esimerkiksi Euroopan avaruusjärjestö halunnut tulla mukaan hankkeeseen.
Nyt kehitteillä oleva, aikaisempien suunnitelmiin perustuva alus on nimeltään Orel, eli Орел, eli Kotka. Neljän avaruuslentäjän kuljettamiseen sopivan aluksen on tarkoitus olla osittain uudelleenkäytettävä, ja se voisi olla avaruudessa 30 vuorokautta omillaan niin Maata kiertämässä kuin esimerkiksi lennolla Kuuhun. Avaruusasemaan kiinnitettynä sen toiminta-aika olisi vuoden, mikä on tuplasti verrattuna nykyiseen Sojuziin.
Huoltomodulin ja aluksen yhteismassa voisi olla jopa 17 tonnia Kuuhun suuntaavilla lennoilla.
Aluksesta on olemassa mallikappaleita, mutta varsinaisen avaruuteen lentävän aluksen rakentamisesta ei ole tietoa. Venäjän avaruushallinto Roskosmos hahmottelee kuitenkin ensilennon tapahtuvan vuonna 2023 (ilman matkustajia). Kiertoradalle kosmonautit voisivat lentää aluksella vuonna 2025 ja Kuuta kiertämään 2026. Näihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksin, sillä aikaisemminkin venäläiset ovat heitelleet lukuja varsin vapaasti näistä uusista alushahmotelmista puhuessaan.
*
Vaikka julkisuudessa kerrotaankin kovasti uusista amerikkalaisaluksista, kannattaakin muistaa, että myös muualla on tulossa uusia avaruusaluksia. Ihmisen lennättäminen avaruuteen tulee siis helpommaksi lähivuosina, ja siksi avaruuslennoista tulee paljon nykyistä arkisempia.
Ja asia erikseen on sitten jälleen SpaceX ja sen suuret suunnitelmat. Jos kehitteillä oleva Super Heavy -raketti ja sen päällä avaruuteen nouseva Starship ovat vähänkin niin mullistavia kuin nyt uskotellaan, niin lähitulevaisuuskin on ihan toisenlainen. Näiden tässä esiteltyjen alusten tekeminen menee kuitenkin eteenpäin, koska kyseessä ovat tärkeät kansalliset hankkeet, joissa kyse on myös maineesta, itsetunnosta ja avaruusteknisen tietotaidon keräämisestä.
Vastaa
2020-luku on avaruuden uudisraivaajien vuosikymmen
Näin vuodenvaihteessa katsellaan taakse ja pohditaan tulevaa. Tällä kerralla näkökulma on usein ollut yhden vuoden sijaan vuosikymmen, koska vuosiluku kirjoitetaan nyt futuristisesti 2020.
Monissa lehtijutuissa ja nettikirjoituksissa on siksi ollut paljon ennusteita siitä, mitä kaikkea seuraavat kymmenen vuotta tuovat tullessaan. Yksi asia on kuitenkin jäänyt lähes kaikilta huomaamatta: avaruus. Vaikka seuraavaa saatetaan irvailla vuonna 2030, uskallan silti väittää, että edessä on suuri muutos, jonka saa aikaan lisääntyvä ja laajentuva avaruustoiminta.
Pohja tälle suurelle muutokselle on jo luotu. Suurin yksittäinen tekijä on SpaceX, jonka Falcon 9 -raketti on tuonut uudelleenkäytettävyyden satelliittien laukaisuun.
Nyt kyseessä on vain raketin ensimmäinen vaihe, joka palaa alas, huolletaan ja käytetään uudelleen useampaankin kertaan. Tekeillä on kuitenkin uusi, suuri raketti, joka on täysin uudelleenkäytettävä. Sillä voidaan laukaista suuriakin kuormia edullisesti ja kätevästi avaruuteen, niin Maata kiertävälle radalle kuin myös Kuuhun ja Marsiin.
Tämä Super Heavy -niminen raketti ja sen toisena vaiheena toimiva Starship -alus eivät ole vielä lentäneet, mutta SpaceX:n mukaan ensimmäiset kunnolliset koelennot tehdään tänä vuonna. Rutiinikäyttöön raketti tulisi parin vuoden päästä.
SpaceX:n puheet ovat olleet aina tähän mennessä suuria ja suunnitelmien aikataulut ovat venyneet, mutta yhtiö on tehnyt kaiken lupaamansa vastoinkäymisistä oppia ottaen. Vaikka uuden raketin käyttöönotto viivästyisikin, niin silti se tulee käyttöön siten, että se ennättää myllertää tulevaa vuosikymmentä.
Eikä SpaceX ole yksin. Blue Origin on tekemässä New Glenn -rakettia, joka on lähes samaa kokoluokkaa ja uudelleenkäytettävä. Yhtiöllä on kokemusta on pienemmän New Shepard -raketin lennättämisestä. Sen avulla yhtiö aikoo aloittaa avaruusturistilennot tämän vuoden aikana.
Myös perinteiset rakettiyhtiöt ovat heränneet: niin Euroopassa kuin Kiinassakin kehitellään uudelleenkäytettäviä raketteja. Kiinassa niitä jo testataan, ranskalaiset tähtäävät koelentoon vuonna 2022.
Avaruusturismi alkaneekin tänä vuonna oikeasti, sillä viime vuoden aikana niin Blue Origin kuin Virgin Galactic tekivät koelentoja aluksillaan siten, että edessä ovat nyt viimeiset testit ennen maksavien matkustajien päästämistä mukaan.
Näitä ensimmäisiä avaruusturistien lentoja voi arvostella niiden ympäristövaikutusten vuoksi, sillä niin SpaceShip2:n kuin Blue Originin kapselinkin sinkoaminen hieman yli sadan kilometrin korkeuteen tuottaa varsin paljon päästöjä matkustajaa kohden. Lisäksi suuri osa matkustajista lentää yksityiskoneillaan paikkoihin, mistä avaruushyppäyslennot tehdään.
Vaikka nämä lennot ovat hyvin lyhyitä, eivätkä alukset muuta kuin piipahda nopeasti avaruuden puolella, voivat matkustajat nähdä kauniin maapallon korkealta ja kokea painottomuuden. Toivottavasti edes osa heistä saa niin sanotun Overview-efektin, eli etäisyysvaikutuksen – oudon tunteen, joka muuttaa käsityksen maapallosta.
Monet astronautit kertovat tästä lähes uskonnollisesta hetkestä, jolloin Maa näyttää tyhjän avaruuden keskellä olevalta planeetalta, jonka ympärillä on vain ohuen ohut, herkkä ilmakehä. Kartoista tuttuja rajoja ei näe maiden ympärillä, ja maanpäällisten konfliktien syyt tuntuvat mitättömiltä.
Jos edes osa avaruusturisteista kokee tämän, niin hyvä. Ja mitä enemmän on avaruusturisteja, niin sitä suurempi osa ihmisistä tajuaa planeettamme ainutlaatuisuuden sekä sen, että sitä kannattaa suojella kaikin mahdollisin keinoin.
Avaruusturismi saattaa siis olla uuden ajan ympäristöliikkeen alku.
Toinen tulevana vuosikymmenenä varmasti elämänmenoa muuttava asia ovat megakonstellaatiot, eli avaruudessa olevat valtavat satelliittilaumat. Monet yhtiöt suunnittelevat tuhansien satelliittien parvia, joiden avulla esimerkiksi nopea nettiyhteys voitaisiin luoda joka puolelle maapalloa. Tämä olisi upeaa: netti olisi kaikkialla kuin ilma ympärillä, ja lisäksi se olisi nopea ja edullinen. Tämän vaikutukset elämänmenoon olisivat yhtä suuret kuin matkapuhelimien tulo aikanaan.
Moni tosin ei taida huomata eroa nykyiseen, koska useat olettavat kännyköiden toimivan jo nyt satelliittien avulla. Satelliittipaikannuslaitteetkin ovat tulleet jo niin arkisiksi, ettei monikaan tule ajatelleeksi raketteja ja avaruusajan alun kömmähdyksiä pizzeriaan Google Mapsin avulla suunnistaessaan.
Avaruus on jo yhtä olennainen osa arkeamme kuin on toimiva viemäriverkosto. Ja tämä trendi tulee vain jatkumaan.
Megakonstellaatiot tosin ovat myös huolestuttavia. Ensinnäkin avaruudessa olevien satelliittien määrä tulee lisääntymään hurjasti. Nyt toimivia satelliitteja on maapallon ympärillä noin 2200, mutta pelkästään SpaceX:n suunnitelmissa on laukaista Starlink-systeemiinsä noin 12 000 satelliittia 2020-luvun puoliväliin mennessä ja kaikkiaan 42 000 myöhemmin. Kilpailevan OneWebin suunnitelmissa on ensin 650 satelliittia ja myöhemmin parituhatta lisää.
Paitsi että taivaalle tulee ruuhkaa, niin tähtitieteen kannalta tilanne on hyvin ikävä. Satelliitteja vilisisi taivaalla kaukoputkien näkökentissä koko ajan, ja mikä ei olisi mukavaa, vaikka satelliitit onnistuttaisiin tekemään sellaisiksi, että ne eivät heijasta juurikaan Auringon valoa. Radiotähtitieteilijät eivät tietenkään ole iloisia siitä, että taivaalta tulevan radiosaasteen määrä lisääntyy.
Toisaalta tulevat jättiraketit ja avaruuteen menemisen hinnan romahtaminen tekee avaruusteleskooppien tekemisen edullisemmaksi. Kenties nyt rakenteilla olevan ELT-jättiteleskoopin seuraaja tehdään Kuun takapuolelle, missä maapallo satelliitteineen ei haittaa. Silti olisi mukavaa, että Maan päältäkin voisi ihailla tähtitaivasta samaan tapaan kuin järvimaisemaa on mukava katsella ilman horisontissa olevia moottoritiesiltoja.
Megakonstellaatioiden hyödyt ovat kuitenkin suuria, ja niillä on osaltaan maapalloa edelleen supistava vaikutus: mitä enemmän koemme olevamme vain yksi ihmiskunta, sitä parempi. Myös maista, joissa nettiä sensuroidaan, voitaisiin päästä yhteyteen ulkomaailman kanssa.
Voi olla, että tämä on toiveajattelua, mutta historia on vienyt meitä koko ajan kohti vapaampaa, globaalimpaa maailmaa. Avaruus ja avaruustekniikka on ollut mukana tässä kehityksessä, ja tulevan vuosikymmenen aikana tulee olemaan vielä enemmän.
Jos haaveiluvaihteen laittaa kunnolla päälle, niin avaruus voisi olla osaltaan auttamassa olennaisesti myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja torjunnassakin. Ensin osa saastuttavaa teollisuutta voidaan siirtää avaruuteen, missä raaka-aineita on yllin kyllin ja energiaa saa enemmän kuin on tarpeen. Sitten osa koko ajan paisuvasta ihmiskunnasta lähtee asumaan avaruuteen, joko Maan kiertoradalle tehtäviin siirtokuntiin tai kauemmaksi Kuuhun ja Marsiin.
Vaikka Mars on varsin ankea paikka asua, ei äärimmäisen ilmastonmuutoksen kourissa oleva maapallokaan olisi nykyisenkaltaisen ihana. Voi olla, että osan ihmisistä on pakko siirtyä avaruuteen asumaan.
Optimisti voi ajatella asiaa myös niin, että kun suuri osa ihmiskunnan saastuttavista toimista siirretään avaruuteen, niin maapallosta voitaisiin tehdä kuin suuri luonnonpuisto.
Vuosikymmenessä ei ihmiskuntaa kuitenkaan siirretä avaruuteen, mutta avaruus on varmasti seuraava suuri ihmiskunnan askel eteenpäin. Historiassa tällaisia hyppäyksiä ovat olleet maatalouden synty, kaupungit, teollinen vallankumous, elektroniikan tulo ja tuoreimpana tietotekniikka. Geenitekniikan lisäksi ihmisen siirtyminen elämään, asumaan ja toimimaan avaruuteen on varmasti seuraava samankaltainen hyppäys.
Se on jopa loogista: kun planeettamme on jäämässä pieneksi, pitää siirtyä sen ulkopuolelle. Avaruudessa tilaa ja raaka-aineita riittää.
Olen usein verrannut avaruutta Kaliforniaan. Kuivaa, autiomaata Tyynen valtameren rannalla pidettiin asumiseen kelvottomana, mitättömänä alueena, mutta kun sinne rakennettiin rautatie, sieltä löytyi kultaa ja siellä alettiin viljellä appelsiineja, tilanne muuttui täysin. Sinne muutti enemmän ihmisiä, se muuttui omavaraiseksi ja siitä tuli pian monessa mielessä maapallon edelläkävijä. Kaliforniassa synnytettiin Hollywood ja Piilaakso. Siitä tuli rikkain Yhdysvaltain osavaltio ja eräs maapallon vauraimmista paikoista.
Avaruuden kanssa tulee käymään samoin. Olemme tähän saakka menneet sinne vankkureilla, mutta 2020-luvulla kiertoradalle vedetään rautatie. Uudisraivaajien aika tulee taas!
Vastaa
Ensimmäinen avaruuden remppareiska lähti matkaan
Keskiviikkona otettiin jälleen pieni, mutta samalla suuri askel avaruustoiminnassa: paritonninen avaruusalus nimeltään MEV-1 laukaistiin avaruuteen.
MEV-1, eli Mission Extension Vehicle ykkönen on laite, joka nappaa tammikuussa kiinni Intelsat 901 -satelliitista ja koettaa auttaa sitä toimimaan vielä viiden vuoden ajan lisää.
Yleinen ongelma tietoliikennesatelliiteilla (ja muillakin satelliiteilla) on se, että ne toimivat muuten edelleen oikein hyvin, mutta niiden asennonsäätöön ja kiertoratahallintaan tarvittavan polttoaineen määrä alkaa loppua. Hyvä satelliitti joudutaan siis siirtämään hautausmaaradalle tai pudottamaan tuhoutumaan Maan ilmakehässä periaatteessa ennen aikojaan. Kestävän avaruustoiminnan kannalta tämä on todella harmillista – etenkin kun osa satelliiteista ennättää hiipumaan ennen lennon asiallista päättämistä.
Huoltosatelliittien ideana onkin napata kiinni satelliitista, ottaa sen asennonsäätö ja ratamanagerointi hoitaakseen samalla kun itse satelliitti jatkaa toimintaansa.
Juuri näin toimii Space Logistics -yhtiön nyt laukaistu MEV. Se lähestyy Intelsatia, kiinnittyy siihen ja auttaa sitä jatkamaan toimintaansa. Intelsat 901 laukaistiin Ariane 4 -kantoraketilla kesäkuussa 2001, jolloin sen odotettiin toimivan 13 vuoden ajan. Nyt 18 vuotta myöhemmin siltä alkaa viimein löpö lopussa.
Koska kyseessä on ensimmäinen tällainen toimenpide, siirretään tietoliikennesatelliitti ensin ns. hautausmaaradalle, joka sijaitsee 300 km geostationaariradan yläpuolella. MEV-1:n ja Intelsat 901:n kohtaaminen tehdään siellä siltä varalta, että se ei suju hyvin.
Jos kaikki käy suunnitellusti, MEV-1 lähestyy kohdettaan varovasti etäisyyttään ja asentoaan kameroin sekä LIDARin avulla tarkkaillen, ja ottaa ensin kiinni satelliitin rakettimoottorin suuttimesta. Sen avulla MEV hilaa itsensä lähemmäksi ja kiinnittyy satelliitissa olevaan renkaaseen, joka laukaisun aikana kiinnitti sen kantorakettiin.
Toimenpiteen aikana Northrop Grummanin (jonka osa Space Logistics on) lennonjohto ja Intelsatin satelliittivalvojat tarkkailevat tapahtumia ja voivat vaikuttaa telakoitumiseen, jos on tarpeen.
Ennen lopullista telakoitumista MEV-1 tekee ensin harjoituslähestymisen noin 100 metrin päähän Intelsatista. Tällä ensimmäisellä kerralla ei haluta ottaa riskejä.
Jos kaikki sujuu hyvin, MEV siirtää ensin satelliittinsa siinä itse kyydissä keikkuen takaisin geostationaariradalle kohtaan, joka on päiväntasaajan päällä kohdassa 27,5° läntistä pituutta. Nyt satelliitti ei ole ihan täsmälleen päiväntasaajan päällä, mutta manööverin jälkeen sen pitäisi olla.
Viiden vuoden ajan MEV pitää satelliittia oikeassa paikassaan, siirtää sen sen jälkeen takaisin hautausmaaradalle, irrottautuu ja suuntaa mahdollisesti kohti uutta satelliittia.
Massaltaan 2,3 tonnia nyt laukaisun aikaan ollut MEV-1 käyttää asennonsäätöön polttoainepihejä sähköisiä rakettimoottoreita ja se voi hyvinkin avustaa kahta tai kolmeakin satelliittia ennen kuin sen polttoaine alkaa olla lopussa. On toki mahdollista, että jo sitä ennen sen työn katkaisee jokin tekninen vika, mutta samoin voi tapahtua mille tahansa satelliitille.
Space Logistics, joka on nykyisin osa Northrop Grumman -yhtiötä, aikoo laukaista seuraavan MEV:in ensi vuonna. Sen kohteena on myös Intelsatin tietoliikennesatelliitti, joka on täysin toimintakuntoinen, paitsi että sen polttoaine alkaa olla loppu. Space Logistics aikoo laukaista MEV:ejä tästä eteenpäin ainakin yhden vuodessa, ja ne voisivat avustaa muitakin kuin Intelsatin satelliitteja.
Lisäksi yhtiö suunnittelee kahta muuta hieman samanlaista laitetta. Pienempi MEP, Mission Extension Pod, ei kykene ratamuutoksiin, mutta voi pitää satelliittia paikallaan ja muuttaa sen asentoa. Kyvykkäämpi MRV, Mission Robotic Vehicle, pystyy puolestaan käsittelemään satelliittia; ratamuutosten ja asennonsäädön lisäksi se voi korjata ja tankata satelliitteja (jos satelliitit ovat sopivia). Se voi asentaa myös MEP:ejä satelliitteihin.
MEVin kaltaisille avaruusaluksille on suuri tarve, sillä avaruudessa on paljon mahdollisia asiakkaita. Tulevaisuudessa satelliitit kannattaa tehdä myös sellaisiksi, että niiden huoltaminen, korjaaminen ja tankkaaminen avaruudessa olisi mahdollista ilman kommervenkkejä.
Suurempi tarve olisi vielä laitteelle, joka kävisi keräämässä kiertoradalla olevia satelliittiraatoja. Näin sammuneita satelliitteja saataisiin siirrettyä joko turvallisille radoille tai sysättyä alaspäin, jolloin ne tuhoutuisivat ilmakehään iskeytyessään.
Amerikkalaiset ennättivät nyt ensin, mutta myös Euroopassa on suunniteltu jo pitkään vastaavaa laitetta. Tai oikeastaan hieman kunnianhimoisempaa avaruusalusta, joka voisi käydä ennen kaikkea keräämässä kuolleita satelliitteja sekä isoja avaruusromun palasia pois. Erityisen tärkeää olisi tehdä jotain Envisatille, toimintansa vuonna 2012 päättäneelle bussin kokoiselle ympäristötutkimussatelliitille. Se on suurin yksittäinen satelliittiraato avaruudessa ja se olisi hyvä saada sieltä pois häiritsemästä.
2 kommenttia “Ensimmäinen avaruuden remppareiska lähti matkaan”
-
Janne Uusitalo sanoo:
Hieno homma! Manöveerilla tarkoititte varmaan manööveria 🙂
-
Juu 🙂
-
On tosiaan mielenkiintoista seurata Spacex:n Starshipin kehitystä, kun sen kehityspaikasta Boca Chicasta saadaan jatkuvaa livekuvaa todella läheltä ja lisäksi löytyy asiantuntevia ja suosittuja kommentoijia Youtubessa kuten Everyday Astronaut ja What about it!?
Media kiinnittää yleensä huomiota vain epäonnistumisiin. Esim. Ylen sivuilta löytyi yhteensä viisi uutista Elon Muskista tai Spacex:stä ja kaikki hyvin kielteisiä sävyltään. Sen sijaan esim Kiinan viimeinen tapaus on medialta jäänyt täysin unohduksiin: Kiinan Long March 5B:n kantoraketti palasi jokseenkin hallitsemattomasti alas maahan viime maanantaina ja tuhoutui osittain ilmakehässä. Mutta se 20 tonnia painava romu oli vain 15 minuuttia ennen tuhoutumista lentänyt suoraan New York Cityn päältä.. https://arstechnica.com/science/2020/05/large-chunks-of-a-chinese-rocket-missed-new-york-city-by-about-15-minutes/ Ehkä sitten oltaisiin kuultu jotain uutisista, jos se romu olisi tullut ilmakehään 15 min aikaisemmin!