Todennäköinen ankka
Sain elokuussa eräänä perjantaina varsin mukavan viestin, Ursasta ottivat yhteyttä ja tiedustelivat, haluaisinko alkaa kirjoittamaan loppuvuodesta heille blogia pari kertaa kuussa? Mietin asiaa tyypilliseen tapaan ainakin 2,5 sekuntia, jonka jälkeen ilmoitin ikihyvikseni olevani messissä, joten täällä sitä ollaan, saatte luettaviksi pari kertaa kuussa reissukertomuksia täältä Laitilan suunnalta!
Vaan palataanpa takaisin aiheena olevaan elokuiseen iltaan, tuona perjantaisena yönä oli ihan hillittömät revontuliarvot – ja aivan kertakaikkisen karsea sää. Päivällä oli ukkostanut, ja se pisti koko illan sään vaihtolavetille ja alkuperäinen mallien tarjoama ”selkeä” vaihtui iltapäivän mittaan pilviseksi. Mallit arpoivat jopa G2 repomyrskyä, mutta päivän ukkosmyräkän jälkeen joka puolella leijui sumu ja hajanaisia pilvilauttoja… En heittänyt pyyhettä kehään vaan päätin ajaa Pyhärantaan, jossa tunnetusti on hieman erikoinen ilmasto – siellä näes selkenee lähes aina jossain vaiheessa yötä etenkin, jos tuuli on yhtään meren puolelta. Revontuliarvot olivat joka tapauksessa niin muikeat, että olihan sitä nyt yritettävä, niinpä illan suussa lähdin matkaan kohti Pyhärantaa.
Heti Rauman tielle päästyäni tuli tilanne päälle lepakon muodossa – ei muuten käynyt osuma kovin kaukana lisäpitkistä. Tekemälläni väistöliikkeellä ei ollut mitään vaikutusta, vaan lepakko esti itse törmäyksen kiepahtamalla ketterästi pois ajovaloista. No johan alkaa vauhdikkaasti, toivottavasti retki ei jatku ”törmäillään” teemalla! Vime kerralla päiväsaikaan Pyhärannassa koettu seikkailu oli tuoreessa muistissa, tuolloin villisiat ilmeisesti merkkasivat auton, haju nimittäin istui piukassa ja Focus-raukka haisi ehdalle siankakalle pari vuorokautta. Liekö joku possuista kihnuttanut itseään renkaaseen ja haju tarttui sitä kautta- jää vaan arvailtavaksi. Näissä skenaarioissa oli jännittävää jatkaa matkaa kohti määränpäätä…
Säätietojen mukaan Laitila oli menossa tanakasti tukkoon, niinpä Pyhäranta oli oiva valinta. Päästyäni kuvauspaikkaan perille istuuduin odottamaan mitä tuleman pitää. Jonkin aikaa nuokuin mukaan ottamassani aurinkotuolissa, kunnes havahduin siihen tosiasiaan, että pilvien takana kirkastuu. Ja sitten yhtäkkiä reposet olivat siinä ja samassa tulee häly mahdollisesta Steve-kaaresta Takalan Matiakselta Helsingin suunnalta, kaari näkyi ilmeisesti Turun Ursan all sky -kameran välittämässä kuvassa sen minkä pilvisyydeltä oli mahdollista.
Möngin tuolista pystyyn ja yritän herätä ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Käännän kameraa lännestä itään ottaen kuvasarjaa. Jaa-a, vaikea sanoa, saattaisi olla Steve? Pilvien tehdessä tilaa niiden välistä kuultaa vaaleanpunainen nauhamainen osa ilmiötä, Steve vai kuun valaisemia alapilviä vaiko revontulien punainen yläosa? Itse Kuu teki parhaansa hävittääkseen myös reposten näkyvyyttä. Samassa huomasin revontulivyön kiemurtelevan jo zeniitin tuntumassa ja henkäisin ääneen; tämähän ei ole enää todellista. Miten uskomaton vuorokausi onkaan takana, kaksi ukkosta onnistuneine kuvineen ja nyt tämä!
Samassa revontuli korona varastaa huomion räjähtämällä väreihin zeniitissä Kuun valaisemalla yötaivaalla. Lopulta kuitenkin väistämätön oli edessä ja Pyhärantakin tukkeentui pilvistä ja täytyy sanoa, että väsytti jo aika vietävästi.
Oli merkillisen hyvä palata kotiin. Tällä kertaa skenaarioista huolimatta possut pysyivät tiukasti metsässä ja tämän illan ainoan kunnon horror-jännityksen aiheuttivat pilvet ja jälkikäteen mahdollisen Steven tunnistus tai siis tunnistamattomuus. Mitä tulee Steven tunnistukseen kuvista – se oli puhdasta painajaista; vaaleanpunertava nauha näytti Steveltä, mutta pilvet estivät jälkikäteen tunnistusta, ihan kuten paikanpäälläkin.
Taivaanvahdin Emman sanoin “Jos se näyttää 100% ankalle ja vaakkuu, se on todennäköisesti ankka. Mutta, jos siitä näkyy pelkkä räpylä, ei sitä pysty tunnistamaan ja ruksittamaan. (kyse on siis Taivaanvahdin raportista koskien nähtyjä revontulia) Nähty muoto näytti Stevelle, käyttäytyi kuten Steve, mutta vahvistamaan sitä ei pysty” joten näin ollen yöllä kuvatun muodon status jäi tunnistamattomaksi revontuleksi. (voisiko meillä olla tässä TAAS uusi revontulimuoto…?! :D) Eikai. Vai voisiko olla?
Lisää kuvia erilaisista revontulista ja niiden muodoista löytyy kotisivuiltani taivaantulientytto.com. Palataan ja toivotaan kirkkaita taivaita!
-Pike