Sojuz- ilmestys yötaivaalla
Taivaanvahdin uutisten mukaan tiedossa olisi jälleen rakettilaukaisu eli Sojuz 2.1 lähetettäisiin matkaan 29.-30.3.2023 Plesetskin kosmodromilta klo 23, ja sen oli määränpää viedä avaruuteen tiedustelusatelliitti. Kailotin just julkaistun uutisen aviomiehelleni Rikulle ja en edes ehtinyt kysyä “lähdetkö mukaan” kun Riku jo kysyi, koska mennään? Ymmärsin täysin vastapuolen innon, koska onnistuimme näkemään ja kuvaamaan Sojuz I laukaisun 9.9.2021 ja näky oli sen verran ylimaallista “from beyond kamaa” ja “jengillä hilautui jälkikäteen rakettikuvista kulmakarvat tappiin” joten tämän uutisen lukemisen ja sisäistämisen jälkeen käynnistyi rakettilaukaisujen kuvat silmissä kehitelty illan suunnittelu. Samalla eräs huolenaihe nosti päätään. Huolenaihe oli valkoista ja sitä oli laskeutunut maahan paljon, talven viimeinen rynnistys toi melkein 40cm lunta tänne rannikollekin ja maastossa iloisesti liikkuminen vaihtui taas hangessa jupisten kahlaamiseen.
Iltapäivällä mietin vielä laukaisun kuvaamisen ilmansuuntaa versus kuvauspaikka ja totesin ettei asia muuksi muutu, meidän illan osoite olisi jälleen tuttavan louhos. Lähetin viestiä maanomistajalle taas etukäteen asiasta ja oli muutenkin pakko ottaa yhteyttä onko liittymä edes auki lumikaaoksen jäljiltä. Auki oli joten sen suhteen ei hätää. Päivällä oli ollut todella lämmin ja mietiskelin, miten paljon illaksi olisi tiedossa sitä maanpäällistä ihtiään eli sumua joka riepoo etenkin meitä suurien peltoaukeiden vieressä asuvia bongareita. Päivällä lämpöasteet kiipesivät reiluihin lukemiin ja hangen pinta putosi silmissä, kosteutta haihtui reippaasti ilmaan joten illan osoite oli pläkkiselvä; mininimoi mahdollinen sumuhaitta, mars kohti Pyhärantaa. Illalla tuli jännitystä vielä kuuropilven suhteen, joka vielä kaksi tuntia ennen laukaisua alkoi uhittelemaan ja jäi hetkeksi satamaan aivan Laitilaan Ihoden rajalle, luonnollisesti raketin kuvaus suuntaan. Onneksi merituuli rintama hävitti sadealueen ennenkuin se ehti jäpähtää paikoilleen.
Olimme olleet matkalla jo tovin, kun ajovaloihin lipui otus, joka oli varustettu tupsukorvilla ja töpöhännällä. Liinat kiinni, edessä tien ylittää ilves! Majesteetillisen näköinen kissa jolkotteli arvokkaasti tien yli öiselle saalistusmatkalle-kuten mekin, tavallaan. Kummallakin oli jonkinnäköinen päämäärä, jälkikäteen mietittynä ilveksellä oli varmasti selvemmät kuviot kuin meillä. Perille kuvauspaikkaan päästyä meillä oli näes pieni yllätys vastassa.
Sen yllätyksen nimi oli juuttaan korkea sepelikasa joka oli ilmestynyt kuvaussuuntaan eli itään. Oli enää tunti aikaa rakettilaukaisuun. Seistä pönötettiin siinä tumput suorina louhoksen parkkipaikalla ja mietittiin “mitäs nyt kuuluu tehdä”. No aikaa oli onneksi tunti joten lähdettiin käymään katsomassa louhosta hieman eri perspektiivistä eli kallion päältä. Ja voi video- sinne ei menty ihan helpolla, taaskaan. Lunta oli reilusti puoleen sääreen ja lopun ylämäki oli alustaltaan edelleen jäässä ja sen päällä lepäsi petollinen, irtonainen höttölumi joka tukki sekunnissa nastat kengistä ja se jo suorastaan kutsui tapaturmaa, joten kallion päällys oli juu -nou tänkjuu. Lähdimme palaamaan takaisin parkkipaikalle miettimään.
Kun luistelimme/ laskeuduimme alas kalliolta, sytytimme otsavalot joiden valossa näkyi sepelikasan huipulle vievä luiska. Hmm. Kumpikin tuijotti hypnoosissa uutta, korkeaa sepelikasaa ja sen päälle kulkevaa luiskaa joka katosi pimeyteen. Normaali soppari louhoksilla liikuttaessa on se, ettei sepelikasoihin saa kiivetä, niissä on valtava sortumariski, mutta tämä uusi kasa oli aivan tasalakinen,-koska se on juuri tehty ja tarkoitus olisi ajaa huipulle lisää sepeliä. Nyt kasan laelle saisi mennä, ihan luvallisesti. Katsahdettiin toisiimme kysyvästi ja lähdimme kävelemään luiskaa ylös. Kun pääsimme kasan laelle, jäi pelkäämäni puusto katsojan silmien tasalle eli kaiken järjen mukaan perspektiivi pysyy samana kuin kallion päältä kuvattaessa, ja zoomillinen optiikka Canonissa tällä kertaa oli paikoillaan. Tällä kertaa halajaisin nähdä yksityiskohtia ja saada laukaisun eri vaiheet talteen ilman kuvan tihtiä croppausta eli tiukkaa rajausta. Olen mönkinyt kaikki aiemmat pari rakettikuvaa (Sojuz I ja Falconit) laajakulmalla ja paria hyvää Sojuz otosta lukuunottamatta milloin lopputuloksena on ollut raketin sijaan liekehtivä lyhtypylväs tai epämääräinen utupulla puuston joukossa, asialle täytyisi nyt todella yrittää tehdä jotain.
Pystytin kasan huipulla jalustan ja säädin tarkennuksen kohdilleen. Kohta mentäisiin ja lujaa, raketti liikkuu todella ripeää tahtia. Kello tuli 23, idän yötaivas oli tyhjä tähtiä lukuun ottamatta. Minuuttia yli hermostus nousi. Onko sattunut viivästys? Kahta minuuttia yli teki mieli kaivaa puhelin taskusta ja kysyin Rikulta, tähystäisikö hän kotvan aikaa horisonttia silmä terävänä, jos tarkastaisin netistä pari juttua. Ja siinä lauseen lopussa “a”n kohdalla mies hihkaisi “Siellä se on”. Täh? Missä?
Nostin katseeni, sujautin kännykän miehelle ”yrittäisitkö ottaa pari kuvaa”? ja syöksyin järkkärille. Siellä raketti kirkastui kirkastumistaan puurajan yläpuolella! Jestakset! Ei muuta kuin kuvaamaan.
Oli se taas kyllä niin omituinen näky, vaikka tämä rakettilaukaisu oli itselle jo neljäs koettu lajiaan niin hiljaiseksi veti. Raketti ei ole näkynä ihan tästä maailmasta, ei ainakaan siitä, missä me olemme tottuneet taapertamaan ja se laittaa aina miettimään kaikenmoista. Jotain irtosi raketista lennon alussa (polttomoottorit ilmeisesti) ja irronneet objektit näkyivät kuvassa vierekkäisinä viivoina. Ihan lennon loppuvaiheessa raketti kirkastui ihan käsittämättömästi ja sitten se hävisi kaukaisuuteen. Lopulta taivaalla hehkuivat enää laukaisusta kertovat pilvet sinistä, mystisen syvää valoaan. Olipahan taas kokemus. Ja samalla saapuivat tavalliset pilvet-siis mikä ajoitus tällä kertaa!
Tuli vaihdeltua pari yläfemmaa ja ehkä vähän hihkaistuakin- rakettilaukaisu ja ilves vielä kaiken päälle, mahtavan palkitseva reissu. Ja täytyy sanoa, että on tuolla Rikulla kyllä nopeat hoksottimet.
Jälkikäteen muuten tunsin itteni oikein vimpan päälle ammattimaiseksi- kameran kello oli jäänyt päivittämättä kesäaikaan….Nooh, nämä ovat näitä, ja nyt se on päivitetty! Ja mitä tulee ilvekseen, en ole koskaan aiemmin nähnyt isoa kissaa näin hyvin, se on kyllä uskomattoman kaunis (ja mielettömän pitkärunkoinen!) otus.
ps. kiitokset jälleen Matiakselle rakettiin liittyvien faktojen tarkasteluista!
-Pike
Olipa hauskasti kerrottu tarina:)