Salamasirkus
30.-31.5.2024
[Tässä tekstissä kerrotaan kokeneen myrskyilmiöiden havaitsijan kuvausreissusta. Jos myrskybongaus kiinnostaa, mutta olet aloittelija, kannattaa muistaa, että myrskyjen havaitseminen läheltä on oikeasti vaarallista, ja on tiedettävä, mitä on tekemässä. Ensi alkuun kannattaa tutustua Ursan myrskybongareiden harrastusryhmän turvallisuusohjeisiin täällä sekä lukea Ilmatieteen laitoksen ohjeet ukkospuuskien varalle täällä.]
30.5.2024
Vallitsi leppeä, lämmin ja hieman painostava toukokuun iltapäivä. Mitsuhitsin käynnistymisongelmat jatkuivat jo toista viikkoa, uusi laturi näytti toimivan, mutta nyt akku oli ottanut vanhasta viallisesta laturista siipeensä ja purki latausta, vikaa siis selviteltiin edelleen. Onneksi meillä on toinen kulkupeli, iso Ford Transitin pakettiauto, jota kutsutaan tuttavallisemmin Transuksi. Se on täydellinen myrskymobiili, koska ison sivulla olevan liukuoven saa avattua ja näin ollen myös auton sisältä voi tarkkailla sekä kuvata tapahtumia turvallisesti.
Lähdimme iltapäivällä matkaan Transulla aviomieheni Rikun kanssa harrastamaan yhteistä lajia eli myrskybongausta. Tuolloin Laitilasta katsottuna idän suunnille muodostui pieniä, ärhäköitä ukkostavia soluja. Ukkostyyppi oli alkukesälle tyypillinen nk. popcorn-ukkonen, eli satavat pienet alueet aktivoituivat salamoimaan silkasta ilosta siellä, täällä ja tuolla, mikä on valokuvaajalle painajaismainen asetelma, pitää päättää minne suuntaa kameran ja yrittää ennakoida salaman iskua. Päiväukkosien salamat ovat muutenkin vaikeita kuvattavia, koska valoa on taivaalla todella paljon ja siinä ei tahdo auttaa lisälaite eli nk. triggeri. Mikäli mielii kuvata noita sähköisiä vekkuleita, on melkein paras ladata puhelimelle sovellus nimeltä “lightning camera” eli ”salama-appi”, näin ollen mahdollisuudet pyydystää salamoita kuviin moninkertaistuu. Yhteensä muutaman tunnin kestäneen kytiksen aikana tuli nähtyä vajaa kymmenkunta salamaa, joista vain vain yksi jäi sovelluksen avulla kuviin. Päivän aikana näimme pari maasalamaa, loput olivat ärhäköitä ja hieman vaarallisia pilvisalamoita ja suurin välkyntä tapahtui sadeseinämien sisällä, jolloin ei edes sovellukset auta, vaan silloin kannattaa keskittyä visuaaliseen havainnointiin ja showsta nauttimiseen. Silmä on kummallinen kapistus, se pieksee kameran sata-nolla ja havaitsee salamat huomattavasti paremmin kuin kamera.
Ja sitten juuri, kun vähiten odotti syntyi aukealle peräperää pari yllätystä. Katselin juuri idän suuntaan, kun keskustan suunnalla pilvestä näytti laskeutuvan alas jotakin, joka näytti olevan hitaassa pyörimisliikkeessä. Ajattelin pienen hetken, että taas noita virgoja eli saderihmoja, mutta hetkonen… tämäpä kasvoi korkeutta ylös- ja alaspäin ollen väriltään vaalea, siinä missä virga on tumma ja ennenkaikkea tämä kohde pyöri selvästi. Hihkaisin Rikulle, että koittaisi ottaa kännykällä kuvaa ilmiöstä ja samalla sukelsin autoon hakemaan järjestelmäkameraa. Ajattelin ensin ilmiön olevan jonkinlainen pölypyörre, mutta sen ulkoinen habitus näytti ennemmin trombilta! Asetin kameran säädöt vähän sinnepäin ja lauoin ilmiöstä pari kuvaa, kunnes muistin kollegani Emma Bruussin minulle antamat ohjeet. Jos jokin ilmiö näyttää trombilta ja kaiken lisäksi pyörii, siitä pitää aina koettaa saada videota, koska pelkistä valokuvista pyörimistä ei saa jälkikäteen todennettua. Tämä trombi eli tuttavallisemmin rompeliini oli elämäni ensimmäinen bongaus, fiilis oli uskomattoman juhlava! Pian trombin jälkeen taivas tummui ja sadekuuro osui kohdalle. Kiipesimme pisaroita karkuun Transun sisälle ja jatkoimme bongailua.
Seuraavaksi Riku huudahti ”mikä tuolla pohjoisen pellolla on?” Salonkylän suoran suunnalla kasvoi kasvamistaan ihan kunnollinen pölypyörre, jonka liikesuunta oli sopivasti ohi meidän sijaintimme. Sateesta välittämättä hyppäsimme ulos ohjaamosta ja otimme muutamat kuvat sekä pätkän videota. Tämäkin ilmiö kiipesi melkoisen korkealle taivaalla. Täytyy sanoa jälkikäteen, että oli kertakaikkisen viihdyttävä iltapäivä, huonomminkin olisi ajan voinut viettää. Mikä parasta, viljelykset saivat hieman vettä, jota oli jo odotettu kuivuuden tilalle. Aivan päivän lopuksi näyttäytyi meidän kesäkautemme ensimmäinen sateenkaari, joka oli todella hailakka ja sijaitsi hyvin matalalla. Sitten oli aika lähteä kahvin keittoon ja katsomaan kertynyttä kuvasaalista. Josko oli trombi eli tuttavallisemmin ”rompeliini” huikea kokemus, niin seuraavana iltapäivänä tulisi vallitsemaan suoranainen salamasirkus.
Iltapäivä 31.5.2024 alkoi rauhaisasti taistellen helteessä auton kanssa, kun Mitsuhitsi seisoi jälleen laturin nokassa. Riku oli juuri saanut paikannettua mahdollisen uuden vian,- webasto on jälkiasennettu edellisellä omistajalla ja se oli seonnut tyystin vanhan laturin sekä myös uuden (!!) valmiiksi rikkinäisen laturin kuollessa osallistuen näin ollen kutsumattoman vieraan asemassa akun purkujuhliin. Voi huokaus näitä peltikasoja, joita autoiksi kutsutaan. Riku sai ystäväni etäohjeilla kiskottua webaston sulakkeet irti sopivasti juuri ennen, kun ensimmäinen jyrinä kantautui etelän suunnalta. Huomasimme ukkospilvien huippujen muotoutuneen kukkakaalimaisiksi todella lyhyen ajan sisällä, ajallisesti puhuttiin vain alle vartista. Molemmat sieppasimme kännykät käteen ja tutkimme eri appeja. Tuumasin Rikulle myrskytutkaa vilkaistuani, että otetaanpa sähköjohdot irti, lasketaan Hitsin konepelti alas ja lähdetään käymään pelloilla, etelän sekä lännen puolella murahteli hyvin vihaisia soluja. Nyt oli kovan luokan etiäinen, että jotain salamoinnin tynkää saattaisi näkyä. Kuvaustavarat olivat edellisen päivän jäljiltä kummallakin valmiina, joten hetken kulutta siirryimme Transulle kentälle. Heti paikan päälle päästyämme oli selvää, että nyt on tulossa eeppistä settiä, joka varmasti vetäisi vertoja huimalle 2024 koetulle aprilliukkoselle.
Etelän suunnalla lymyilleet ärhäkät solut lähtivät monistumaan ja kun salamointi sekä ukkospilvet saavuttivat Laitilan Salonkylän jättiläismäiset peltoaukeat, homma lähti yllättäen täysin lapasesta, ilmeisesti myrsky sai lisää energiaa lämpimästä maasta. Saimme kuvata hetken saapuvaa ukkosta ja salamointia rauhassa ulkosalla. Sitten taivaan ottivat haltuun näyttävät sadeseinämät, niiden kätköistä syöksähtivät esille salamat ja sitten taivaalla mentiin. Yhtäkkiä joka puolella paukkui, salamoi ja jytisi ja oli pakko peruuttaa avoimelta estradilta ladon sisälle. Harmillista oli se, että lähes koko ajan aivan alkua lukuunottamatta satoi eri voimakkuuksilla, niinpä jätin järjestelmäkameran triggereineen reppuun, en kertakaikkiaan halunnut ottaa riskejä sen kanssa, ennemmin kastelisin Honor kasin myrskukuvaus-kännykkäni, joka onneksi on roiskesuojattu.
Valinta osoittautui oikeaksi, nimittäin vettä satoi paikoin oviaukosta vaakatasossa sisälle, niinpä siirtelin kamerareppua, toista tavaralaukkua sekä jalustaa tarpeen mukaan ja lopulta kaikki, myös me ihmiset löysimme itsemme kymmenen metriä pitkän ladon peräseinältä. Lätäkkö ladon betonilattialla sisällä kasvoi kasvamistaan, aallokon kareillessa sisätiloissa. Samalla salamat löivät vielä aavistuksen lähemmäs. Sitten heräsi tuuli joka yltyi ja yltyi, ja seuraavaksi syöksyvirtaus löi täydellä voimalla peltoaukealla kyyhöttääneeseen latoon ja samalla sen suuresta oviaukosta sisälle. Se mitä seuraavaksi tapahtui, oli jotain ällistyttävää. Ensin sukelsi tuulihaukka oviaukosta sisälle, lentäen ylös kattoparrujen päälle, västäräkin ja naakan seuratessa perässä. Muitakin pikkulintuja seurasi näiden kolmen vanavedessä. Mietin, että jos tulee yhtään enempää siivekkäitä, niin alkaa olemaan ahdasta. Lintujen asettuessa sulassa sovussa katon rajaan parrujen päälle päätin kävellä oviaukolle ja ottaa ukkosen murinasta videota. Painoin kännykästä ”nauhoita” ja muutaman sekunnin päästä tienoo sekä lato valaistuivat ja samalla ihan kirjaimellisesti ulkona räjähti, kuin tykillä olisi ammuttu korvan juuressa. Hetken kuului vasemmasta korvasta tasainen ”piiip”. Nyt osui paukku lähelle. Tuntui, että maksa ja haima vaihtoivat paikkaa jysäyksen yhteydessä. Wau, mykistävän komeaa! Innoissani kaikesta näkemästäni unohdin katsoa taakseni, peruutin ladon oviaukolta edelleen kuvaten, kunnes jalan alta kuului “läts” ja samalla Riku huusi myrskyn pauhun ylitse ”Pike, olet vesilätäkössä, nyt pois sieltä” Säpsähdin hereille kuin unesta, miten saatoin laiminlyödä turvallisuusohjeet? Tälläistä ei saisi tapahtua. Sähkö ja vesi eivät ole paras yhdistelmä, joten räpiköin sydän hakaten nopeasti kuivalle betonille. Näin ei saa siis toimia. Tarinan tarkoitus on kertoa se, että ukkosella pitää aina huomioida ympäristöä ja katsoa myös jalkoihin. Hetkeksikään ei sovi unohtaa, miten järeän luonnonvoiman kanssa ollaan tekemisissä.
Samassa salamatutkat sekosivat kummallakin. Kesken kaiken joku suuremmista linnuista päätti poistua ladosta ja onneksi Go pro otti videota tilanteesta. Siitä tuli mukava lisä ukkosvideoon (linkkiviidakko on tekstin lopussa). Pikkulinnut sekä haukka jäivät vielä orsille. Kävi mielessä, että onkohan tämä homma enää järin turvallista, kun linnutkin pakenevat paikalta. Täytyy sanoa, että lato pelasti tilanteen, koska käytännössä kiivaimman salamoinnin aikoihin satoi jatkuvasti eri voimakkuuksilla, niin ulkona ei olisi voinut olla, eikä se olisi edes kannattanut, puhumattakaan turvallisuudesta. Taivaalla sikin sokin risteilevät pilvisalamat kertoivat ilman olevan hengenvaarallinen. Puuskat olivat todella kovia ja Rikun kameran jalusta kaatui pari kertaa, toisella kerralla Riku ehti saamaan siitä onneksi kopin. Täysin vesitiivis Go pro sai nyt myrskykasteensa, ihan sananmukaisesti.
Ja voihan nenä, se adrenaliinin määrä, mikä syöksähti lävitse kehon kaiken jylinän aikana oli valtaisa… Vilkaisin kovimman pamauksen jälkeen aktiivirannekketta, pulssi hipoi sataakolmeakymppiä. Veri pauhasi pitkin kroppaa ja kylmänväreet tuntuivat varpaissa asti. Ja samalla vallitsi täydellinen voittajafiilis. Ilmassa tuoksui otsoni ja salamoita löi jo jokaisella ilmansuunnalla, ladon yli ja ristiin rastiin halkoen tummaa taivasta. Katsoimme hymyillen toisiamme ja nostimme peukalot ylös, oli komeaa päästä kokemaan tämä myrsky. (Olin ennenkaikkea pahuksen onnellinen aviomieheni puolesta, tämä veti vertoja 2022 koetuille Verneri- sekä Mauno-myrskyille. Tuolloin Riku pötkötti sängyssä rakennustelineiltä putoamisen seurauksena selkä murtuneena eikä miehen tulevaisuudesta tai jalkojen toiminnasta oikein tiennyt kukaan, eivät edes lääkärit) Tässä me olimme omilla jaloillamme kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ja yhdessä vaikeudet voittaneina, Riku tosin kaksi senttiä lyhyempänä L1 nikaman murtuman vuoksi. Myrskybongaus ei onneksi katso pituutta 😉 Tätä kokonaisvaltaisen onnistumisen tunnetta ei kertakaikkiaan päihitä mikään! Tuli jälleen vedettyä napakat ylävitoset onnistuneen salamajahdin kunniaksi.
Kun sade hiipui vähän, kannoimme kaikki kuvaustavarat ladosta Transuun ja hyppäsimme hyttiin ihailemaan näkymiä. Kun sade lakkasi, päätin ulkoilla vielä kerran. Näimme vielä muutaman hulppean salaman, mutta vain pari tallentui kameran muistikortille salamoinnin jäädessä taas satavien seinämien taakse. Tajusin siellä peltotiellä seistessäni, että lämpötila on pudonnut, vaatteeni olivat lävitse märät ja viileys otti niskalenkkiä. Lopulta ukkonen etääntyi ja salamasirkus siirtyi kohti Poria. Oli nälkä, jano ja vähän vilu. Ajoimme kotiin ja autossa kävi hirveä pulina, kun kertasimme tapahtunutta. Takana oli kolme tuntia silkkaa salamajuhlaa. Päästyämme kotiin otimme kuvaustavarat kuivumaan, väänsimme sukat, paidat ja shortsit kuiviksi ja ripustimme kaiken hilpentöörin kuivumaan ympäri taloa.
Muistakaahan varata ukkosille lähtiessänne mukaan vaihtovaatteet. Allekirjoittaneella ovat ne omassa autossa, mutta nyt kun matkustimme Rikun autolla, vaatteet jäivät epähuomiossa kotiin…
-Pike
Salama-apilla eli Lightning cameralla kuvatessa vähensimme asetusta nimeltä ”exposure” eli valotusta 1-3 yksikköä miinukselle. Salama kuvat ovat kaikki otettu Honor 8 kännykällä sovelluksen avulla. Trombin kuvat Canon EOS 6D / Canon 24-105mm pyöröpolarisaatio suodattimella, ISO 100, f6,3, 1/400, muut kuvat One plus pro 10
🙂 Video trombista sekä pölypyörteestä löytyvät Taivaanvahdin sivustolta.
🙂 Rikun tekemä huippu-upea kooste 31.5. salamoinnista
🙂 Oma video salamaniskun äänestä täällä
Kuvia myrskypäiviltä:
