Megasetti
14.-15.9.2023
Nyt jos koska olisi kunnon kytistilaisuus, eli auringosta oli tulossa lähiöinä cme joka saattaisi nostaa illalla ennestään kovia aurinkotuulen lukemia pykälän ylemmäs, joten syy ulkoilla täyttyisi. Lopulta tuli lähdettyä liikenteeseen ajoissa reilusti ennen kymmentä. Aviomieheni myötävaikutti maastoon singahtamiseen aika tavalla. Riku tuli tohkeissaan puuverstaaltaan sisälle suurinpiirtein ovenkarmit kaulassa ja kauhealla rytinällä yhdeksän maissa illalla. Kuulin eteisestä asti huutoa, että ”Pikepikepike!!!” ja ajattelin ensin, että ny tulossa vähintään maailmanloppu tai että Riku on sahannut peukalonsa irti. No ei kumpaakaan onneksi, niiden sijaan revontuliarvoista kertovat mittarit väpättivät punaisella, niinpä nopeutin sitä, mitä olin tekemässä eli pakkaamassa illan kuvaustarvikkeita. Alun ajatus oli ulkoistaa itsensä ja tavarat pellon kulmalle vasta puoli yhdentoista maissa jolloin pilvien pitäisi tehdä reposille tilaa. Nyt kuitenkin näytti sille, että liikenteeseen olisi lähdettävä nopeutetulla aikataululla ja pikapikaa. Pakatessani Hitsiä Kanadan kaverini Donna Lach laittoi revontuli hälyä kännykkään. Vastasin lennossa, että jees menossa ollaan! I’m on my way!
Havainnointipaikalle päästyäni oli vastassa n.kp 3 korkeudella vielä vaalealla taivaalla kaari sekä myös pilviä,- ja juuri jälleen pohjoisen puolella taivasta. Lisäksi hieman kauempaa suon suunnalta nousi reippaasti kosteutta ja sumua. Taivaan kirkastumista ja sumun toivottavaa laskeutumista odotellessani käänsin kameran itään ja kas, keinovalopilarit leijailivat revontulikaaren kanssa samaan kuvaan. Ajattelinkin nähneeni jotain poikkeavaa sillä suunnalla. (Keinovalopilarit näkyvät yleensä hyvin paljaalle silmälle) No niin, oma kausi näiden ilmiöiden suhteen avattu ja seurasi ensimmäinen henkinen taputus olkapäälle. Hyvä koppi, kuten me ilmiökuvaajat aina sanomme toisillemme.
Se, etteivät reposet innostuneet heti illan alussa saattoi aiheutua bz-nimisestä arvosta, se näytti olleen plussalla. Nyt arvo oli ollut jonkin aikaa miinuksella eli hyvältä näytti, joten jäin odottamaan. Mesettelin odottaessa Matias Takalan kanssa, mitähän kaikkea kivaa tänään olisi vielä luvassa.
Seuraavaksi revontulikaareen ilmaantui säteitä ja se kirkastui joten hyvästelin Matiaksen sanoin ”ei hiisi, kaari heräsi, nyt mä meen”. Sinkoilin niitylle ja virittelin kameran tulille. Samassa silmä näki jotain ja lännen ilmansuuntaan alkoi ilmaantua jotain omituista. Revontulipilareiden vasemmalle puolella miltein lounaan ilmansuuntaan syntyi paraikaa vihreitä läiskiä, jotka näyttivät sykkivän. Seuraavaksi kuulin oudon, todella kovan äänen. Kello oli n. 22.20. Ääni oli kuin tykin laukaus, paitsi että se jatkui ja jatkui. Äänen jälkeen kului tovi ja läiskistä taivaalle alkoi venymään vihreä nauha. Siis harittaako allekirjoittaneen silmät (ja korvatkin!) vai mitä hiisinpimpulaa taivaalla tapahtuu? Liittyvätkö äänet reposiin vai olivatko ne silkkaa sattumaa ja ennenkaikkea, mistä ihmeestä ne kuuluivat?
Tässä kohtaa tuli järjetön kiire tallentaa tapahtumia, syntyykö taivaalle läiskistä seuraavaksi Ragda vai mikä tuo vihreä ilmestys on? Punaista kaarta joka olisi kertonut reposmuodon olevan Ragda ei kuitenkaan näkynyt silmälle. Sitten alkoi kuulumaan mielestäni taivaalta selkeää rätinää ja ritinää ja lähialueen eläimet suoraan sanoen sekosivat. Vähän matkan päässä olevalla maatilalla äänessä oli 4000 päinen mullikkalauma, takapelloilla syömässä olevat kauriit alkoivat öyhöttämään, jopa pöllöt huhuilivat. Kaukaa etelästä selkäni takaa nk. Alhetin metsän suunnalta kuului myös yksinäisen suden ulvontaa. Mikä ihme sekoitti alueella olevat eläimet? Hetken vallitsi sellainen äänimaailma ja karnevaalitunnelma ettei mitään järkeä. Ja yllättäin jälleen pohjoisen sekä idän taivaalle lipui pilviä. Lännen suunta sinnitteli vielä auki, joten ei ollut vaikeuksia päättää, minnepäin suuntaa kameran. Toisaalta, mikäli pilviä ei olisi ollut osin peittämässä reponäytelmää, olisinko huomannut alun hailukan vihreän nauhan tai läiskiä? Yritin nähdä tilanteessa jotain positiivista vaikka vähän kieltämättä pilviä vastaan tahiminen jälleen sapetti. Edelleen kuulin taivaalta sähköisiä ritinöitä, mutta pian tämän jälkeen äänet vaan yksinkertaisesti loppuivat. En ole löytänyt mitään järjellistä selitystä äänille, lämpötila oli maan pinnalla +4 ja tuskin yöllä missään louhoksella räjäytetään eikä meillä sen puoleen ole täällä tykistöäkään joka harjoittelisi kello puoli yksitoista yöllä. Sähkölinjoja alueella ei ole. Pään sisäistä äänimaailmaa ne eivät toivottavasti olleet, muuten luulisin kuulevani näitä ääniä muutenkin ja se saattaisi olla hivenen huolestuttavaa 😀
Käänsin kameran zeniitin kautta koko ajan kuvaten (ihan tyhjää täynnä tässä vaiheessa) takaisin lännen taivaalle. Lännessä syntyi edelleen vihreitä läiskiä ja matala vihreä nauha pysyi paikoillaan. Tähän asti eläimet olivat möykänneet taustalla. Seuraavaksi havahdun siihen, että ympäristössä tuli haudan hiljaista ja eläimet sekä linnut vaikenivat. Koko luonto tuntui odottavan, mutta mitä? Liityin siis odottajien seuraan. Katselin valppaana ympärilleni, vilkaisin ylöspäin ja samassa näin sen. Voi pyhä jysäys! Sydän jätti pari lyöntiä väliin.
Koko taivaanlaen eli zeniitin poikki kulki vaalean vihreä nauhamainen kaari, joka alkoi lännestä ja laskeutui kohti itää, jossa edelleen pötkötti pilviä.
Heräsin toimintaan. Säädin kameran asetuksia niin että pahaa teki, nyt ei välitetä laadusta, vaan kuvataan hyvässä lykyssä tutkijoille menevää materiaalia. Vuoden luontokuvat saa tässä kohtaa aina unohtaa, pääasia on kuvata erikoisempi ilmiö talteen. Nostin isot kameran rungosta 6 400, pudotin aukkoa pykälän alemmas f2.8-2.4 ja vähensin valotusaikaa aina muutamaan sekuntiin. Jälki kohisee varmasti, mutta käyttämällä ko.asetuksia saisin ehkä vihreän nauhan rakennetta esiin ja taltioitua samalla sykkivät läiskät. Lopulta taivaalla oli vain juuttaan korkea vihreä nauha, joka eli selvästi. Se ei pysynyt paikoillaan eli ei ollut niin sanotusti revontulikielellä järin stabiili. Jälkeenpäin tämä muoto paljastui IPAksi eli Isolated Proton Arc-muodoksi. Näitä vastaavia vihreitä nauhoja tai kaaria on näkynyt muutaman kerran viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana joten ihan tavallinen taivasvieras ei tämäkään ole. Revontulikaareen muotoutui myös dyynihylly, mutta itse dyynirevontulet jäivät syntymättä.
Lopulta odottaminen palkittiin ja pohjoisen taivas (parempi myöhään kuin ei koko iltana!) avautui paljastaen melko lyhyen, mutta aktiivisen ja kauniin revontulinäytelmän. Kuvia jälkeenpäin katsoessani muutamassa ruudussa näyttäisi olevan Steven kaltainen punertava tyyppi. Jotta se voitiin Taivaanvahdissa tulkita Steveksi tarvittiin tovi salapoliisityötä ja vertailukuvia ympäri Suomea. Tässä on jälleen yksi syy lukijalle lisää, miksi revontulihavainnot kannattaa sulloa aina Taivaanvahtiin. Silloin löytyy vertailukelpoista kuvamateriaalia, kun sitä tarvitaan, muuten osa revontulimuodoista tai muista illan oikuista menee puhtaasti arvailun piikkiin ja arvailu ei ole varsinaisesti tieteen tekemistä. Tällä kertaa kävi tuuri ja kuviin jäi ilmielävä STEVE (Strong Thermal Emission Velocity Encantment) Ilmiö ei kunnolla hahmottunut silmälle paikan päällä vaan näkyi parhaiten jälkikäteen kuvista.
Silmin en nähnyt yöllä Ragdaa ( Red Arc with Green Diffuse Aurora) vaan silmälle näkyi vain vihreä nauha/ kaari poikki taivaan. Ragdan läsnäolo näkyi vasta jälkikäteen kehitetyissä kuvissa ja se ei esiintynyt kuvissa läsnä alkupuolen näytelmässä. Erotin illan aikana ehkä kaksi alimyrskyä eli käynnistymis vaihetta, mutta koko aikana (22-02) näytelmä ei ikäänkuin päässyt kunnolla starttaamaan ja/tai pilvet olivat edessä. Komeaa oli joka tapauksessa se vähä mikä näkyi. Kyllä oli ollut pitkästä aikaa kiireinen kuvausilta ja tunnelma oli aivan katossa!
Illan uusi, esiteltävä tapaus on maailmalla pitkän aikaa tunnettu IPA eli Isolated Proton Arc, jonka nimen muistaakseen voi kokeilla seuraavaa hauskaa muistisääntöä. Ystäväni Juha Ojanperä kysyi ilmiön nimen kuultuaan heti, että miltähän tämä maistuisi oluena? Ei muuta kuin Juhaa lainatakseni hölökyn kölökyn, kippis tai cheers seuraavan kerran kun tämä kaveri näyttäytyy jälleen 🙂
Steven erottaa taivaalta seuraavasti. ”Steve on aina selkeästi irti revontuliovaalista eli sen sekä tavallisien revontulien väliin kuuluu jäädä aina tyhjä kohta” Huomioi myös, että Steve ei ole revontuli itsessään, se vain hengailee repolaisien seurassa. Myös IPA sekä Ragda esiintyvät selkeästi erillään normaalista revontulikaaresta. Niiden ulkoinen habitus muistuttaa kaarta tai nauhaa ja ne molemmat luetaan revontulimuodoiksi.
Opiskeltavaa aiheista:
IPAn tieteelliseen paperiin pääset tästä
Ragdan paperi täällä
Steven paperi täällä
Opiskeluiloa!
-Pike
Illan kuvat Canon EOS 6D ja Irix Blackstone 15mm / ISOt 1600-6400, f2.4-2.8, valotusajat 3.2s-20s
