Kirkkaita taivaita
26.-27.9.2024
Yö alkoi tuulisissa ja ”yllättävästi” jälleen pilvisissä tunnelmissa. Yöllä meille Länteen oli kuitenkin povattu selkenevää. Olin hieman epäilevällä kannalla asian suhteen, tilanne taivaalla näytti melko lohduttomalle. Revontuliarvot alkoivat paranemaan pimeää kohti, joten aikaa tappaakseni lojuin sohvalla kirjaa lukien ja väliin vilkaisin kännykästä revontuliarvoja. Seuraamani sivuston eli Virmalisedin kaavio oli kellan-oranssi eli todennäköinen kuvausreissu olisi edessä, kylläkin tuulen tuiverruksessa. Tuskailin tuulta aviomiehelleni Rikulle. Riku totesi siihen ykskantaan, että entäs ladon edusta vakiokuvauspaikassa? Tosiaan! Kun mietin alueen sijoittumista tuulen nähden, se voisi olla hyvä, suojaisa paikka. Etelästä ja väliin kaakosta puhaltanut navakka puhuri jäisi näin ollen ehkäpä metsäisen, mäkisen kumpareen sekä vanhan ladon taakse.Yhdeksän maissa illalla oli aika ottaa pa-indeksi eli piha-alueindeksi, joka kertoi tähtiä näkyvän, mutta pilviä seilasi taivaalla edelleen liikaa revontulien näkemistä tai kuvaamista ajatellen. Juuri tuossa tilanteessa tuuli oli hyvä juttu, koska pilvet liikkuivat taivaalla aika kyytiä, joten luonnollisesti mahdollisuus aukkopaikalle kasvoi. Revontuliarvot olivat tässä kohtaa ihan kohtalaiset ja Virmalisedin kaaviot alkoivat mennä punertaviksi, joten pakkasin kimpsut ja kampsut Hitsiin ja huhuilin Rikulle lähteväni. Riku kailotti perääni “kirkkaita taivaita” joka on revontulia kuvaavien normaali tsemppilause kanssakuvaajille, kun tohina taivaalla on mahdollisesti käynnistymässä.
Ladolle vievä tie on aika huonossa kunnossa, joten autoa säästääkseni en ajanut sinne heti, vaan kävin aukealla pellon laidalla olevassa liittymässä tähyämässä, onko ylipäänsä mitään järkeä jäädä tuiverrukseen kytikselle. Päästyäni perille kuvauspaikan läheisyyteen oli taivas käytännössä edelleen tukossa, mutta tähtiä pilkotti rakopaikoista jotka olivat suurenemaan päin ja samalla myös revontulikaari iski silmää pilvien välistä. Kameran ja revontulien välissä näytti olevan vain leegio yläpilviä. Katsoin autossa istuessani kännykältä Ulvilassa sijaitsevaa Porin Karhunvartijoiden Karhukameran välittämää kuvaa ja totesin, että mukavan kokoinen kaari olisi näkyvissä, mikäli pilvet suostuisivat meillä väistymään. Ensimmäinen revontulinäytelmä jäi suureksi pettymyksekseni kuitenkin pilvien taakse. Päätin tässä välissä vaihtaa paikkaa, koska tuuli oli todella kova puuskissa, jopa vaarallinen jalustan pystyssä pysymistä ajatellen ja perspektiivit olivat liian tuttuja. Eikä moinen puhuri tehnyt minullekaan hyvää vaan kylmyys puski vaatteiden sisälle, kolmoishermon alueelle ja niskaan kaikesta vaatetuksesta huolimatta. Ajoin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vajaan puolen kilometrin päässä sijaitsevalle ladolle ja jätin navakan puhurin onnistuneesti metsäisen mäen taakse. Paikkavalinta oli kunnossa, nyt tarvittaisiin enää sitä kuuluisaa kirkasta taivasta! Niinpä jäin odottamaan pienimuotoista ihmettä.
Kannatti jäädä kytikseen. Yhdentoista maissa yöllä odottaminen palkittiin, pilvet väistyivät ja näkyviin tuli ensimmäisenä etelän ja lännen puoli taivasta ja ihana tähtipaljous. Suureksi yllätykseksi siinä taivaan puhdistumista odotellessa länsilounaan puolelle alkoi syttymään revontulisäteen tapainen, mutta se sijaitsi hieman orpona erillään revontuliovaalista pysyen paikoillaan. Pohjoisen ja idän puolella oli vieläkin pilviä, joten pystyin keskittymään tähän erikoiseen, yksittäiseen pilariin. Asetukset kamerassa muuttuivat lennossa normaalista revontuli kuvauksen asetuksista astetta rankempaan suuntaan eli otin kaiken irti rungosta ja objektiivista. En tiennyt onko kyseessä pelkkä revontulisäde vai hieman spessumpi ilmiö, joten kameran säädöt saivat nyt vaihtua, -ainakin hetkeksi. Himmeitä ilmiöitä kuvattaessa valovoima on ylivoimaa. Kohinaa tulisi kuvissa olemaan f2.4, Iso 6400 ja 20-25s asetuksilla. Ne ovat kuitenkin suositellut arvot heikompien ilmiöiden tallentamiseen. Revontulisäde pysyi paikoillaan uskomattomat 45 minuuttia muuttumattomana (kirkastuen välillä) ja edelleen pohjoisen puolella revontulikaaren edessä oli pilviä. Yritin puhkua ja puhaltaa niitä pois häiritsemästä, samoin muut Fb: ssä toimivan Etelä-Suomen revontuli-ja ilmiö kyttääjien ryhmän ihmiset, kunnes kymmenen minuutin joukko-hyperventiloinnin jälkeen taivas avautui…hyvin onnistuneesti puhalleltu ja puhkuttu!
Puolenyön jälkeen pohjoisen taivas viimein avautui paljastaen todella erikoisen näköisen kaaren, taivaalle oli syntymässä omegavyön tapainen ilmestys seuranaan sykkiviä, suuria revontuliläiskiä. Yhdessä vaiheessa näytti, kuin revontulikaaren yläosaan olisi hahmottunut heprean kielen aakkosia. Kaaria oli parhaimmillaan kahdesta kolmeen kappaletta ja sykkivät läiskät mukailivat kaaren yläpuolta syttyen ja sammuen. Edelleen korkea säde/ pilari sijaitsi lounaan puolella. Olipas vekkuli ja varsin sitkeä tapaus. Pyörin ympyrää pellolla ja otin kuvia. Idän puolella alkoi Kuu nousemaan ja samassa revontulikaari syttyi alalaidastaan kirkastuen nopeasti. Nyt se kehveli näytti puolestaan siltä, että joku olisi pureskellut kaaren alareunasta paloja pois. (Konsultoin muuten jälkikäteen Mad Aurora Ladies– messengerketjun ihmisiä ja etenkin ketjun naispoppoosta tuttua Kanadan kollegaani ja ystävääni Donna Lachia. Kyseessä oli ilmeisesti ”Harangen sektorin” revontuli-ilmiö, mutta koska olen luvannut pitää blogin suunnattuna normaalille taatelin tallaajaalle, en lähde tätä asiaa sen kummemmin avaamaan ja siksi toiseksi nämä hienommat jutut menävät itselläkin hilseen yli niin, että heilahtaa eli ei näistä sen enempää. Pidetään blogi nyt ja jatkossa simppelinä lukea ja ymmärtää). Vyön ”pureskeltu” alalaita eli sen verran nopeaan, että ISOt täytyi nostaa 6400, aukko pudottaa 2.5 ja ottaa sarja nopeita valotuksia, alkaen 2,5-5s, jotta revontulikaaren ”järsitty” osa jäisi terävänä kuviin talteen eikä venyisi tai suttaantuisi vihreäksi muhjuksi. Nostin myös kameran rungosta pykälän-pari kontrastia.
Joka tapauksessa tuolloin päätin uhmata tuulta hieman paremman maiseman vuoksi ja sain etualalle navakassa tuulessa kumartelevan viljapellon kastelu-urineen, joka sopi kuviin mainiosti. Revontulikaari nousi ylemmäs, alareuna kirkastui huimaa tahtia, mutta mikään ei valmistellut minua kirkkaaseen väriräjähdykseen, joka hetken kuluttua seurasi. Tiesin, että pian taivaalla mentäisiin eikä meinattu joten vaihdoin asetuksia kamerasta ja silti ensimmäinen ruutu kirkastuneista reposista ylivalottui täysin. Kontrasti mustaan, tummaan maahan oli huimaava ja hain asetuksia kohdalleen täydessä paniikissa revontulien kirkastuessa edelleen. Revontulien yläreuna hohkasi tummanpunaisena alaosan vihreiden värien vaihdellessa ja revontulivyön kiemurtaessa pimeällä, tähtikirkkaalla taivaalla. Näytelmä oli uskomattoman kaunista kuvattavaa sekä seurattavaa ja omasi kieltämättä varsin vinkeän näköisiä muotoja.
Hetken riehuttuaan reposet olivat käyttäneet tältä erää kaiken energian ja näytelmä rauhoittui hienoiksi, lepattaviksi revontuliksi, jotka käyttäytyivät kuin kynttilän liekit sananmukaisesti lepattaen ja pyrkien nousemaan ylemmäs kohti zeniittiä eli taivaan lakea. Tätä kohtaa en valitettavasti kuvannut, vaan siirryin jalan takaisin tuulensuojaan. Lopulta alkoi taivaalla nk. discovalo-vaihe eli revontulien laajamittainen sykintä, se on joka kerta ihan henkeä salpaavan upeaa seurattavaa ja eräs allekirjoittaneen lempimuodoista. Tuolloin suuria, vihreän-vaaleanpunertavia läiskäryhmiä syttyy ja sammuu aiemmin taivaalla sijainneen revontulikaaren alueille. Seurasin taivaallista discoilua tanssahdellen tulien tahtiin vielä hetken, mutta lopulta oli pakko pakata edelleen tanssien tavarat ja suunnistaa kotiin, seuraavana aamuna olisi velvollisuuksia hoidettavana ja kello soimassa.
Ajoin tyytyväisenä kotiin, kerrankin ajoitus pilviaukolla ja revontulilla täsmäsi. Näytelmä oli kaunista seurattavaa ja tällä kertaa paikoin hieman erikoisia yksityiskohtia täynnä, mieleen jäi parhaiten alareunastaan pureskeltu kaari-oli se sitten omegavyö tai jotain muuta.
Kamera ja linssi: Canon EOS 6D, Irix Blackstone 15mm. Normirevontuli kuvat asetukset ISO 1250-2500, f2.8-3.5, 5-10s, ”Omegavyö sahalaitoineen” ISO 6400, f2.8, 2,5-5s ja hauska, illan alun yksittäinen pilari ISO 6400, f2.5, 25s
Toivelistalle kirkkaita taivaita jatkossa!
-Pike
Kuvia illalta:
heippa , juu . . . reipasta toimintaa yötaivaan ihailu : )
satunnaisesti käyn Ursan saitilla – infoa , kun minäkin tykkään
silloin tällöin käydä kuuta ja tähtiä ihailemassa . . .
olen kyllä elämäni varrella nähnyt revon tuliakin –
kotikaupunki oli kouluaikaan Rovaniemi – olin partiossa , lippukunta
Napapiirin Pojat – käytiin kerran talviretkellä Luosto – tunturilla ( -60 luv. )
oli kyllä hienoja revontulia * * *
nyt asun Lahdessa . . . mietin vain että missä päin suomea
olet nämä hienot kuvat ottanut . . .
vai että sellainenkin on – Mad Aurora Ladies – hienoa että on
kansainvälisiä yhteyksiä . . . on niin paljon erilaisia asioita joita
ihmiset harrastavat . . . mun nuorempi veli 60 + , on harrastanut
tähtiasioita – hänelle on tullut se alan upea lehti , oliko nimenä
Tähdet ja avaruus – juu ,oli googlasin . . .
t . Sepe