Karttahalo
Kulunut kuukausi on ollut pilvistä muutamaa tuntia lukuunottamatta ja illat ovat kuluneet joko lenkkipolulla, kotona sohvalla laskemassa oksienreikiä seinäpaneeleista tai lukiessa psykologiaa (kolmas harrastukseni). Toisaalta, olin pitkästä aikaa nk. normaalissa päivärytmissä, mikä on välillä ihan hyvä, mutta vähän ikävystyttävä asia. Mietin, osaisinko edes käyttää kameraa jos sitä yllättäen tarvitsisi? Kai maar? Viimeiset kuukauden kuvaamiset olin tehnyt kännykällä päiväsaikaan, lähinnä olin ikuistanut kauniita maisemia. En tiedä, näkikö luontomutsi ähisevän vanumiseni nurkissa, orastavan pienen kärttyisyyden ja työlääntyi siitä, joka tapauksessa seuraavaksi, kun taivaalla mentiin, mentiin siellä kovin eikä ollut puhe tällä kertaa revontulista vaan minulle melko uudesta asiasta eli keinovalopilareista ja karttahaloista!
Haloilmiöt, joihin siis keinovalopilarit lukeutuvat, ovat syntymekanismiltaan sateenkaarten serkkuja. Keinovalopilarit syntyvät valon taittumisesta ja heijastumisesta kuusikulmaisten, laattamaisten jääkiteiden lukuisilla pinnoilla. (Sateenkaari vastaavasti syntyy valon poukkoilusta vesipisarassa). Keinovalohalojen väriin vaikuttaa valaisimessa käytetyn lampun värilämpötila. Kidepilven osat saattavat keinovalojen yli lipuessaan välkehtiä lailla revontulien kidepilven paksuuden määrätessä tahtia. Jotta haloilmiö ylipäätään siis voisi syntyä, pitää jääkiteiden olla juuri oikean mallisia.
Illalla 3.12.2023 lopettelimme aviomieheni Rikun kanssa joulusiivousta. Selkäni oli jumissa kyyristymisistä joten ulkoilu pystyasennossa tekisi terää. Siksi toiseksi edellisiltana nähdyt keinovalopilarit olivat näkemisen arvoisia, tänään saattaisi pukata uusintaa. Vallitsi samanlainen sää, oli vaan kylmempää (-13) ja kevyttä pakkaslunta leijaili ilmassa tauotta. Vallitseva, hyisen kylmä ilma alkoi olemaan äärest pelottava kasvohermolle, mutta otollinen sää pilareita ajatellen. Päätin käydä silti ulkona, nykyään kun on hieman eri meininki kuin sairastamisen alussa. (Botox-hoito on auttanut kolmoishermosärkyyn lopulta niin hyvin, että pystyin nyt ulkoilemaan ekaa kertaa talvella keinovalopilari säässä sitten vuoden 2017 jälkeen, jahuu, yksi merkkipaalu saavutettu!)
Suuntani lenkillä oli jo kotia kohti, kun huomasin, että Uudenkaupungin puolelta leijailee korkealla taivaalla keinovalopilarien tynkiä. Tämän illan pilarit olivat jotenkin vekkulisti mutkalla ja paljon paksumpia ja huomiotaherättävämpiä mitä vuorokausi sitten. Eilisiltaisesta keinovalopilari näytöksestä tiesin, että nyt kannattaa jäädä notkumaan hetkeksi pihalle, vaikka poskipäitä pakkanen jo nippailikin. Vedin tiiviimmin neulosmaskia kasvoilleni ja tiivistin tahtia kohti kotia, mielessäni hetken lämmittely sisätiloissa. Seurailin kidepilven liikkumista siinä kävellessä. Pilarien alkaessa etelän suunnilla venymään korkeutta piti ottaa Vataset ja jälleen kerran löysin itseni pinkomasta kotia pitkin katua kuin pillastunut rusakko. Siinä juostessa alkoi pilareita nousemaan myös Pyhärannan suunnalta joten kiristin tahtia — tässä mitään lämmittelemään ehtisi. Laitilan keskustan suunnalla oli tosi lyhyitä pilareita, mutta eiliseen verrattuna kehnoja. Parhaat olivat tällä kertaa Uudenkaupungin puolella.
Kurvasin omakotitalomme pihalle ja ohittaessani iglulta näyttävän maasturini dumppasin idean autolla lähdöstä, kylätie ja naapuri saa nyt riittää. Ja illan liikunta olisi hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Onneksi olin varannut kameran ja jalustan valmiiksi eteiseen, nyt nimittäin nyt tätiä vietiin ja lujaa tapahtumien ollessa tänään ihan eri suunnalla mitä olin ajatellut ja suunnitellut. Odotin nimittäin, että Laitilan puolella alkaisi illan keinovalopilarishow ensimmäisenä, mutta ei, nyt sen avasi Uudenkaupungin puoli etelässä. Mitä opimme? No sen, että keinovalopilareita voi oikeissa olosuhteissa muodostua joka puolelle valonlähteiden yläpuolelle. Spurttasin kamojen kanssa ulos ja oikopäätä tien yli avarammalle havaintoalueelle naapuriin. Ne on meikäläisen jäljet siellä Suulinmäessä! Ensimmäiset kuvat lauoin vauhdista kännykällä ja tässä kohtaa täysin tietämättömänä kuvattavan kohteen harvinaisuudesta.
Kidepilvi jatkoi pölläyttelyä Laitilan keskustan sekä Pyhärannan puolella levistyen samalla selvästi. Onneksi huomasin katsella ja kuvata myös ylöspäin, nimittäin meille ilmaantui hieman yllättäen harvinainen karttahalo taivaalle!! Jälkikäteen huomasimme porukalla (Juha, Emma, Matias) kuvistani, että meillä on ollut taivaalla todella toinenkin karttahalo samanaikaisesti. Ihmettelin jo paikan päällä ollessani tovin jos toisenkin Pyhärannan-Rauman puolella olevaa todella jännää, valaistunutta ”mutkaa” taivaalla. Tietokoneella myöhemmin hahmottui, että ihmettelemäni ”mutka” Pyhärannan puolella taivasta koostui pienistä keinovalopilarien pätkistä ollen myös eräänlainen karttahalo! Tapahtumahetkellä ilmiö sai allekirjoittaneen leuan putoilemaan jälleen kuvainnollisesti polviin tai oikeastaan nilkkoihin, niin hämmästyttäviltä halot näyttivät taivaalla. En yhtään ihmettele, että keinovalopilarit voidaan sotkea revontuliin. Nämä halot kun välkehtivät taivaalla kulkiessaan, ihan samalla lailla kuin revontulet. Oli kyllä niin omituinen ilta, tuli todella paljon uutta asiaa. Ilmiöbongaus on hirveän kiva harrastus, aina oppii jotain uutta, kun vaan muistaa pitää ajatuksen avoimena ja korvat tötteröllä kaikkeen uuteen. Pari tuntia meni ulkosalla kepeästi säntäillessä edestakaisin kylänraittia. Mutta varjele, miten kylmä sää vallitsi. Siinä kuvatessa näpit jäätyivät, kasvot jäätyivät, poskipäät jäätyivät, kamera jäätyi -itseasiassa kokonaisuus muistutti kuulemma isoa, mutta onnellista jääpuikkoa, luonnehti Riku nähtyään umpikuuraisen vaimonsa.
Illan aikana tuli todella bongattua outoja, ennennäkemättömiä asioita. Kuten se taivaalla sijainnut ”s” -mutka! Paikanpäällä havaintoa tehdessäni se oli ihan ”OMG-kamaa”. Todennäköisesti kiteet, jotka valoa heijastivat, ovat sijainneet näin ollen jääsumussa eri kerroksissa. Keinovalopilarit olivat hieman paksumpia ja lyhyempiä Uudenkaupungin puolella, kuin mitä edellisiltaisessa näytelmässä. Seuraavaksi pitää muistaa mennä lähemmäs keskustan valoja. Jep, kuulostaa uskomattomalle, lähemmäs ällöttäviä ja kirkkaita keinovaloja? Näin se kuitenkin tämän ilmiön bongauksen kanssa menee.
Oli muuten ilta silkkaa juhlaa näiden ilmiöiden suhteen melkosen noviisille! Nämä ovat enemmän näytelmiä nähneelle osin peruskauraa, mutta minulle jotain ihan ennennäkemätöntä ja oli todella vaikea arvioida näyttävyyttä Taivaanvahtiin, koska nämä keinovalopilarit oli totta puhuen ihan sikamakeita ja kumpikin kuvattu ilta oli erilainen!!! Olen haaveillut bongata “katuvalokarttaa” reilun kymmenen vuotta ja viimein tänä iltana se kehveli meni ja toteutui. Karttahalon natsat eivät olleet ihan helpot. Juttelin Ojanperän Juhan kanssa haloista ja nimenomaan karttahalosta. Laitoin Juhalle pari kuvaa illalta. Juha kysyi mesessä, pystyisinkö paikantamaan kuvassa zeniitissä eli pään yläpuolella olevat valopisteet kartalle, ne eivät kuulemma sijainneet kaukana, naapuruston valot olivat ensimmäinen kokelas. Hakusessa oli siis kolme kirkkaampaa valonlähdettä. Olen juutaksen huono haloissa ja vielä huonompaa on allekirjoittaneen avaruudellinen hahmotuskyky jota ilmiön hahmottamiseen vaaditaan. Tajusin toki samassa, että eihän Juha voi tietää meidän kylän katuvalojen paikkoja, niinpä nyt vaan valolähteet pitäisi paikantaa tällä kertaa itsekseen. Otin kännykältä kartan auki, piirsin valonlähteiden paikat ja käänsin kartan ylösalaisin. Vertasin kuvaani, siirsin katseen takaisin karttaan ja kyllä, meillä karttahalon aiheuttivat naapurimme pihavalot sekä 90 ° taittavan tien reunoilla sijaitsevat katuvalot. Sininen pilari kuului Vexvelle. Ihan niin täydellinen havaintoni ei ollut mitä Mia Heikkilän 2016 Taivaanvahtiin raportoima kaikkien halojen esiäitee, Euran karttahalo. Myöhemmin Taivaanvahdin Tupuhupulupu-ketju (Emma, Matias, Juha) varmensivat kuvistani toisenkin karttahalon, eli Pohjoisen puolen taivaalla mutkitellut ”tie” sai selityksen. Se oli paikan päällä nähtynä suoraan sanoen melkoisen hämmentävän näköinen. Koska samaan aikaan taivaalla oli kaksi karttahaloa, oli tallentamisella ihan lievä kiire. Kameran asetuksista sen verran, että sitä sai kyllä säädellä ahkerasti. F-luku oli kuvissa haarukkaa 2.8-4.5, ISOt 800-2000 ja 5-10s.
Summa summarum, koskaan ei tiedä, mitä ulkosalla liikkuessa pääsee näkemään. Olkoon talvenne haloisa!
-Pike
edit. korjattu cirruspilvet jääsumuksi 15.12.2023 !
Mian havis f-bookissa https://www.facebook.com/photo.php?fbid=575122164642687&set=a.575122144642689&type=3
Vertailun vuoksi kuva myös 2.12.2023 yöltä. Pilarit olivat tuolloin ohuempia, mutta vastaavasti korkeampia.
