Joululahjaa kerrakseen
Elettiin aatonaattoa 23.12.2022, joka sisälsi karseasti töitä ja lisää hommia laskeutui taivaalta jatkuvasti lisää valkeiden naapurin kissan kokoisten hiutaleiden muodossa. Päivä sujui hyvinkin pitkälti tehden lumitöitä ja kokaten.
Ihan kuin hommaa ei olisi kotona riittänyt, kävimme tekemässä ruuanlaiton ja oman pihan lumitöiden välissä lumityöt myös kuvauspaikalla naapurikylässä Laustilla, -onneksi. Autoa ei olisi saanut koko lääniin parkkiin ilman kaivamista. Kaivaminen piti hoitaa vauhdikkaasti eli aviomies tipautti minut hankeen lapion kanssa ja kävi kääntämässä auton jonkin matkan päässä. Sillävälin allekirjoittaneen piti yrittää selviytyä, kaivaa parkkipaikka eli heilutella lapiota rivakasti ja yrittää suoriutua hommasta ennen lumiauraa-joka muuten tuli onneksi ihan kaivausurakan loppupuolella maisemiin, joten syntynyt uusi pönkkä ei tuottanut enää päänvaivaa, lapio vain heilui hieman lisää. Ironisesti kauden eka helmiäisrusko taittui lapion varressa huhkiessa 😉
Illalla, kun koitti vapaa, safkat olivat viimein laitettu ja piparit leivottu, piti käydä vähäsen kyttäämässä reposia. Revot eivät alkuiltana innostuneet, mutta Linnunrata näkyi ihan hyvin, niinpä kävin tekemässä tilaa tulevalle kinkulle ja kahlasin onnesta mykkyrällä alkuyöstä Laustin pellolla linnunrataa kuvaamassa kaunissa, lumisissa maisemissa revontuliharson pysytellessä matalalla pohjoisessa. Oli uskomattoman tyyntä ja kirkasta.
Lopulta otin suunnan kotiin lämmittelemään, kauneuden lisäksi oli nimittäin hyytävän kylmä ja auton jarrujen jäätymistä sai taas jänskättää. Tällä kertaa ne onneksi aukenivat ja pääsin nätisti kotiin.
Myöhemmin innostuin vielä käymään pihalla jalkaisin ja vastassa olikin reipastunut revontulikaari, mutta myös sankkaa sumua, alavimmat maat olivat sen peitossa. Mitäs nyt? Piti keksiä jotain ja äkkiä. Onneksi meidän vastapäätä on muinaispelto, jonka puuraja on tosin hieman ylhäällä normaaleja etelän reposia ajatellen, mutta aukea paikka kuitenkin ja mikä tärkeintä, alue oli vapaana sumusta.
Hain sisältä kameran jalustoineen ja etenin ennestään tutussa Viren-takakenossa juosten pellolle. Hieman yllättäin seurasi oikein nätti pieni revontulinäytelmä. Voi että olen toivonut tällaista kuvaa, Linnunrata ja reposet oikein kunnon talvimaisemassa, tykkylumisia puita ja pensaita! Kotipellolla ei ollut tuuli pudottanut pensaista kaikkia lumia, joten maisema oli sanalla sanoen todella jumalainen. Toivomani joululahja levittäytyi ympärilleni tähtitaivaan ja revontulien muodossa.
Oikein hyvää alkanutta vuotta ja tähtikirkkaita taivaita!!
-Pike
