Fiilispohjalta
Oli ollut pitkään pilvistä. Itsenäisyyspäivän lltana päätin käydä lenkillä ja suureksi yllätykseksi en päässyt kovinkaan pitkälle, kun Kuu alkoi kuultaa pilvien lävitse saaden saman tien halon ympärilleen.
Käänsin ympäri nastat ropisten, otin suunnan kotiin ja kävelin hakemaan kameraa. Juuri, kun sain laajakulman nokalle, tulivat pilvet. Vaihdoin objektiivin zoomilliseen ja otin pari Kuu-pilvet fiiliskuvaa. Hetken kuluttua Kun tuli jälleen näkyville halottaen voimakkaammin. Kävin vaihtamassa jälleen objektiivin ja juoksin naapuriin sommittelemaan vanhoja rakennuksia ja voimistuvaa haloa kuviin. Oli rapsakka sää ja pakkanen kiristyi koko ajan, alkuillalla mentiin jo reippaassa kaksinumeroisessa lukemassa, -10 celsiusta.
Päivällä vieraillut Hortonin päänsärky vaikutti illan suunnitelmiin siten, että tarvitsin kuskin. Mahtavaa kyllä, aviomieheni Riku lupasi liikuttaa autoa kylille, jos jotakin kuvattavaa ilmaantuisi. Tekstasin seuraavaksi näpit kohmeessa viestiä Rikulle, että kannattaa tulla pihalle ja laittautua lähtövalmiiksi tien päälle. Päivällä satanut kevyt lumi lepäsi puiden oksilla, joka paikka oli kuurassa, myös talojen katot, ei tuullut nimeksikään- sanalla sanoen oli niin satumaisen kaunista, että nyt on lähdettävä liikkeelle. Vaan minne otettaisiin suunta? Sivukylillä on yleensä liikenne aika rauhallista, joten auton keula kääntyi ensin kohti Laustia jossa näkymät olivat juhlavat, joka puolella Kuun valossa hangen pinta kimmelsi kuin siihen olisi siroteltu tuhansia timatteja. Otimme pari selfietä, kun siihen kerrankin tarjoutui tilaisuus, koska tämä Kuun halo oli aika pysyvää sorttia. Halottelu sekä sumu tuntui olevan illan teema, lähdimme seuraavaksi kohti Untamalaa, joka on meiltä muutaman kilometrin päässä sijaitseva pittoreski kylä ja joka tunnetaan sumustaan. Siellä sitä oli tälläkin kertaa.
Untamalassa pysäytimme auton heti, kun siihen tuli turvallinen tilaisuus jonka jälkeen kävelin auton etupuolelle n.20 metriä. Voihan upeus, valoihin muodostui kaunis sumukaari sekä gloria katsojan pään ympärille. Syöksähdin autolle hakemaan kameraa ja nostin peukalon onnistumisen merkiksi kuskin puolen valomiehelle,-sumukaaren luominen onnistui. Ihmettelimme tovin sumukaarta ja Kuun haloa.
Kun lähdimme uudestaan autolla liikkeelle tapahtui jotain lumoavaa. Tien vieressä oli ollut pimeydessä ihan hiljaa kolme peuraa, jotka lähtivät liikkeelle hölkäten kevyesti pellolla täydenkuun luodessa valoaan kimmeltävään maisemaan. Ne juoksivat vailla kiirettä auton vieressä varmaan puoli kilometriä, välillä meitä katsellen ja pysähdellen. Lopulta peurat pysähtyivät kokonaan ja avasin ikkunan ottaakseni pari kuvaa. Oli ihan luonnollista vilkuttaa niille ja huutaa ”hyvät illanjatkot”. Hyvä, ettei sorkka noussut tervehdykseen, niin inhimillisiltä ne näyttivät tien poskessa seisoessaan. Upea kohtaaminen!
Jatkoimme vähän matkaa eteenpäin ja ajoimme suunnittelemamme paikkaan, Kuu ja sen halo lepäsivät kauniissa maalaismaisemassa, ja oli henkeäsalpaavan kaunista, kuin satukirjasta. Oli käsittämätöntä saada kuvata ensin Kuun 22° halo ja sen jälkeen kävellä vähän matkaa toiseen suuntaan ja ottaa kuva sumukaaresta! Sättäsin siinä pelloilla aikani edestakaisin onnesta soikeana. Untamalassa ollessa piti käydä katsomassa kylän kirkkoa, joka oli sanalla sanoen jumalaisen kaunis, kuin sokerikuorrutettu kakku. Napsittiin pari kuvaa Untamalan kylänraitilta ja Riku sai kuin saikin kirkon sekä halon samaan kuvaan.
Päivä oli mennyt maastossa ja kokkaamisessa, joten väsy alkoi painamaan ja seuraavana aamuna oli kummallakin sovittuna menoa, niinpä lähdimme hitaalle paluumatkalle kotiin, joka sisälsi vielä pari ”apua, pakko saada tästä vielä kuva”-pysähdystä. Illasta ja yöstä muodostui huippuihana, ehkä just sen vuoksi, ettei tätä reissua suunniteltu yhtään, vaan kaikki tapahtui ex-tempore, heittäytymällä yön kuljetettavaksi paikasta toiseen. Illasta jäi päällimmäisenä mieleen kohtaaminen peurojen kanssa.
Meillä kävi uskomaton flaksi ja pääsimme reissuun myös toisena iltana. Reissukertomus ”jäätyneistä timanteista” löytyy Taivaantulien Tytön blogista:
https://www.taivaantulientytto.com/l/jaatyneita-timantteja/
Tähtikirkkaita taivaita!
-Pike
Untamalassa
