Tähtiharrastusta Malmössä
Tuntui kuin olisin päätynyt rinnakkaistodellisuuteen. Meininki oli tutun tampereenursamaista, paitsi että kaikki puhuivat ruotsia. Olin Tycho Brahe Sällskapetin vieraana Malmössä.
Syy miksi mielellään vertaan Malmön ja Skånen alueen paikallisyhdistystä nimenomaan Tampereen Ursaan, on yhdistysten jäsenmäärä. Tycho Brahe Sällskapetilla on noin 200 jäsentä ja Tampereen Ursan jäsenmäärä on vuosien varrella liikkunut jossain 350 paikkeilla. Valtakunnallinen Ursa painii yli 18 000 jäsenellään niin eri sarjassa, ettei vastinkappaletta löydy edes koko Pohjois-Euroopasta.
Toinen yhdistävä tekijä on kaupunkien aktiivinen opiskelijaelämä ja yleinen luonne. Malmön yliopisto ja Lundin yliopistokaupunki pitävät kaupungin yleisilmeen nuorekkaana. Kauniissa keskustassa kävelijä ei törmää lähiöiden syrjälähiöihin tai palaneisiin autoihin. Mutta on Tampereellakin Hervantansa, joka tosin nykyisin on lähinnä nuorten insinööriopiskelijoiden valtaama.
Tycho Brahe Sällskapetin toimintaan meitä perehdyttävät yhdistyksen puheenjohtaja Peter Linde ja sihteeri Mirja Markkula. Tähtitieteilijän uralta eläköitynyt Peter on ollut mukana seuran toiminnassa 70-luvulta lähtien ja tuntee kotiyhdistyksensä perusteellisesti.
Laatuoptiikkaa Malmön kyljessä
Vierailemme yhdistyksen havaintokeskuksessa Oxiessa. Paikalliseen observatorioon kuuluu toimisto- ja kerhorakennus, sekä kaksi kupolia kaukoputkille. Varsinaisesta kupolista tosin ei ole kyse, sillä yhdistyksessä on käytännöllisyyssyistä päädytty kattamaan havaintolaitteet lihasvoimin liukuvalla harjakatolla. Ratkaisu kuulosti erittäin hyvälle aika monenlaista kupoliongelmaa nähneelle.
Kupoleissa istui erittäin tutun näköistä lasia: Meaden LX200 14” GPS ja GM200 –jalustalla Celestronin noin 12” Maksutov-Cassegrain kaukoputki. Joko laitevalmistajalla oli kokoamisen yhteydessä ollut parempi päivä, tai paikallissää oli ollut armollisempi, mutta Tampereella harmaita hiuksia aiheuttanut Meaden jalusta oli kuulemma täällä toiminut enimmäkseen ongelmitta.
Laitteistoa katsoessa eurot juoksevat silmissä. Erinomaisen varustelutason saavuttaminen on vaatinut selvästi paikallisseuralta panostusta. Peter avaa tilannetta ja kertoo yhdistyksen hakeneen rahoitusta useilta rahastoilta onnistuneesti.
Yhdistyksen lippulaivalaitteisto on samalla myös paikallisten koululaisten käytössä erilaisia omia opinto- ja tutkimusprojekteja varten. Jokunen ryhmä sitä on ehtinyt käyttääkin, mm. eksoplaneettojen ylikulkuvalokäyrien mittaamiseen. Kaupunki tarjoaa yhdistykselle tilat ilmaiseksi, sillä ehdolla että kaupunkilaisille järjestetään mahdollisuus tähtitaivaan tarkkailuun. Yleisönäytökset ovat kaupunkilaisille ilmaisia, mutta tilausnäytösmaksu 50 € tuo mukavan lisän yhdistyksen toimintabudjettiin.
Peter ja Mirja esittelevät laitteiston aatelia.
Paikallistoiminta
Kaikkein kiireisintä ja hauskinta kuulemma on elokuu alussa perseidien tähdenlentoparven aikaan, kun näytöskausi alkaa. Tuolloin observatorion pihalle kannetaan tuolit, joille tähtinäytösvieraat kellistyvät aplodeeraamaan onnistuneesti bongatuille perseideille.
Malmön valosaaste tietysti haittaa kaikenlaista valokuvaus- ja havaintotoimintaa, mutta edes läheisen vesitornin valot saa kuulemma puhelinsoitolla sammutettua.
Tähtitornin ulkopuolella TBS:llä on mahdollisuus lainata paikalliselta Tekniseltä museolta tiloja suurempia kokouksia ja kuukauden esitelmiä varten. Tällä kertaa esittelin Ursan ainutlaatuista Taivaanvahti-havaintojärjestelmää, joka oli herättänyt kiinnostusta Ruotsissa Matkakumppanini Marko Pekkola käsitteli omassa esityksessään toista paikallisia askarruttanutta kysymystä ”Kuinka Suomessa voi olla niin suuri valtakunnallinen tähtiharrastusyhdistys?”
En koskaan ajatellut kirjoittavani tähtitieteellisen yhdistyksen wc-tiloista, mutta tämä innovaatio oli kyllä hieno!
Osaksi suurta aurinkokuntaa
Tähtikarrastusyhdistys täyttää tänä vuonna 80 vuotta ja juhlallisuuksien lisäksi luvassa on erilaisia tempauksia konserteista teemapäiviin.
Ruotsissa on suurta huonekalukauppojen ja laskiaispullien lisäksi myös aurinkokuntamallit. Maailman massiivisimman mallin keskustähtenä toimii Globen Tukholmassa. Koko valtakunnan kattavan aurinkokunta ulottuu Kiirunasta etelään ja pian aivan Malmöseen sakka. Uudet viimeaikoina löydetyt aurinkokunnan kääpiöplaneetat ovat saamassa vähitellen paikkansa mallissa. Pienkappale nimeltä 2007 OR10 saa pian paikkansa Malmöstä ja Makemake tulee asettumaan Göteborgiin.
Alien-näyttelyiden aatelia
Observatoriolla vierailevien lapsiryhmien tapauksessa yksi ohjelmanumero on innostanut ylitse muiden: avaruuden örvelöttien miettiminen ja piirtäminen. Muun elämän ajatus maailmankaikkeudessa kiehtoo kaikkia ja päästää erityisesti nuorison mielikuvituksen valloilleen. Ohjelmanumero on tuttu myös ajoilta, jolloin junailin lasten kerhoiltoja osana tutun paikallisyhdistyksen toimintaa. Puuha on niin hauskaa, että se sopii mainiosti vaikkapa lastenkutsujen ohjelmanumeroksi.
TBS:ssä luovan työn tuloksia ei oltu haudattu pöytälaatikkoon, vaan ne oli asetettu aitiopaikalle tilaan, jossa katsojalla olisi runsaasti aikaa perehtyä häiriöttä taiteen syvimpään olemukseen: yhdistyksen wc-tiloihin.
Muuten tosi hienosti bloggailtu, mutta voisitkos seuraavaa kertaa varten hommata jonkun toisen objektiivin kameraan? Semmoisen joka ottaa ainakin 10 kg pois tuolta vatsan seudulta? (vitsi, vitsi!)
Sorry taisi tulla kuvattua sadan kuvan pino kolmen tunnin yhteisvalotusajalla että himmeimmätkin muodot tulevat näkyviin. Paljain silmin kohteesta näkyi toki paljon vähemmän. 😉