Tähtiharrastajan puutarha, osa 2: Kivikko ja aurinkokellot
Eikö kukkapenkin kitkeminen kiinnosta? Millainen sitten olisi tähtiharrastajan kivikkopuutarha? Kuinka taivaankappaleet saa yhdistettyä karumpaan pihaan? Pieneenkin pihaan mahtuu aina yksi aurinkokello. Kätevä emäntä voi tietysti rakentaa aurinkokellonsa myös itse: yksinkertaisin ajanseuranta koostuu pelkästä tikusta ja asteikosta.
Aurinkokello © Pekka Rautajoki
Jos tuntuu ettei tontilta löydy muuta kuin kiviä, pieni jätinkirkko puutarhassa on täysin huoltovapaa ja kestävä elementti. Jätinkirkot ovat oleellinen osa omaa kivikautista paikallishistoriaamme. Eniten näitä muinaismuistoja on Pohjanmaalla. Ne muodostuvat ’miehenkannannaisista’ kivistä, jotka on koottu valleiksi. Soikion tai suorakaiteen muotoisiin valleihin on tarkoituksella jätetty aukkoja, joiden paikan valinta on viime vuosien tutkimusten mukaan liittynyt auringon liikkeisiin taivaalla.
Komistuksen pystytykseen omalle takapihalle kannattaa kuitenkin varata tovi. Pienenkin kehävallin kasaaminen kivistä on melkoinen urakka. Huolellinen perinnejätinkirkon rakentaja varaa valliin aukon paikan jonkin tärkeän merkkipäivän auringonnousulle tai –laskulle. Jos juuri naapurissa ei asu Marianna Ridderstad, voi salainen suuntaus jäädä mukavaksi kylän paikallismysteeriksi.
Intohimoinen arkeoastrobotanisti poimii tietysti myös kansainvälisiä vaikutteita. Jos tontille on tulossa kaivinkone, voidaan kaikki suuremmat kivenlohkareet kerätä syrjään myöhempää asettelua varten. Kivenlohkareiden määrän ja muodon perusteella päätetään millaisen aurinkokalenterin niillä voi rakentaa. Yleis-skandinaavinen ja tunnelmallinen ratkaisu on asetella kivet viikinkilaivan muotoon. Laivan päistä toisen tulee osoittaa kesäpäivänseisauksen auringonlaskuun ja toisen talvipäivänseisauksen auringonnousuun. Keskelle saa vaikka nuotiopaikan.
Veneen muotoinen kivikehä Ölannin saarella © 2010 Henrik Herranen
Vanhoja tähtitaivaan kalentereja löytyy monista eri kulttuureista. Tunnetuin kaikista on kiistatta Isossa Britanniassa sijaitseva Stonehenge. Koko massiivisen kiviympyrän rakentaminen on mahdoton urakka peruspuutarhurille. Muinaisesta komistuksesta voi kuitenkin ottaa vaikutteita.
Kaikkein tunnistettavin osa Stonehengen kivikehiä ovat sen hevosenkengän muotoiset kiviportit. Aikoinaan koko pääkehä on muodostunut katetuista pystypilareista, mutta osa siitä on ajan myötä romahtanut. Jo yksikin katettujen pilareiden kaari muodostaa näyttävän puutarhamonumentin. Porttiin sopivia kiviä tuskin löytyy pihoilta pelkällä tuurilla, joten sopivat kappaleet pitäisi louhituttaa erikseen.
Yksi vaihtoehto on käyttää rakentamiseen vanhojen purettujen navettojen perustuksien pitkiä kivenlohkareita. Navetanjalkakivet ovat nyt trenditietoisten puutarhureiden suosiossa ja niitä saattaa löytyä kiviin erikoistuneista liikkeistä. Halvalla mini-Stonehengeä ei rakenneta, sillä tarvittavalle kivimassalle kertyy hintaa pakostakin vähintäänkin 500 euroa.
Kuinka sitten suunnata puutarhan mini-Stonehenge? Perinteisin strategia on valita kaaren paikka ja suunta niin, että kesäpäiväntasauksen auringon nousun ensisäteet loistavat aukon läpi halutusta katselukohdasta nähden. Tämä piste voi olla vaikka se paikka, jossa kesälomaileva aamuvirkku nauttii ensimmäisen kahvikupposen.
Stonehengen innoittama piharakennelma. Tällä kertaa hieman suurempana kuin 18 tuumaa. Kiviporttia voi asetella vaikka tasauspäivien auringon nousun tai laskun suuntaan. © Marko Pekkola
Mitä ihmettä kukaan enää tekee aurinkokelloilla ja kivikalentereilla? Käytännössä tuskin paljoakaan. Ne toimivat kuitenkin kiistatta vielä silloinkin, kun digitaalikellostasi on jo loppunut patteri, kännykkäsi on järven pohjassa ja Office Outlook –versiosi ei ole enää vuosituhansiin ollut tuettu. Ja onhan se rakentelu vähän hauskaakin. Käytä druidien vinkki: kunnon kivirakennelmalla saat aikaan naapurustossa ihmetystä vielä paljon sen jälkeen kun itse olet poistunut sitä ihailemasta. Aloita tulevaisuuden arkeoastronomien jäynääminen jo nyt!