Taivas takapihalla

Säänkestävä tähtitaivas

13.9.2013 klo 09.59, kirjoittaja Emma Bruus
Kategoriat: Taivas takapihalla , Yleinen avaruushäröily

Suurin osa kansaa tutustuu tähtitaivaaseen kotiportailla seisten. Joskus se saattaa ryömiä salaa sisään makuuhuoneeseen asti.

Näin oli selvästi käynyt ainakin kerran. Selkäni alla oli pitsinen päiväpeitto. Ulkoa kuului tasainen sateen ropina. Silti silmieni yllä loisti Linnunrata keskellä heinäkuun alkua!

Asialla ei myöskään ollut mitään tekemistä sen kanssa, että olimme havaitsijaystäväni Virpin kanssa ehtineet nauttia normaalit ruokajuomat paljon ennen kuin illallispihvit olivat nähneet jääkaapin ulkopuolisen maailmankaikkeuden valon.

Kuinka ihmeessä olimme päätyneet katsomaan Linnunrataa näin outoon ympäristöön?

Työpaikallani ei ollut mikään salaisuus että olen kiinnostunut taivaanilmiöistä ja avaruudesta. Niinpä kollega samassa työhuoneessa oli vihjaissut, että hänen naapurillaan Ylöjärvellä oli poikkeuksellisen komea tähtitaivas. Se sijaitsi makuuhuoneen katossa.

Tottakai sellainen oli pakko nähdä! Olinhan itsekin onnistuneesti askarrellut yhden tähtitaivaskaton käyttäen 200 erikokoista irtotähteä, sinitarraa ja paketin buranaa niskasärkyyn.

Kaartuva tähtitaivas yllämme oli hienoin toteutus aiheesta mitä olin koskaan nähnyt. Vuosien varrella olen nähnyt irtotähtiä, pimeässä loistavien teippien kiinnitystä, ledejä, valokuituja ja useita erilaisia tähtitapetteja. Tämä taivas oli kuitenkin selvästi maalattu kiinni kattoon, eikä sitä huomannut valojen päällä ollessa mitenkään. Vasta lamppujen sammuessa pienet tähdet alkoivat erottua. Silmien täytyi ensin tottua pimeään.

Kaivoin käsilaukusta järkkärin ja kokeilin kuvata taivasta. Maalitähtien vangitseminen vaati saman luokan valotusaikoja kuin aitojenkin. Kuvaa katsoessa hieraisin silmiäni: tähtiviiruja kuvassa? Häh? Nyt alkaa vaikuttaa jo liian aidolta! Sitten huomasin etten ollut lopullisesti sekoamassa. Havaitsin, että raskaan kameran oli täytynyt liukua alaspäin tyynyltä, jota olin käyttänyt tukena. Tämä aiheutti oikeasta tähtivalokuvaustilanteesta ja maan pyörimisliikkeestä muistuttavat viirut kuviini.

Isäntämme kertoivat kattotähtitaivaan synnystä. Kaikki oli oikeastaan serkkupojan ansiota. Hän oli tutustunut tähtitaivaan salaiseen toteutustapaan vieraillessaan Saksassa. Ei kun puhelin käteen ja soitto serkkupojalle.

Juha Ihantola kertoi avuliaasti taustaa siitä, miten viisi uniikkia tähtitaivasta oli päätynyt Ylöjärvelle lähelle Tamperetta. Työskennellessään Saksassa hän oli tutustunut menetelmän kehittäneeseen Heinz Prünsteriin. Heinz oli ehtinyt toteuttaa pimeässä loistavia tähtitaivaita useisiin kohteisiin Saksan, Itävallan, Sveitsin, Italian ja Tsekin alueella. He olivat ystävystyneet ja käyneet yhdessä maalaamassa muutaman taivaan sukulaisille ja tutuille Suomeen.

Voisinko minäkin hankkia hehkuvan taivaan kattooni? Juhan mukaan ilman muuta. Taivasmaalauksen hinta olisi noin 60 euroa neliömetriltä plus arvonlisävero.

Hän ja Heinz voisivat tulla tekemään aivan millaisen tähtitaivaan haluaisin: astronomisesti mahdollisimman oikean, valitsemani ajankohdan mukaan. Pystyisin myös vaikuttamaan tähtien kokoon: heikkonäköiset saattaisivat arvostaa suurempia tähtiä. Onneksi näkökykyni on hyvä, valittavaksi jäisi siis sopiva päivämäärä tähtitaivaalle.

Manasin mielessäni sitä että runsaalla kädellä laskuttanut putkimies oli vienyt viimeisetkin mahdollisuudet saada kotitalousvähennystä tämän vuoden aikana. Noh, hyviä hankkeita kannattaa suunnitella huolella etukäteen. Ei auta muu kuin siirtää seteleitä säästöön. Tällaisen yötaivaan alla minäkin haluan joskus nukahtaa!

Lähde: www.sternenhimmel.at