Taivas takapihalla

Revontulia videokameralla?

3.1.2016 klo 00.26, kirjoittaja Emma Bruus
Kategoriat: Taivas takapihalla

Ehdin jo aiemmin kirjoittaa pari sanaa siitä, miten erilaisista animaatioista voi olla hyötyä harrastuksessa. Tutustuin syvemmin animaatioihin nimenomaan revontulten kautta.

Minulta on muutaman kerran kysytty, kuinka revontulia kuvataan videokameralla. Vastaus on toistaiseksi ollut varovainen ’Ei mitenkään’. Tämä ei enää pidä paikkaansa. Tähti- ja ilmakehävalokuvauksen legenda Pekka Parviainen kokeili videokameraa revontuliin jo 2000-luvun alussa. Tuon ajan tekniikalla kennolle jäi kirkkaista revontulista himmeähkö utuvyö.

Se pieni, muovinen videokamera, jolla olet kuvannut perheen lapsia ja koiraa ei todennäköisesti edelleenkään suoriudu vaativasta tehtävästä kunnialla. Jos todella haluat kuvata revontulia nimenomaan videokameralla, tarvitset siihen ammattilaistason laitteen. Tällaisesta käsipainosta ja objektiiveista joutuu pulittamaan jo pienen käytetyn auton hinnan, mutta jälki voi olla häkellyttävän hienoa (kurkista Alister Chapmanin video ammattitason laitteilla).

Highend-videokameran omistaja joutuu valikoimaan erikseen ostettavan objektiivinsa huolella, sillä kovin hitaalla lasilla tähänkään puuhaan on turha lähteä. Oli tallentava laite mikä tahansa, suuret alle f/2 aukot ovat voittajan valinta.

Elämme siis aikaa, jolloin laadukkaat videokamerat näkevät myös himmeitä kohteita. Revontulibongari joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja budjetin, painon ja kuvanlaadun suhteen. Jos on akuutti tarve kehittää käsilihaksia ja polttaa ylimääräiset viikkorahat tyylillä, revontulivideointi on ulottuvillasi.

Modernit järjestelmäkamerat osaavat kuitenkin tallentaa myös videokuvaa varsin laadukkaasti. Järjestelmäkamerat kestävät kohtuullisesti suurempien ISO-lukujen käytön ja jonkinlaista videokuvaa saa hämärässäkin.

Olen kantanut vuositolkulla repussa Canonin 5D II-sarjan järjestelmäkameraa ja testannut laitteen video-ominaisuuksia myös himmeisiin yökohteisiin. Vaikka Canonin suosituimmille rungoille on saatavissa videokuvausta avittavia lisäohjelmistoja, revontulet ovat leimunneet kamerassani vain animaatioiden muodossa. Ai miksikö?

Olen stillikuvaaja. Haluan myös korkean resoluution otokset näkymästä. Suurin osa järjestelmäkameroista tallentaa liikkuvaa kuvaa vain HD-resoluutiolla. Tämä tarkoittaa sitä, että pisin reuna kuvaa on korkeintaan 1920 pikseliä leveä. Etsin otoksiltani suurempaa tarkkuutta, mielellään yli 5000 pikselin leveyttä tai jopa vieläkin suurempia panoraamamittoja. Tämä käytännössä sulkee pois videoleikit. Animoimalla talteen jää suuren resoluution ruudut, joita voi myöhemmin skaalata alaspäin HD-tason animaatioksi.