”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja”
[b] Joko olet nähnyt Orionin sumun sata kertaa? Näyttääkö Andromedan galaksi taas samalle kuin edellisenä iltana? Ei hätää: komeettabongaus ei ole koskaan tylsää!
[/b]
Eilinen myöhäinen yö meni kuin jalkapallo-ottelua seuratessa. ”Onko se maali? EIEIEIEIEEEEEI….mitä sanoo tuomari? Onko se siellä vai ei? JEEEE!!! Se meni läpi! Hurraa!” Kyse ei tietenkään ole urheilusta, vaan ISON-komeetan seurannasta.
Komeettojen mielenkiintoinen puoli on se, ettei niistä koskaan voi etukäteen tismalleen sanoa, mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta tämä on myös niiden huono puoli. Useasta kuuluisasta komeetasta on etukäteen povattu kirkasta yötaivaan komistusta. Jotkut pyrstötähdet lunastavat odotukset, mutta muutamat ovat jääneet vaisuiksi tai hajonneet sen sileän tien.
Komeetta McNaught Kaupin Tähtitornilta katsottuna tammikuussa 2007Toisaalta on käynyt toisinkin. Vuonna 2007 laitoin Aamulehdelle viestiä: ”aamutaivaalla on nyt paljain silmin näkyvä komeetta, siitä olisi hyvä uutisoida”. Lehdestä vastattiin vihjeellä, että näistä komeetoista olisi kiva kuulla etukäteen. Kyse oli C/2006 P1 Mc Naughtista, joka yllätti kaikki positiivisesti.
Tuolloin oli joulu-tammikuun vaihde. Tampereen Kaupin tähtitornin puhelin pirisi jatkuvasti ihmisten kysellessä ”onko tuo kappale auringonlaskussa komeetta?” Tämä oli niitä harvinaisia kertoja elämässä, jolloin puhelimeen saattoi vastata ”Kyllä, se on komeetta. EI, se ei ole lentokoneen jättövana.”.
Auringonlaskussa kirkastuvat korkealla lentävien lentokoneiden jättövanat muistuttavat toisinaan kuin tulipalloa tai pyrstötähteä. Viime päivinäkin niistä on tullut Taivaanvahdin ylläpidolle useita ilmoituksia ja kyselyjä, vaikka ISON on aivan Auringon kyljessä ja poissa näkyvistä.
McNaught olisi ansainnut enemmänkin huomiota. Mutta juuri tämä on komeettatiedotuksen syvin ongelma. Ennalta paljon kohkattu pyrstötähti voi jäädä pieneksi, vaikeasti löydettäväksi tuhnuksi taivaalla ja kansalainen pettyy.
Mukavia komeettayllätyksiä löytyy kymmenen vuoden sisältä muitakin. Vuoden 2007 lopulla himmeäksi kaukoputkikohteeksi ennakoidussa komeetassa 17P/Holmes tapahtui purkaus ja se kirkastui upeaksi paljain silmin näkyväksi palloksi yötaivaalle.
Vuoden 2012 lopulta eteläisen pallonpuoliskon asukkaat muistavat myös komeetta C/2011 W3 (Lovejoyn), jonka ei arvioiden mukaan pitänyt selvitä auringon ohituksesta. Toisin kävi, ja komeetta nousi eteläisen tähtitaivaan kruunuksi. Aurinkotuuli venytti sen pyrstön pitkäksi, paljain silmin näkyväksi kaareksi, jota pohjolan asukkaat saattoivat ihmetellä vain valokuvista.
Komeetta 17P/Holmes pienellä kaukoputkella nähtynäNyt aamukahvia hörppiessäni komeetta C/2012 S1 (ISON) näkyy vielä Nasan SOHO Lasco 3 –luotaimen kuvissa. Sillä on kaksi selvää pyrstöä. Komeetta näyttäisi ilkkuvan ”[i]Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja[/i]”. Saa nähdä miten käy. Tuurilla siitä voisi saada vielä edes kaukoputkikohteen.
Vaikkei ISONista tulisikaan alkutalven kuuminta havaintokohdetta, ei komeettabongari voi aloittaa joululomaa. Pohjoisella yötaivaalla on vielä pieni kiikarikomeetta C/2013 R1 (Lovejoy), jota voisi melkein luonnehtia sanoin söpö tai elegantti. Kipin kapin kiikarit käteen ja ulos!
”Hähää, selvisinpäs!”, sanoi komeetta ISON kun Auringon ohitti (pohjakuva Nasa)