Pimeyttä etsimässä

14.8.2015 klo 23.54, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Havaintovälineet , Yleinen

Tähtiharrastajien Cygnus-kesätapahtumasta jäi mieleen kaksi matkakertomusta. Kumpikaan reissu ei täysin onnistunut päämäärässään, mutta itse matkat kertoivat kaksi eri tarinaa siitä mitä avaruusharrastaja etsii maailmalta. Kerron ensin pimeän taivaan metsästyksestä.

Syvän taivaan visuaaliharrastaja Riku Henriksson matkasi Uuteen Meiksikoon etsimään pimeyttä. Kuva: Riku Henriksson

Visuaalihavaitsemisen veteraanit Riku Henriksson ja Markus Tuukkanen etsivät pimeää taivasta. Heidän tavoitteenaan on löytää ideaalinen havaintopaikka, jonne pääsee noin 1500 euron budjetilla. Mihin tällaista summaa tarvitaan? Eikö tummaa taivasta löydykään takapihalta?

Riku kertoo tapahtuman kuulijoille huonot uutiset: Etelä-Suomen taivaat ovat jo pahoin valosaastuneet. Aivan tumminta taivasta ei löydy enää mistään, ellei lähde Lappiin. Toisella puolen rajaa Venäjällä olisi muutama kohta, jossa ihminen voi vielä kokea tähtitaivaan parhaimmillaan. Havaintoreissu rajan taa ei kuitenkaan olisi ongelmaton.

Aivan rajan pinnastakin löytyy Suomen puolelta vielä pimeitä alueita, erityisesti Joensuun suunnalta. Matka tännekin on pitkä. Pysähdyksen voi tehdä aiemminkin Savonlinnan korkeudella: aivan rajan tuntumasta Uukuniemestä löytyy eteläisen Suomen pimeimmät taivaat.

Herroilla oli kuitenkin mielessä löytää Ideaalinen Havaintopaikka. Sellainen, jossa lämpötila pysyisi miellyttävänä koko havaintosession ajan, huolto toimittaisi teetä termokseen ja taivas olisi lakritsia. Näistä lähtökohdista syntyi idea tutkia mahdollisuuksia maailmalla. Riku ja Markus suuntasivat Yhdysvaltoihin Uuden Meksikon osavaltioon.

Riku ja Markus vuokrasivat paikanpäältä hieman suuremman kaukoputken havainnointia varten. Purettava laitemalli mahtuu tarvittaessa pieneenkin vuokrakulkupeliin.

Riku ja Markus vuokrasivat paikanpäältä hieman suuremman kaukoputken havainnointia varten. Purettava laitemalli mahtuu tarvittaessa pieneenkin vuokrakulkupeliin. Kuva: Riku Henriksson

Alue valittiin huolella paikallisten harrastajien vihjeiden perusteella. Uudessa Meksikossa oli muutamia tukikohtia matkailijoille, joista sai myös käyttöön havaintovälineistöä ja vuokrattua oman kuvun laitteineen. Oman kaukoputken kuskaaminen näin kauas ei tulisi kysymykseenkään.

Riku ja Markus olivat pitkän tähtiharrastusuransa aikana ehtineet nähdä Andromedan galaksia ja Orionin sumua jo aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi. Silmänruokalistalle oli poimittu paljon haastavampia kohteita: juuri sellaisia, jotka vaatisivat äärimmäisen hyviä olosuhteita.

Kohteiden valokuvaaminen ei ollut tärkeää, sillä havainnot piirrettäisiin huolellisesti syvän taivaan havaintokorteille pitkän visuaalihavaintohistorian sääntöjen mukaan. Rikun havainnot reissulta löytyvät DeepsSky Archivesta: NGC7828, Hickson 2 ja NGC157. DS archive on havaintojärjestelmien pioneeri, jonka toteutuksessa Rikulla on ollut avainasema. Järjestelmä toimi osittain esikuvana myös Ursan Taivaanvahdille, kun lähdin märehtimään mielessäni ideaa vielä laajemmasta ja modernimmasta havaintojärjestelmästä.

Vaikka matka Uuteen Meksikoon oli ollut ilmeisen antoisa, ei taivaan synkkyys ollut vakuuttanut matkalaisia. Vastaavia olosuhteita löytyisi hyvällä onnella Suomestakin. Tältä matkalta ei vielä ideaalista havaintopaikkaa löytynyt ja luvassa on tulevina vuosina lisää reissuja pimeille seuduille maailmassa.

Jään mielenkiinnolla odottamaan uusia kohteita ja matkayhteenvetoja: vakiohavaintopaikkani Ruokolahden Inkilänmäen kylässä on ajan myötä valosaastunut pahoin. Aloitellessani tähtitaivaan havainnointia arvioin alueen kuuluneen vielä Boltre-asteikon 2 havaintopaikkoihin (1-9, josta 1 on pimein mahdollinen). Moottoritie Imatralle, Kaukopään tehtaiden valaistusuudistus ja Lappeenrannan valaistuksen lisääntyminen ovat muuttaneet seudun tavanomaiseksi Bortle-tason 4 –havaintopaikaksi. Pimeämmän paikan löytäminen ei sekään ole helppoa. Tilanne on jo niin huono, että on pakko lähteä ulkomaille kalaan.

Kotimaahan sidotun harrastajan ainoa toivo on odotella valaistuksen asteittaista himmentämistä hyödyntävien teknologioiden kehitystä ja yleistymistä, sekä toivoa kustannussäästöjen aiheuttamia valaistuskatkoja. Odottaessa ehtii kuitenkin säästää kasaan muutamatkin ulkomaanmatkarahat, sillä suuria edistysaskeleita ei tällä alueella näy horisontissa.

Eteläisen Suomen valosaastekartta.Uukuniemi on merkitty pienellä punaisella pisteellä rajalle.

Eteläisen Suomen valosaastekartta Googlen kartan päällä.Uukuniemi on merkitty pienellä punaisella pisteellä rajalle. Klikkaamalla karttaa pääset selaamaan sitä.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *