Pidä huolta optiikasta
Väisälän pajan valmistama linssikaukoputki oli liian suuri vorojen matkaan. Kaupin tähtitornilta on kuitenkin kävellyt ulos ainakin yhdet kiikarit kohti tuntematonta määränpäätä. Nykyisin tilat ovat tiukassa valvonnassa.
Maksaako kaukoputkesi enemmän kuin autosi? Tuliko ostettua juuri uusi Deluxe-Satine-Ûber-HD-Gold -filtteripyörä tähtitorniin? Reissaatko kameran kanssa? Jos tunnustat hassanneesi harrastuslaitteisiin merkittävän määrän rahaa, pysähdy hetkeksi miettimään niihin liittyviä riskejä.
Puhun aiheesta kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä kolme rakasta objektiiviani ja parit kiikarini näkevät nyt minua enemmän Eurooppaa jonkun sorkkaraudan omistajan matkassa. Joskus rapatessa myös roiskuu: muistan kasvot valkeina napanneeni arvokkaasta ammattilaisobjektiivista kopin lattiapompun jälkeen. Onneksi sillä kertaa ei käynyt mitenkään. Joskus arvokasta rautaa haihtuu ihan ilman omaa tunarointiakin.
Ei ole täysin tavatonta etteikö joku voro murtautuisi tähtitorniinkin. Näin on käynyt lukuisia kertoja. Tampereen Ursan legenda kertoo, että Kaupin tähtitornille murtauduttuun muinoin 80-luvun lopulla ja sieltä vietiin kasa työkaluja. Väisälän pajan valmistama linssikaukoputki onneksi säästyi, sillä kaksi metriä pitkän pötkön kaupitteleminen Hämeenkadun pimeillä kulmilla olisi epäilemättä muodostunut haasteeksi. Se kun ei kovin hyvin mahdu taskuun.Tässä tapauksessa voroja ei oltu älyllä pilattu. Lopulta kaverit kärähtivät ja meisselit palautuivat tähtitornille.
Aina tarina ei ole näin onnellinen: Olympos ry:n 70 cm peilikaukoputken vastapainojen varkaus pysäytti käytännössä koko havaintopaikan pystytyksen. Juuri oikeaan kokoon tehtyjen vastapainojen sijaintia ei vieläkään tiedetä.
Kun meille murtauduttiin, havahduin tietyllä tavalla siihen, miten väärin olin tottunut katsomaan turvallisuuskameroita. Olin vuosia räpeltänyt Kaupin tähtitornilla Boschin Dinion-sarjan kameroiden kanssa ajatuksena ensisijaisesti suunnata ne kohti taivasta ja kuvata säätä tai revontulia. Tässä puuhassa ehti täysin unohtua kameroiden alkuperäinen tarkoitus. Mikäli tähtitornin raudan arvo kuitenkin lähestyy tuhansia euroja, kannattaa harkita myös maahan suunnatumman kameran pystytystä. Tässäkään tapauksessa kameran käyttö tähtiharrastukseen ei ole täysin poissuljettua: muutamassa historiallisessa tulipallocasessa ratalaskentaa on tehty jopa kameran ympäristöön tallentamista varjoista. Turvakameran ikuistamien varjojen ja valon liike on paljastanut huipputärkeitä yksityiskohtia kappaleen kulkuradasta.
Suurin osa kansalaisista ei kuitenkaan omista tähtitornia. En minäkään. Miten pienharrastaja sitten pystyy hanskaamaan harrastusvälineisiin liittyviä riskejä? Tärkeintä arvokkaan kaluston omistajalle on varmistaa, että harrastusvälineet ovat tiukasti kotivakuutuksen piirissä. Myös reissatessa. Näin ei aina ole ja vakuutuksia kilpailuttaessa tämä yksityiskohta kannattaa tarkistaa. Arvokas rauta on osittain itsedokumentoivaa: havaintovalokuviin jää aina jälki siitä laitteesta, millä se on otettu. Silti poikkeuksellisen kalliit kapistukset on hyvä kuvata erikseen. Jos optiikkaa kertyy kaappeihin paljonkin, virkistää ajantasainen kuva myös omaa muistia ongelmatilanteissa.
Varmuuden vuoksi omat laitteet on hyvä merkitä. Aika moni on nimikoinut lastensa tarhavaatteet, mutta onko optiikan tila yhtä hyvä? Jos hyvin käy, tunnistettavat harrastusvälineet tulevat maailmalle eksyessään itse takaisin kotiin. Aina silloin tällöin joku ystävällinen ihminen lähettää sosiaaliseen mediaan viestiä: ”löydetty kamera, saa hakea tuntomerkkejä vastaan”. Jos laitteessa on omistajan nimi, sen palauttaminen on helpompaa. Paristokotelon kannet, akut, linssinsuojukset ja muistikortit tarjoavat merkintätilaa paikkoihin, joita havaintovälinettä aktiivisesti käyttävän on vaikea olla huomaamatta.
Turvallista harrastusta kaikille!