Taivas takapihalla

Osittainen auringonpimennys valokuvaajan vinkkelistä: osa 2

9.3.2015 klo 22.19, kirjoittaja Emma Bruus
Kategoriat: Havainnot , Tähtivalokuvaus , Taivaanilmiöt

Kirjoitin jo edellisellä viikolla muutaman sanan osittaisten auringonpimennysten kuvaamisesta erilaisten suodinten läpi.

Olen ehtinyt bongaamaan säkillisen erilaisia pimennyksiä havaintohistoriani aikana. Puhtaasti havaintomielessä jokaisesta pimennyksestä kuuluu tallentaa syvimmän vaiheen sirppikuva mahdollisimman pitkällä polttovälillä ja aurinkosuotimin. Jokaisen pimennyksen kuvamateriaalista ovat kuitenkin poikkeuksetta jääneet mieleen ne kuvat, jotka näyttävät myös osan ympäristöä, ihmisiä ja kuvaushetkeä.

Miten onnistua tässä aurinkosuotimen peittäessä kaiken ympäristön? Tähän on monenlaisia strategioita. Vuonna 2002 kuvatessani täydellisen auringonpimennyksen osittaista vaihetta huomasin, että saan hitsaajanlasisuotimelle samaan kuvaan sekä sirpin että maaston. Hitsaajanlasin pinta toimii osittain läpäisevänä peilinä, joka oikealla tavalla asetettuna näyttää kaksi kuvaa: yhden kuvaajan edestä ja toisen takana olevasta maisemasta.

Voit myös viedä aurinkosuotimen varovasti kauemmas kameran linssistä. Tässä puuhassa kuvausapu on yleensä tarpeen. Asetukset ja kuvakulma on helpompi säätää kohdilleen kameran takaa kuin edestä. Voit siis ottaa vaikka itsestäsi kuvan osittain pimentyneen auringon kanssa. Aurinkosuodin asetetaan tietysti niin, että sen varjo peittää kameran objektiiviin. Apujoukkojen puuttuessa tarvitset puuhaan kaukolaukaisimen.

Yleensä tähtitaivaan kohteiden valokuvauksessa salaman voi heittää jorpakkoon, mutta tässä tapauksessa se kannattaa ottaa käyttöön. Valaiset etualan salamalla, muuten kuvaan jää vain maiseman musta profiili. Jotta lähellä kameraa olevat kohteet näkyisivät terävinä, pitää objektiivin aukkoa pienentää f/8 luokkaan. Tätäkin valokuvausstrategiaa pystyt harjoittelemaan edeltävien aurinkoisten päivien aikana.

Joskus harvoin luonto tarjoaa oman suotimensa auringon eteen. Pilviverho saattaa olla juuri niin ohut, että sirppi näkyy sen läpi. Silmiä on tällaisissakin tilanteissa parasta varjella aurinkofiltterillä, mutta kamerasi pärjää lyhyen hetken ilmankin. Pilvifiltterin sattuessa kuvaajan tulee muistaa, ettei kameran etsimeen saa silti missään nimessä katsoa: kamera suunnataan kohteeseen digitaalinäytön tai jalustan varjon terävyyden avulla.

Jos tämä on ensimmäinen pimennyksesi, eivätkä kamerasi asetukset ole tuttuja, valitse yksi strategia osittaisen pimennyksen tallennukseen. Voit myös piirtää pimennyksen sellaisena, kuin sen itse näet. Valokuvauksen ollessa selvää pässinlihaa voit kokeilla edellä mainittuja monimutkaisempia tapoja tallentaa osittaista auringonpimennystä.

Lopulta kaikki on kuitenkin kiinni siitä, näkyykö aurinko pilvien läpi. Jos haluat nähdä tämän pimennyksen, kalliita laitehankintoja ja kuvausharjoituksia tärkeämpää on liikkuvuuden takaaminen. Kun taivas on täysin pilvessä, peli on menetetty. On kuitenkin todennäköistä, että jossain päin maata on selkeää: sinne siis! Tilanne selviää vasta muutamana osittaista pimennystä edeltävänä päivänä.

Jos olet onnekas ja onnistut tallentamaan pimennyksen, kirjaa siitä havainto Taivaanvahdin pimennyslomakkeella. Vaikka tällä kertaa ei kävisikään tuuri, kirjaa silti havainto. Nämä ’negatiiviset havainnot’ kuvaavat vallitsevaa säätilaa ja ilmiön näkyvyyttä. Voit tehdä negatiivisen havainnon samalla lomakkeella valitsemalla havainnon otsikoksi ’Pimennyksen maksimi pilvien takana’.