Myrskyä maalla ja avaruudessa
Sää suosi perseidien meteoriparven tarkkailua vaihtelevalla menestyksellä. Jouduin itsekin pakenemaan kameran kanssa sisälle ajoittain vilahtelevien tähdenlentojen vaihtuessa suoraksi vesisateeksi. Monella muullakin paikkakunnalla manailtiin ainakin ajoittain pilvien väliintuloa.
Pilvet häiritsivät perseidien tähdenlentoparven näkyvyyttä. Kuva Emma Bruus
Pikaisesti taivaalle tähyillyt bongari onkin saattanut ihmetellä, missä se uutisoitu spektaakkeli on. Ensinnäkin monissa paikoissa siteerattiin etukäteen mahdollisuutta nähdä 150-200 tähdenlentoa tunnissa, vaikka tämä päämaksimi oli ennustettu Yhdysvaltain yöhön. Toisekseen urbaaneissa ja osin pilvisissä olosuhteissa havaittujen tähdenlentojen määrä poikkeaa yleensä paljon ihanneolosuhteille arvioidusta.
Pikkumaksimi
Suomalaisten harrastajien toivo oli torstai-perjantaiyölle ennakoidussa ’pikkumaksimissa’. Pikkumaksimi onnistuttiin ilmeisesti näkemään ainakin Nakkilassa, jossa sinnikäs havaintotiimi raportoi nähneensä purkausmaisesti parhaimmillaan jopa 1-3 tähdenlentoa minuutissa. Ajankohta oli monen arkirutiineihin liian myöhäinen, sillä parhaat palat nähtiin ilmeisesti vasta aamuyöllä klo 2-3.
Osa tähdenlennoista on aina hyvin himmeitä ja peittyvät pienenkin utupilven ja taajaman valosaasteen alle. Ensimmäisenä aktiivisuusyönä 11./12.8. sinnikkään havaitsijan laskuriin jäi ihmisystävälliseen kellonaikaan tarkkailtuna noin 20 tähdenlentoa tunnissa. Seuraavana yönä aktiviteetti oli jo selvästi hiipunut.
Miksi näin vähän? Emme yleensä pysty tekemään havaintoja kaikkein ideaalisimmassa ympäristössä täysin selkeän taivaan alla ja säkkipimeässä. Kaupunkiolosuhteissa näkymän tielle sattuu helposti muutama kerrostalo ja maaseudulla taas puut tunkevat ikävästi katsojan ja taivaan väliin.
Mukaan tulee myös inhimillisiä tekijöitä. Tuntitolkulla taivaan tuijottaminen saattaa olla pitkästyttävää ja viileää puuhaa, vaikka kesäshortsit olisivatkin jo vaihtuneet asianmukaisesti lämpökerrastoon. Sinnikkäinkin avaruusharrastaja saattaa harhautua hipeltämään kameraa tai tallustamaan snägärille. Tämä kaikki häröily on tietysti pois havaintoajasta, joka piti käyttää tähdenlentojen seuraamiseen. Osa tunnollista havaintotyötä onkin arvioida myös hukka-aikaa, jota kului muihin askareisiin tähdenlentojen seurannan lomassa.
Timo Kantolan tulipallokamera tallensi ensimmäiseltä 11/12.8.2016 yöltä yli 170 tähdenlentoa ja toiselta yli 140.
Katselukulman rajallisuudesta pääsee tietysti eroon ulkoistamalla tarkkailun laajalla näkökentällä varustetulle kameralle. Koko yön kuvasarjan voi jälkikäteen yhdistää yhdeksi koostekuvaksi, josta on helppo laskea tähdenlentojen jättämät viirut. Tässä onnistui erinomaisesti pitkän linjan tulipalloharrastaja Timo Kantola, jonka havaintokuvista näkyy hyvin kuinka tähdenlennot näyttävät ikään kuin tulevan samalta suunnalta. Mukana otoksissa on myös yhteisestä suunnasta poikkeavia tähdenlentoja, mutta nämä eivät kuulu perseidien tähdenlentoparveen.
Radio meteor zoo
Maan ilmakehässä palavat pikkukivet eivät ole tutkittavissa ainoastaan näkyvän valon aallonpituuksilla. Ne aiheuttavat häiriöitä myös VHF-radiotaajuuksilla.
Monelle pilvisen sään alle joutuneelle vinkki radiotaajuuksien tarkkailuun tulee nyt hieman myöhään. Toivottavasti siitä on kuitenkin apua viimeistään Geminidien meteoriparven aikaan (joulukuun 13.-14. ). Täysikuu tulee tuolloin haittaamaan tähdenlentojen valon näkymistä, mutta radiotaajuuksiin se ei tietenkään vaikuta.
Radiosignaalin analysointiin on käynnistynyt uusi Radio meteor zoo -hanke, johon sinäkin voit helposti osallistua. Lyhyen ohjeistuksen jälkeen pystyt auttamaan belgialaisia tutkijoita poimimalla radiosignaalista meteorikaiut. Tästä on apua paitsi meteorien laskennassa, myös kehitettäessä automaattisia tapoja signaalin analysointiin.
Yöpilviä ja kalevantulia
Moni rannikkoseudulla tähdenlentoja odotellut kiinnitti huomiota satunnaisiin valonvälähdyksiin horisontissa. Välke oli peräisin ukkospilvestä, joka oli liian kaukana että jyrinän ääni olisi kantanut katsojan korvaan. Kesän jälkeen lämmin merivesi suosii yöukkosten syntyä rannikkoalueelle.
Vaikka aika seuraavaa tähdenlentoa odotellessa olisikin käynyt pitkäksi, vilahti torstaiyön 11./12.8. taivaalla myös hento revontulivyö. Seuraavana perjantai-iltana ei revontulista ollut enää tietoakaan, mutta pohjoistaivaalle levittäytyi selkeä alue valaisevia yöpilviä. Näitä yli 80 kilometrin korkeudessa auringon valoa heijastavia rihmamaisia laineita ei aina ollut helppoa erottaa ala- ja keskipilven takaa. Silti ilmiöstä saapui Taivaanvahtiin yli 40 havaintoa.
Valaisevat yöpilvet ja revontulet ilahduttivat myös perseidien tähdenlentoparven jälkimainingeissa 2015. Kuva Emma Bruus