Meteoriitin metsästyksen vaikeus
Vaiheet avaruuskiven tutkinnassa: 1. Aloita 2. Kyseessä ei ole meteoriitti
Mainio sarjakuva XKCD tarttui pitkästä aikaa tuttuun aiheeseen insinöörinörtähtävällä täsmällisyydellä. Katsoin vuokaaviota kikattaen ja vatsaa pidellen. Näinhän se on: meteoriitin löytäminen on aivan käsittämättömän vaikeaa.
On paljon todennäköisempää, että voitat lotossa kuin että löydät Suomesta meteoriitin. On jopa todennäköisempää, että syntyvä lapsesi päätyy maan presidentiksi, kuin että hänen kätensä kopsahtaa marjametsässä meteoriittiin. Näin siis normaalissa tilanteessa, jossa paikalliseen talveen ei ropsahda Tseljabinskin kaltaista automaattihiekoitusta. Nämä isot, tunnetut tapaukset poikkeavat tietysti tavanomaisesta tilanteesta ja mahdollisuudet avaruuskivien löytämiseen ovat paremmat.
Nyky-Suomen alueelta on löydetty 12 meteoriittia edellisen 200 vuoden aikana. Noin puolessa myös putoaminen on nähty, mutta puolet on tullut maaperästä vastaan ihan puhtaalla tuurilla. Jos siis käy aivan älytön mäihä, vaikka kukkapenkkiä kaivaessa saattaa tulla vastaan muinainen avaruuskivi. Kovin optimistinen ei löydösten kanssa kannata olla. On hämmentävää, kuinka paljon maastosta voi löytyä meteoriitin näköisiä kappaleita ilman, että siitä kuitenkaan on kysymys.
Jos löydät järven jäästä avannon, pellosta selittämättömän kuopan tai terassilta kiven, on silti 99,99999% todennäköistä, että lähde on muualla kuin avaruudessa. Voi jopa hyvin olla, etteivät tässä käyttämäni desimaalit riitä kuvaamaan tapauksen epätodennäköisyyttä.
Joka vuosi nähdään muutama tulipallo, jotka tiputtavat kiviä Suomen alueelle. Mikä siinä meteoriittien keruussa on vaikeaa jos pystytään laskemaan, minne murikka on päätynyt? Vaikka putoamisalue tiedetäänkin parhaimmillaan muutaman kilometrin tarkkuudella, jää kahlattavaksi aika lailla maastoa. Ja millaista maastoa? Metsää, läpipääsemätöntä puskaa, suota, lumikenttää, järviä…kaikkea sellaista, minne tyypillinen 50-200 gramman kivenhitula uppoaa tehokkaasti.
Mieleeni uurtui syvästi Ursan tulipallotyöryhmän aktiivijäsenen Pekka Kokon huomio, että vasta meteoriitteja lumisesta metsästä etsiessä ymmärtää, kuinka paljon hiirenkoloja siellä on.
Mahdollisuudet kalastaa avaruuskiviä ovat paljon paremmat avoimessa maastossa, kuten jääkentällä tai aavikolla. Poikkeuksia ovat tietysti myös kuuluisat tapaukset, joissa meteoriitti pamahtaa autoon (Peekskill), rysähtää talon katosta läpi (Hodges). Urbaanin maaston pinnasta bongattuihin kiviin kuitenkin pätee, ettei savua ole ilman tulta. Ennen löytymistä olisi pitänyt näkyä suuri tulipallo, paitsi jos koko valtakunta on ollut umpipilvessä.
Onnistunut meteoriitin metsästys Suomessa vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä havaitsijoiden, tulipallokameraverkoston, mallintajien ja patikoijien kesken. Ilman hyvää tiimipeliä on turha elätellä toivoa yllätyslöydöstä.
Lisää aiheesta: Jarmo Moilasen ohje siltä varalta että silti luulet löytäneesi meteoriitin ja meteoriitin tunnistusohje.