Linnunrata ja sen kaverit
Olet kuullut nimen Linnunrata, muttet koskaan ole itse sitä nähnyt? Asut todennäköisimmin kaupungissa.
Kesällä Linnunrataa ei tietenkään näe. Ai miksikö? No koska taivas on liian kirkas tietysti. Oman galaksimme tähtiutuinen ydin on vain pimeiden öiden herkku. Ja nyt on paras aika tutustua siihen.
Miten niin juuri nyt? Eikö se ole aina siellä? No onhan se. Musta syksyinen maisema on kuitenkin parasta aikaa himmeiden tähtitaivaan kohteiden katseluun. Heijastava lumi ei vielä pahenna valosaasteongelmaa eikä havaitsijakaan jäädy vielä pystyyn. Toisaalta ensimmäisten syysöiden kostea sumu ei enää peitä näkyvyyttä. Takaisin normaaliaikaan siirtymisen jälkeen ei enää tarvitse kukkua myöhään yöhön nähdäkseen sysimustan taivaan. Aivan parhaimpia havaintoaikoja ovat uuden kuun yöt, jolloin kirkas kuutamo ei peitä himmeimpiä kohteita.
Linnunrata levittäytyy yli taivaan. Linnunradan ja puiden latvojen välissä erottuu yksinäisenä läiskänä myös Andromedan galaksi M31. Kuvan vasemmassa äärireunassa näkyy toinen Messier-luettelon kohde, Seulasten avonainen tähtijoukko (M45).
Näetkö ikkunastasi taajaman katulamppujen valaiseman oranssinmustan taivaan? Vielä ehtii maaseudulle pois kaupungin valoista: kerää kaveriporukka, keitä termokseen teetä, pukeudu kuin naparetkelle, pakkaa reppuun kiikarit ja tähtikartta. Sitten ei muuta kuin ulos!
Kunnon havaintopaikan löytäminen saattaa viedä jopa sata kilometriä kaupungin ulkopuolelle. Sopivaa retkikohdetta on hyvä katsella etukäteen verkon julkisten karttojen avulla. Maaseudun rauhassa Linnunradan utu levittäytyy koko taivaan yli himmeänä vyönä, joka koostuu lukemattomista tähdistä. Tummat sumut tähtikiekon tasolla estävät meitä näkemästä kohti mustaa aukkoa ja galaksin keskustaa.
Kiikareilla kannattaa koettaa bongata taivaalta helpoimpia syvän taivaan kohteita. Muutama sellainen löytyy yleensä myös tähtikartoista: ne on merkattu M-kirjaimella ja kohdenumerolla. Nämä M-alkuiset kuuluvat Messier-kohdeluetteloon ja näkyvät tyypillisesti myös kiikareilla. Listaan kuuluu galakseja, tähtijoukkoja ja sumuja.
Oma lempikohteeni on M33: Eräänä syysyönä 90-luvun puolivälissä haravoin sysimustaa maaseututaivasta kiikareilla. Löysin tähtimerestä himmeän utuläntin. Tähtikarttaa ei sattunut olemaan juuri sillä hetkellä mukana, joten laitoin udun paikan muistiin ajatuksena palata aiheeseen myöhemmin. Seuraavalla viikolla tähtitornin kohdekartta paljasti, että olin bongannut Linnunradan kaverin paikallisesta galaksijoukosta!
Samaan galaksijoukkoon kuuluu myös syvän taivaan superjulkkis M31, Andromedan galaksi. Hyvissä olosuhteissa tarkka katsoja voi löytää tämän vakiokohteen taivaalta jopa paljain silmin.
Eteläisellä pallonpuoliskolla on aivan omat tähtitaivaan herkkunsa, jotka eivät koskaan näy tänne pohjoiseen. Siellä pääsee ihailemaan Linnunradan seuralaisgalakseja Pientä- ja Suurta Magellanin Pilveä. Näiden kohteiden bongaaminen eteläiseltä tähtitaivaalta ei vaadi kuin pimeän paikan: huomaisit utuläikät todennäköisesti ilman tähtikarttaakin.
Suomalaiset tähtiharrastajat ihastelevat yötaivasta Australiassa. Suuri Magellanin pilvi näkyy utuna kuvan oikeassa yläreunassa. Kuva: Emma Herranen 2012