Kivi, penkki, jalusta
”Revontulisäteitä pohjoistaivaalla!” kuului vierestäni auton etupenkiltä. Painoin kaasun pohjaan ja kiisimme kohti Rautalammin keskustaa. Järveltä olisi suora näkymä pohjoiseen.
Oli kiire. Auto piti saada mahdollisimman nopeasti parkkiin ja valokuvausvälineet valmiiksi. Vihreät lieskat voivat kadota minä hetkenä hyvänsä.
Nostin kameraa jalustalle. Mutta mitä ihmettä? Jalustan kiinnityspalaa ei näkynyt. Haravoin nurmikkoa taskulampulla. Pähkäilin, että kiinnityspalan oli saattanut pudota eteisen matolle pakkausvaiheessa. Jos, niin tärkeä osa oli nyt satojen kilometrien päässä. Ilman sitä jalusta kädessäni oli hyödytön.
Yötaivaan kuvaukseen tarvitaan pyhä kolminaisuus: asetusten vapaan säädön mahdollistava kamera, jalusta ja lankalaukaisija. Jalusta on välttämätön, sillä yötaivaan tallentaminen vaatii pitkiä valotusaikoja. Kameran täytyy pysyä paikallaan monien sekuntien ajan kuvan piirtyessä kennolle. Vain manuaaliasetuksin varustetun kameran voi komentaa riittävän pitkiin valotuksiin.
Tilanne poikkeaa täysin arkikuvauksesta, jossa vain sekunnin murto-osan aika riittää kissan tai lapsen tallentamiseen käsivaralla. Lankalaukaisija puolestaan tarvitaan, sillä laukaisunapin painallus sormella helposti pilaa kuvan aiheuttamalla tärähdyksen.
Suurin osa digikameran omistajista ei kanna käsilaukussaan tähtivalokuvaukseen tarvittavaa jalustaa ja lankalaukaisijaa. Olin nyt tahtomattani heidän kanssaan samassa tilanteessa. Pärjääkö kuvaaja ilman näitä oleellisia välineitä?
Oikeastaan jalustaksi kelpaa mikä tahansa vakaa esine, minkä päälle kameran voi turvallisesti asettaa. Luova kuvaaja löytää suhteellisen nopeasti maastosta jotain tarkoitukseen kelpaavaa: kantoja, kiviä tai auton katon.
Hapuilin katseellani omakotialueen tienpientaretta etsien jotain jalustaksi kelpaavaa. Katulampun alla remonttijätteiden joukossa kiilui valkoinen möhkäle. Siinä se oli, suuri tyhjä maalipurkki!
Toki satunnaisesti löydetyt korvikkeet eivät tarjoa aivan yhtä hyviä säätömahdollisuuksia kuin kaupalliset tuotteet. Hätäjalustaa voi kuitenkin melko helposti täydentää lisävarusteella: rukkasella. Pörheä tumppu kameran ja kannon tai tässä tapauksessa kameran ja maalipurkin välissä moninkertaistaa mahdollisuudet säätää horisontti suoraan ja ottaa pystykuvia.
Mutta kuinka päästä eroon laukaisunapin tärähdyksestä?
Tähänkin on kiertoteitä. Suurin osa kameroista sisältää laukaisuviive-toiminnon. Laukaisuviiveen tyypillinen käyttötarkoitus on, että kuvaaja ehtii juosta mukaan perhejuhlan sukupotrettiin. Samaa ominaisuutta voi kuitenkin käyttää myös lankalaukaisijan korvikkeena. Kun kuva otetaan vasta muutama sekunti laukaisunapin painalluksen jälkeen, ei kamera enää huoju.
Luovuuden, kameraan tutustumisen ja sinnikkyyden avulla digikuvaaja pystyy helposti tallentamaan yötaivaan komeuden. Joko olet kokeillut?
Revontulet 31.8.2013 Rautalammilta kuvattuna. Kameran alla on tällä kertaa puutarhapenkki ja kasa litteitä kiviä.
Sivun kuvat: Emma Herranen
Oivallinen pienopas valokuvaukseen… 😉
Niin tuttu tunne. Kesällä kapusin Alpeilla noin kahteen kilometriin yötä vasten ja perillä huomasin saman osan jääneen matkasta. Hyviä otoksia kuitenkin tuli klassisella kivikasajalustalla ja juurikin tuolla laukaisuviiveellä. 🙂