Keinovaloista nousi haloo
Jos näyttää siltä, että katulampusta nousee lasermiekka, ei vielä ole aika ottaa yhteyttä lääkäriin. Kyse on aivan normaalista haloilmiöstä.
Lumitykit tuottavat kidepilviä laskettelurinteiden lähialueille.
Erilaisia halomuotoja tunnetaan jo noin 80 erilaista. Ne ovat kaarimaisia, pyöreitä, keskenään risteäviä värikkäitä juovia ja läikkiä taivaalla. Kirkastumien paikka ja voimakkuus riippuvat valonlähteen korkeudesta ja siitä millaisia jääkiteitä katsojan ja valon välissä on ja millaisia valonkulkuja kiteiden lävitse on tarjolla. Pelissä on siis muutama muuttuva parametri.
Haloilmiöt ovat syntymekanismiltaan sateenkaarten serkkuja, sillä kyse on valon taittumisesta veden eri olomuodoissa. Sateenkaari syntyy valon seikkaillessa vesipisarassa, halot taittumisesta ja heijastumisesta jääkiteiden lukuisilla pinnoilla.
Pikkuinen jääkide tovereineen voi ohjata Auringosta, Kuusta, katulampusta tai jopa planeetasta lähtevän valon ylös kohti taivaanlakea.
Pilareita väreissä
Kaupunkiasukki törmää helpoiten keinovalopilareihin ja saattaa huomata niiden olevan hieman eri värisiä. Osa on kellertäviä, sinertäviä ja toiset näyttävät puhtaan valkoisille.
Keinovalohalojen väriin vaikuttaa valaisimessa käytetyn lampun värilämpötila. Tulemme harvoin ajatelleeksi, että kaupunkivalaistuksessakin on aivan pikkiriikkisiä sävyeroja. Modernit ledivalaisimet saattavat aiheuttaa valkeampia tai sinertäviä pilareita. Suur- ja pienpainenatriumlamput ovat puolestaan sävyltään keltaisia tai oranssihtavia.
Näkeekö näitä usein?
Erilaisia haloilmiöitä esiintyy yli 200 päivänä vuodesta keskimääräisellä suomalaisella paikkakunnalla.
Keinovalopilareita voidaan ihailla parhaimmillaan muutamana kymmenenä yönä vuodessa. Luonnon lasermiekkojen ehdoton sesonki sattuu yleensä joulu-tammikuulle, jolloin sää on kylmimmillään.
Hieman monipuolisempien halonäytelmien tapauksessa kannattaa kuvata myös Auringon vastakkainen puoli taivasta. Kuva otettu 14.5.2015
Jos haluat ehdottomasti nähdä vuoden maksimimäärän haloja, siirry asumaan laskettelurinteen läheisyyteen. Kokeilin tätä onnistuneesti muutaman vuoden ajan Tampereella. En kyllä etukäteen tentannutkaan asunnonvälittäjältä isännöitsijän lausuntoa alueen halostatistiikasta, vaan valinta meni nappiin täysin tuurilla.
Talvipakkasten tiesi tuolloin alkaneen varmasti vasta, kun rinnettä alas laaksoon leijaili lumitykkien ulos puskema kideverho. Näky oli lopulta niin yleinen, etten jaksanut lähteä parveketta edemmäs kalaan. Syvimmän talven haloähkyyn saattoi vaikuttaa myös kosteutta ilmaan nostava Tammerkoski, jonka vesihöyry kiteytyi pakkasessa kaupungin ylle.
Illuusio revontulista
Lompsin eräänä sydäntalven iltana pienen kävelymatkan päässä laskettelurinteestä. Taivaalla lainehti rivi pylväitä, jotka näyttivät hätkähdyttävissä määrin revontulilta. Hieraisin silmiäni: liikkuvia keinovalopilareita! Hetken epäuskoisen tuijotuksen jälkeen vaikutti siltä, että joissain kohtaa pilveä jääkiteitä on enemmän ja toisaalla taas harvakseltaan.
Tuulen mukana kulkevan kidepilven osat saattavat valaistun alueen yli lipuessaan välkehtiä kidepilven paksuuden tahdissa. Se sai aikaan illuusion, joka välillä hämmentää muitakin Taivaanvahdin havaitsijoita.
Halojen havaitseminen ja tulkinta
Keskimääräisenä havaintopäivinä taivaalla on näkyvissä muutamia yleisimpiä haloja. Erittäin harvinaisten näytelmien tapauksessa sormet eivät meinaa riittää kauniiden, moniväristen muotojen laskemisessa. Onnekkaimmat havaitsijat muistavat toukokuun ja vuoden 2014, jolloin taivaalta saattoi bongata yli kymmenen halomuotoa yhdellä vilkaisulla. Laskennassa piti siis väistämättä ottaa varpaat avuksi.
Kun bongaat halon, koita napata niistä kuva. Valokuvaaminen onnistuu näppärästi päiväsaikaan jopa kännykameralla. Lähettämällä otoksen Ursan Taivaanvahtiin pystyt osaltasi auttamaan haloilmiöiden tutkimuksessa. Taivaanvahtiin kerätään myös kuvattomia havaintoja, mutta niihin kannattaa muutamalla lauseella kertoa millaisia muotoja näit.
Jos otoksessasi esiintyy kaaria spagettimainen määrä, Taivaanvahdin ylläpito auttaa mielellään yksityiskohtien tulkinnassa. Halot ovat niitä harvoja ilmiöitä, joissa kokematonkin harrastaja pystyy tekemään uusia löytöjä. Keinovalopilarit olivat halomuotona niin tavanomainen ilmiö, että siitä ei olisi luullut enää löytyvän uusia yllätyksiä. Toisin kuitenkin kävi, kuten Mia Heikkilän kuuluisa havainto Taivaanvahdissa osoittaa.
Lisätietoa halojen havaitsemisesta
Ilmakehän optiset ilmiöt -jaosto
Kuvalliset halohavainnot Taivaanvahdissa
Jatkuvasti virtaavan kosken nostama vesihöyty lienee nostanut pilarimetsän kaupungin ylle. Katulamppujen sävyt erottuvat helposti.