Herää! Komeetta on täällä!
”Herää Emma! Kello on kuusi. Jos halusit etsiä sitä komeettaa, niin nyt olisi aika”, kuuluu syvän unen läpi. Pehmeällä tyynyllä ja lämpimällä peitolla on valtava vetovoima. Lempeä käsi ravistaa olkapäätäni. Ei auta muu kuin nousta.
Elämme hetkiä, jolloin komeetta C/2012 S1 (ISON) lähestyy helpon havaintokohteen rajaa. Helppo on tosin avaruuden kappaleiden tapauksessa aina suhteellinen käsite. Omasta mielestäni kohde on helppo, jos sen saa napattua valokuvaan kantamalla kameran ulos. Voin elää ilman välivaihetta, jossa lähdetään muuraamaan tähtitornin perustuksia.
Pidän siis kovasti kiikarikomeetoista. Joulukuussa Auringon ohituksen jälkeen pyrstötähti ISON olisi todennäköisesti triviaalitason kohde. Ehkä siitä jopa tulisi komeetta Hyakutaken (1996) tai Hale-Bopp:in (1997) kaltainen häntäveikko, jonka havaitakseen täytyi lähinnä kääntää pää sopivaan suuntaan taivasta.
Kiikarikomeettoja ei ilmesty joka vuosi. Niinpä siinä välissä ehtii unohtua miten näitä veijareita kuvataan. Pysähdyn unenpöpperössä miettimään. Ensin tarvitaan kamera. Kaivan vaatekaappia, jonka pohjalta näitä löytyy kaksi laitetta: pikkupokkari ja järkkäri. Molemmilla olen kuvannut komeettoja onnistuneesti. Valitsen järjestelmäkameran ja kahmaisen syliin muutaman sopivan objektiivikandidaatin. Jalustan nappaan matkan varrelta kainaloon.
Kaikki välineet ovat mukana ja kiikarit odottavat valmiina parvekkeen vieressä. Tässä vaiheessa huomaan, että tieto komeetan sijainnista olisi hyväksi. Nykykäsitykseni ’se on idässä Auringon nousun suunnalla’ ei ihan vielä riittäisi paikannustehtävään. Ei hätää: tietokoneelta löytyy Stellarium, joka näyttää pyrstötähden tämänhetkisen paikan taivaalla. (Jos ette ole jo Stellariumia asentaneet, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kerrassaan loistava planetaariosofta!)
Kun suunta, tähtikuvio ja lähin kirkas tähti ovat selvillä, on havaitsija valmis kenttäseikkailuun. Komeettaa kannattaa ensin koettaa kalastaa taivaalta kiikareilla.Jos se ei tunnu onnistuvan, voi kameran koettaa suunnata myös suoraan sopivalle suunnalle lähimmästä tähdestä. Olen monet pyrstötähteni löytänyt taivaalta juuri kameran kuvien avustamana.
Ennen valokuvausvaihetta kameran asetukset pitää laittaa kohdalleen: tarkennus äärettömään ja aukkoluku (esim. f/2,8) mahdollisimman pieneksi. Valotusaika asetetaan sellaiseksi, ettei vaaleakaan taivas pala mistään pohjaan. Oikeaa valotusaikaa joutuu käytännössä aina kokeilemaan ja liikkeelle kannattaa lähteä vaikka parista sekunnista. Kameran kennoherkkyyttä voi pimeällä koittaa kasvattaa esim. ISO 800–3200 välille. Sopiva arvo riippuu valotusajasta, kuvauslaitteen kohinaominaisuuksista ja käytetystä polttovälistä.
Komeetta aamulla 18.11. klo 6.15. Tällainen näkymä voisi olla kiikareillakin. Parvekkeella hapuilen kiikareilla vaalenevaa taivasta. Aamupuhuri pyörii sandaalieni ympärillä.
Tällaisten komeettojen kuvaamiseen ei useinkaan tarvitse käyttää kaukoputkea. Pidempi polttoväli ja sitä myöten isompi suurennos saattavat tuoda komeetan ytimen paremmin esille, mutta mielenkiintoinen pyrstö jää helposti kuvakentän ulkopuolelle. Siirryn takaisin sisälle arpomaan kameraan sopivaa teleobjektiivia. Komeettakuvaukseen valitsen objektiivin polttovälillä 100–400mm. Näin kuvakenttään mahtuu varmasti koko komeus häntineen kaikkineen. Pokkarilla kuvattaessa sopivaa objektiivia ei tietysti tarvitse murehtia, vaan käytetään sitä zoomia mitä kamerasta itsestään löytyy.
Komeettakuvauksessa ei ole koskaan haittaa seurantajalustasta. Se ei ole pakollinen hankinta, mutta auttaa saavuttamaan pidempiä valotusaikoja ilman, että tähdet maapallon pyöriessä venyvät viiruiksi. Jos omistat jo kaukoputkijalustan seurannalla, kannattaa tutkia mahdollisuutta asettaa kamera kaukoputken päälle reppuselkään. Pienempiä, suoraan kamerajalustaan kiinnitettäviä seurantalaitteitakin tarkoitukseen löytyy. Näistä kannattaa haeskella lisätietoa mm. sanoilla Astro Track tai iOptron SkyTracker.
En vielä toisellakaan yrityksellä löydä komeettaa omin silmin, mutta kamera paljastaa sijainnin. Ensimmäisissä C/2012 S1 (ISON) -kuvissani näkyy lähinnä pieni ututuhnu haalealla hännällä. Siellä se on! Kirkkaus tulee kuitenkin paranemaan, joten oli selvästi paikallaan käydä testaamassa kalustoa ja kuvaajaa.
Verkkoselailu aamukahvikupin äärellä paljastaa, että komeetasta on Taivaanvahdissa jo useita havaintoja. Kohde on herättänyt monet muutkin aamuvirkut valokuvaamaan. Jos kamerakikkailu komeetan kanssa ei kiinnosta, voit myös piirtää näkemäsi komeetan ja liittää hahmotelman Taivaanvahdin havaintoon.
Tamperelaisen tähtiharrastajakonkarin Tapio Lahtisen vaikuttava havaintokuva pyrstötähdestä 17.11.2013 aamulla kaukoputken läpi kuvattuna.
Kiitos vinkistä Emma!
Ensi kokemus Stellariumista tuntuu todella mukavalta.
ISON-komeetan esiintuloa odotellessa, kokeilin Stellariumia
toiseen, nyt näkyvään kiikarikomeettaan: C/2013 R1.
Tosin elementit tälle piti erikseen noutaa, mutta
sen jälkeen ohjelma toimii nöyrästi
Hyvä pointti Eero! C/2013 R1 (Lovejoy) on tällä hetkellä aika kiva alkuillan ja yön kiikarikohde pohjoisessa Otavan tienoilla. Kävin eilen katsastamassa otuksen ja sieltä se löytyi pienessä valosaasteessakin todella kivuttomasti. Lähiöinä Lovejoy lienee siinä Otavan ’kahvan’ alla Ajokoirien tähtikuviossa. Jos ei kiikareilla tahdo löytyä niin tämä komeetta on kameran kuvassa selvästi vihertävä ja erottuu tähdistä värinsä ansiosta.
25.11. havaintokuva pitkällä teleobjektiivilla: http://www.taivaanvahti.fi/observations/show/20276
Karkea etsintäkartta: http://in-the-sky.org/comets/ck13r010_2.png
Tätä varten ei edes tarvitse vääntäytyä hereille epäinhimillisiin kellonaikoihin. :}