Yllättävän tavallinen superkuu

21.11.2024 klo 11.21, kirjoittaja
Kategoriat: Ilmiön takana , Otsikon takana , Sitkeät huhut , Taivashommat

Täysikuu matalalla horisontissa. Tämä ei ole kuitenkaan superkuu. Kuva: Jari Piikki

Meille Ursaan tulee paljon yhteydenottoja jäseniltä ja suurelta yleisöltä. Yksi sellainen tuli viime perjantaina täysikuun aikaan.

”Perjantaina 15.11. piti taivaalla olla paljon mainostettu marraskuun superkuu. Miksi kuu oli silti korkealla ja pienenä vaikka sen pitäisi kiertoradallaan lähinnä maata olevana olla suurena ja lähellä horisonttia?”

Kirjoitin ilmiöstä ”superkuu” vuonna 2014, pari kuukautta päälle 10 vuotta sitten. Koko ilmiö itselleni silloin vielä aivan uusi. Muistan olleeni hämmentynyt ja huvittunut, olinhan opiskellut tähtitiedettä itseni kipeäksi liki 10 vuoden ajan, eikä tästä ollut tehty mitään numeroa. Ja nyt äkkiä oli keksitty tehdä Kuu-Maa-Aurinko-systeemin perigeum-syzygystä joku juttu!

Viimeisen 10 vuoden aikana superkuusta on sitten kohistu säännöllisesti. Olen saanut haastattelupyyntöjä asiaan liittyen aika tasaisesti, joskin viime vuosina on alkanut tuntua, että niitä tulee vähemmän. Syynä voi olla se, että annan toimittajien aina ymmärtää, ettei tässä ole kuulkaa oikeasti mitään ihmeellistä.

Miksei ole? Onhan Kuu nk. superkuun aikana aina taivaalla jonkin verran suurempi ja kirkkaampi!

Onhan se, koska on aivan totta, että täysikuun näennäinen läpimitta ja kirkkaus vaihtelevat sen mukaan, miten kaukana se on maapallosta hiukan soikealla radallaan täysikuun koittaessa.

Mutta oletteko ikinä huomanneet, että täysikuu olisi joskus taivaalla vähän keskimääräistä pienempi ja himmeämpi? Siis kerrassaan pliisu? Ai ette? Ette varmasti niin, koska siitä ei tehdä uutisia. Silti mikrokuu-ilmiö on aivan yhtä tosi kuin superkuu. Joskus täysikuu sattuu silloin, kun Kuu on radallaan kauimpana Auringosta.

Nämä ilmiöt olisivat havaittavissa, jos taivaalla mollottaisi vierekkäin normaali, keskimääräinen täysikuu sekä superkuu — tai mikrokuu. Mutta tällaista ei tapahdu, koska Kuuta on vain yksi.

Täysikuu on aina hyvin kirkas, myös mikrokuun aikaan, eikä taivaalla ole silloin mitään yhtä kirkasta. Ihmisen silmä ei ole absoluuttisen tarkka Kuun kirkkauden tai koon mittari.


Vähenevä kuperakuu matalalla horisontissa. Kuuta on kuvattu kaukoputkella ja kuvaa on rajattu siten, että Kuu näyttää hyvin suurelta. Kraattereitakin näkyy. Kuva: Markku Poutanen

Moni varmaan sekoittaa ”superkuuhun” mielessään sen, miten täysikuu näkyy erityisesti kesäisin hyvin matalalla ja siitä syystä se näyttää myös hyvin suurelta ja usein myös kellertävältä tai jopa punertavalta. (Toki täysikuu on matalalla aina noustessaan ja laskiessaan.) Väri johtuu ilmakehästä, joka sirottaa Kuun heijastamasta auringonvalosta sinertäviä sävyjä taivaalle ja vain punertavat sävyt jäävät jäljelle. Horisontin suunnalla ilmakehää on näkösäteen suunnassa enemmän kuin taivaanlaella.

Horisontin suunnalla Kuu näyttää tosiaan varsin isolta, ja tätä ilmiötä kutsutaan kuuilluusioksi. Tarkkaa syytä tälle ei tiedetä, mutta todennäköisesti tässä on kyse siitä, että horisontissa on yleensä juttuja, kuten puita ja rakennuksia, joihin Kuun kokoa voi verrata. Korkealla taivaalla näin ei ole. Asia voidaan todeta valokuvista: horisontissa olevan täysikuun läpimitta on aivan sama, kuin sen ollessa myöhemmin yöllä korkealla taivaalla. Superkuuhun kuuilluusio ei kuitenkaan liity mitenkään.


Olen miettinyt, että eikö tässä pitäisi olla iloinen siitä, että ihmiset innostuvat katsomaan Kuuta edes joskus. Kuu on mielestäni aivan aliarvostettu taivaankappale, ehkä arkisuutensa takia.

Mutta superkuuhun liitetään aivan vääränlaisia odotuksia. Netti on pullollaan kuvia, joissa horisontissa olevaan Kuuhun on zoomattu oikein kunnolla. Isoltahan se silloin näyttää. Tai sitten on yhdistetty kaksi erikseen otettua kuvaa, jolloin on saatu taivaalle aivan pöyristyttävän, epätodellisen kokoinen Kuu. Tai sitten kuva on peräti tehty tekoälyn avulla.

Kukaan ei kuitenkaan koskaan nähnyt tällaista Kuuta taivaalla, koska se ei ole mahdollista.


Läpeensä normaali täysikuu, eri tavalla rajattuna. Kuva: Jari Piikki

En soisi, että superkuun avulla luodaan niin kovat odotukset poloiselle täysikuulle, ettei se voi mitenkään lunastaa niitä. Ja ennen kaikkea ihmisiä viilataan samalla linssiin. Ja sitten aiheutetaan pettymyksiä. Sitäkään en halua tapahtuvan.

Superkuu ei ole ihmissilmään taivaalla suurempi tai kirkkaampi. Voisin osoittaa sinulle mitä tahansa täysikuuta ja kertoa sen olevan superkuu, ja aivan täydestä menisi.

Täysikuu on upea, aina. Ihmiskunta on nauttinut siitä vuosituhansia, ja se on innoittanut taiteilijoita ja rakastavaisia pitkin matkaa. Mutta näiden tuhansien vuosien aikana meille ei ole syntynyt mitään perinnettä ja ymmärrystä siitä, että joitain kertoja vuodessa täysikuu olisi aivan mahdottoman iso. Ei tietenkään, koska sellaista ei tapahdu. Koko juttu keksittiin 1970-luvulla erään horoskooppimaakarin toimesta.

Nasakin on kauhukseni lähtenyt mukaan rummuttamaan superkuuta. Se on kamala sääli.

Mutta jospa sinä, rakas lukija, ymmärtäisit tämän luettuasi, että superkuu näyttää taivaalla ihan samalta kuin mikä tahansa muukin upea, ihana täysikuu. Koska sinä olet ihminen, etkä kone. Mikä on tosi hyvä juttu.

7 kommenttia “Yllättävän tavallinen superkuu”

  1. Mike sanoo:

    Pyörittelet artikkelissa aihetta onpas-eipäs tyyliin. ”Nämä ilmiöt olisivat havaittavissa, jos taivaalla mollottaisi vierekkäin normaali, keskimääräinen täysikuu sekä superkuu — tai mikrokuu.” Onhan sinunkin mielestäsi superkuu olemassa.

    1. Anne Liljeström sanoo:

      Jos on olemassa mikrokuu, on olemassa myös superkuu. Aivan eri asia on se, miltä se näyttää taivaalla. Tekstini pointti on se, että superkuu ei näytä taivaalla sen kummoisemmalta kuin muutkaan täysikuut. Siksi superkuusta ei kannattaisi pitää nykyisenkaltaista meteliä.

      1. Mike sanoo:

        Keskimääräinen täysikuu on 100, mikrokuu on 93, superkuu on 107.

  2. Lasse Reunanen sanoo:

    Kuu on aina hieno ja erilainen katsoa, sijainnin ja ajan muuttuessa.
    Harvoin katson ennalta Kuun nousuaikaa, mutta silti usein nähnyt Kuun nousua horisontista.
    Halkaisijansa verran Kuu nousee ylemmäs nopeasti ja paikkaa hieman vaihtamalla
    voi Kuun nousua horisonttiin nähdä nopeasti useita – maiseman korkeuseroihin.

    Edellisen täysikuun aikaan olin uimassa Salon uimahallissa ja poistuin pyörällä
    Salon lukion suuntaan.
    Siinä välissä vasemmalla on avoin Salon golfkenttä ja sen takana metsäpuita.
    Keskellä aukeaa näin rusakon istuvan selin kadun asfaltin toisen reunuksen päällä
    ja huomasin katseensa suunnassa juuri nousseen kirkkaan täysikuun.
    Oli vielä valoisaa illalla, mutta valoja oli jo golfkentän takana – kirkas täysikuu hallitsi
    täysin pienempiä valoja maisemassa.
    Rusakko jäi häiriintymättä Kuuta katsomaan kun jatkoin matkaani takanaan.
    Yleensä rusakot lähtee kauemmas kun lähelle tulee,
    mutta usein ne saa pysähtymään viheltelemällä.
    Ollessani 2010-luvulla matkalla Ursan Cygnus-leirille tuli tarve tyhjentää rakkoni.
    Niin tehdessäni huomasin vieressäni runsaan 5 metrin päässä istuvan rusakon,
    joka isoilla silmillään tarkkaili asiaani. Poistuin sitten tielle ja rusakko jäi paikalleen.
    Salon urheilupuistossa huomasin 1990-luvulla rusakkoemon piilottaman poikasen
    kuusen juurella. Lähellä oli pieni poika nuoren isänsä kanssa.
    Lupasin näyttää heille poikasen mikäli antaisivat sen olla rauhassa. Nuori mies
    kuitenkin petti luottamukseni ja nappasi poikasen mukaansa – en voinut enää
    pikkupojan nähden kinata tekoaan.
    Halikon hautausmaalla oli myös rusakon poikanen viime vuosikymmenellä,
    sukulaisteni haudan matalien havuistutusten alla. kastellessani multaa kömpi
    poikanen esiin ja lopetin kastelun sekä menin pois uteliaan poikasen luota.

    Su 17.11.2024 sanoi naapurin ulkona olevan täysikuu.
    Kerroin sen olleen pe 15.11.2024 korkealla illalla.
    Ulkona näin Kuun pilvien takaa halkaisijansa verran horisontista ylempänä
    – naapurin oli nähnyt siis Kuun nousuilmiötä ja sen täysikuuna tulkinnut.

  3. Lasse Reunanen sanoo:

    Lisään vielä täysikuun huomiona 20 vuoden takaista asiaa:
    Voimakas tsunami yllätti tapaninpäivänä 26.12.2004 aamulla noin klo 8
    Thaimaan keskiosaan ja myöhemmin päivän aikana laajemmallekin,
    johon moni suomalainenkin turistimatkallaan kuoli.
    National Geographic TV-kanava 20 lähetti eilen klo 19 ja 20 yhteensä
    2 tuntia dokumentit: Tsunamin selviytyjät, jossa näytettiin videotallenteita
    sekä selviytyneiden kertomuksia niihin tapahtumiin.
    Päivä oli siellä jo valoisa ja ihmiset rannoilla.
    Ilmakuvaa ei paljon näkynyt, mutta toisen tunnin alkuun oli ehkä hieman
    pilvien yhteydessä myös ollut täysikuukin (nopea välähdys, en ole varma).
    Tänään samaan aikaan lähetetään em. dokumentit uusintana.

    Arvioin silloin vuonna 2004, että täysikuulla olisi ollut osuutensa tapahtuneeseen.
    Muiden en ole huomannut asiaa näin tarkastelleen tai tutkineen tarkemmin.
    Kuun taikaa kirjasta katsoin täysikuun ajan 26.12.2004, joka oli klo 15.06.
    Thaimaassa kello useampi tunti edellä em. keskiaikaa, joten siellä Kuu ollut
    juuri tsunamin alkukohdilla meren yllä – täysikuuta hieman edeltävänä aikana.
    Kuu ja Aurinko ovat vastapuolilla täysikuun aikaan, joten Kuun ylikulku ollut
    vielä aamuhämärän aikaa – ennen auringonnousua…
    Kuun vaiheilla on vaikutusta merien vesiin – voimistaen virtauksia ajoittain.
    Merivesien lisäksi mannerlaattojen alla oleva sula aines sekä vesiseokset
    ovat liikkeeseen mahdollisina ja merenalaisesta mannerlaattojen liikahduksesta
    se tsunamikin sai liikevoimansa, joka voimaltaan vastannut lukuisia atomipommeja.
    Mannerlaattojen liikkeen aloitukseen kuitenkin riittänyt vähäisempikin voima,
    joka paineen vaikutuksesta voimistunut.
    Näitä Kuun vaiheisiin likimain kohdistuneita maanjäristyksiä ollut muitakin,
    Turkissa ja muissa maanjäristyksiin alttiissa maissa.
    Näistä yhteyksistä olisi hyvä kerätä laajat aineistot, joista vertailemalla voitaisiin
    mahdollisesti löytää jatkuvuuksille joitakin säännöllisyyksiä.

    1. Anne Liljeström sanoo:

      Täysi- ja uudellakuulla ja maanjäristyksillä on havaittu kyllä yhteys. Nk. superkuun vaikutus on tässä kuitenkin häviävän pieni verrattuna keskimääräiseen täysikuuhun.

      1. Lasse Reunanen sanoo:

        Niin, havaittu kyllä on kun minäkin sitä havainnut olen. Mitään selvää tutkimusta tilastoineen en kuitenkaan asiasta ole havainnut. Vuoden 2004 joulukuun tapauksessakin oli tuoreeltaan kyllä kuvaa täysikuusta ja jotain sanojakin muistaakseni, mutta ei siihen sitten myöhemmin enää uutisvirrassa palattu. Superkuun ilmiön (siis Kuun läheisyys Maahan) lisäksi on joulukuussa myös Auringon läheisyys Maahan melkein pienimmillään ollut kun talvipäivänseisaus oli ohitettu ja lähimmillään Maa on Aurinkoon vuosittain noin 4.1. päivän paikkeilla (etäisimmillään taas noin 4.7. kohdilla). Aurinko ja Kuu vastasuunnissaan Maahan vaikuttaa kumpikin osaltaan voimajakaumaan Maahan nähden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *