Supernovaa odotellessa
Sumu sai alkunsa noin vuonna 1840 tapahtuneesta valtavasta purkauksesta, jossa Eeta Carinae menetti 10 – 40 Auringon massan verran kaasua avaruuteen. Toistaiseksi ei tiedetä, mikä purkauksen aiheutti.
Kuva: ESA/Hubble & Nasa
***
Orionin vasemmassa ylänurkassa (näin Suomesta katsottuna) kiiluva Betelgeuse on himmentynyt viime vuoden lokakuusta lähtien, ja sen kohtalosta on keskusteltu koko vuodenvaihde. Pääsemmekö pian näkemään, kun se räjähtää supernovana, vai emme?
Betelgeuse on tyypiltään ns. puolisäännöllinen muuttuva tähti, joten sen himmeneminen ei sinänsä ole epätavallista. Nyt havaittu himmeneminen on varsin voimakasta, mutta mitään takeita ei ole, että nyt se olisi menoa Betelgeuselle. Tähti toki on lopulta räjähtämässä supernovana, kuten reilun 11 Auringon massaisen tähden on soveliastakin, mutta se saattaa näkyä taivaalla huomenna, tai 100 000 vuoden kuluttua.
Betelgeuse ei kuitenkaan ole ainoa tähti, jonka räjähdystä voidaan jännäillä. Eteläisen pallonpuoliskon taivaalla säteilee Eeta Carinae, joka ei paljain silmin näytä kovin kummoiselta, mutta on kyllä tähdeksi melkoinen tapaus. Kirjoittelin Eeta Carinaesta Tähdet ja avaruus -lehteen pitkän jutun seiskanumeroon vuonna 2015 (Ursan jäsenet pääsevät lukemaan jutun digiarkistosta). Tämä oli taas yksi näistä kohteista, joihin rakastui kirjoittaessa syvästi.
Kirjoitin tuolloin näin: ”Jo elinkaarensa loppupuolella oleva, useita purkauksia läpikäynyt Eeta Carinae on ollut viimeiset parisataa vuotta lähes uskomattoman harvinaisessa elämänvaiheessa. Mitään sen kaltaista ei tunneta edes mistään lähigalaksista. Se on avainasemassa, kun yritämme oppia ymmärtämään harvinaisten, todella massiivisten tähtien elämää: ne kun ohjaavat kokonaisten galaksien evoluutiota.”
Eeta Carinae on kaksoistähti, jonka molemmat osapuolet ovat varsin massiivisia — tähden yhteenlaskettu massa vastaa noin 120 Aurinkoa. Tähdistä raskaampi, massaltaan huikeat 90 Aurinkoa, on kehittynyt vanhemmiten niin turpeaksi, että sen ulko-osat leviävät yli seuralaistähden radan. Tämän seurauksena seuralaistähti porautuu isomman kumppaninsa kylkeen ja jättää jälkeensä joksikin aikaa reiän.
Sulatelkaa tuota vähän aikaa.
***
Kuva: Anne Liljeström
***
Eeta Carinae on kosmisella mittapuulla valmis posahtamaan supernovana aivan lähiaikoina. Vuonna 2015 haastattelemani Ted Gull Nasan Goddard Space Flight Centeristä arvioi tuolloin, että räjähtävää toimintaa olisi odotettavissa seuraavien muutaman 100 000 vuoden sisällä, suunnilleen kuten Betelgeusenkin tapauksessa. Eli kohtsiltään.
Kevyemmän kaverin kierros isomman ympäri kestää 5,5 vuotta. Koko systeemi on kaikkein epävakaimmillaan lähiohituksen aikaan, ja tällöin supernovaräjähdyskin on todennäköisin. Ja seuraava lähiohitus, eli periastron, tapahtuu tänä vuonna, helmikuun 17. päivänä.
Syttyykö Eeta Carinae loistamaan päivätaivaalla kuukauden kuluttua? Ehkä. Mitään takeita siitä ei ole, mutta on varmaa, että tähteä seurataan tuolloin suurella mielenkiinnolla.
Olisiko se meille vaarallista? Ei. Eeta Carinae on liian kaukana, vielä paljon kauempana kuin Betelgeuse: noin 7 800 valovuoden päässä. Edes sen pyörimisakseli ei osoita meitä kohti, joten mahdollinen gammapurkauskin ohittaisi meidät. Gammapurkaus toisaalta saattaisi hyvin tapahtuakin: aivan tuoreen tutkimuksen mukaan supernovien gammapurkaukset vaativat muodostuakseen kaksoistähtijärjestelmän, ja sellainen kyllä järjestyy. Betelgeuse sen sijaan on ilmeisesti aivan yksin.
Eeta Carinae ei tosiaan näy Suomen taivaalla. Jos ja kun se räjähtää, se tulee olemaan niin kirkas, että eteläisen pallonpuoliskon asukit voivat erottaa sen päivätaivaalla. ”Se näkyisi komeasti päivätaivaalla”, arvioi tutkija Thomas Madura samaten Nasan Goddard Space Flight Centeristä vuonna 2015. ”Siitä tulee melkoinen show, supernovat ovat niin harvinaisia.”
[17.1.2020 Korjaus: korjattu Eeta Carinaen supernovaräjähdyksen odotettu aikaväli 100 000 vuodesta muutamaan sataan tuhanteen.]
Eilen illalla Orionin tähdistö näkyi hyvin ja Betelgeuse oli suunnilleen lähitähtien kirkkaudella (edellisvuosina siis selvästi kirkkaampana). Luin uuden ohuen kirjan: Maailmankaikkeus piirtyy kiviin – Näkökulmia arkeoastronomiaan / Suomen arkeoastronomisen seuran julkaisuja 2 (2019). ”Seura on perustettu vuonna 2015”, julkaisun sisältö yleisötilaisuuksien materiaalista… Alussa: ”Orionin tähtikuvion näkyminen Gizan pyramideissa ja Brittein saarten kolmoismonumenteissa / Marko Holm”. Siinä näytetty miten Gizan isot pyramidit (3) olisivat Orionin vyön maallista suuntaamista (tähdet; Alnitak, Almilam ja Mintaka). Lisäksi läheinen Niili olisi samoin Linnunradan suuntausta ja pyramidien suuntaus alaviistoon Heliopolikseen (egyptiläisten muinaisen kaupungin alue ns. ”aurinkokulttikeskukseen”). Kirkas Sirius myös suuntautuu Linnunradan ja Orionin vyön alaviiston väliin… Orionin tähdet olleet Maan ihmisten huomion kohteena vuosituhansia. Kirjassa kerrottu myös mahdollisuudesta, että Suomesta löydetyissä kalliomaalauksissa pohjoisen tähtitaivaan kuvausta…
Eilen illalla Orion näkyi taas, katsoin tarkemmin: Orion tiimalasin muotoinen, josta helppo hahmottaa kolmioita – ottamalla kaksi ylimmäistä tähteä tai kaksi alimmaista tähteä ja kolmanneksi tähdeksi vuorotellen Orionin vyön tähdet (3). Egyptiläiset tietysti myös näitä näennäisesti muuttumattomia kolmiokuvioita huomanneet – ehkä niistä ideaa pyramideihinkin saaneet…
Eilen ma 20.1. TV 1 klo 19- dokumentti Gizan suurimman pyramidin rakentamisesta (osa 1/2, ma 27.1. osa 2/2). Ohjelmassa oli myös korkea kivipylväs kivikaivossa, johon olivat merkinneet Niilin tulvakorkeudet (kuivat- ja hedelmälliset vuodet), ”kuka ajan voisi pysäyttää”… Vuositulvat ajoittuneet suunnilleen Siriuksen ilmaantumisen ajoille.
Kenties näistä ideoista kehittynyt jossain ajanmittaamiseen tiimalasin kaltaistakin (hiekasta, jyvistä tms.)…
Suomessakin ollut katovuosia, mm. 152 vuotta sitten (1868) kun sään vuoksi nälänhätään kuoltu (ruokavarastoja ei riittävästi ollut).
Raamatussa Joosefin kertomus, joka faaraon unia tulkitsi (7 lihavaa vuotta, 7 laihaa vuotta), saivat varastot ajoissa kerrytettyä. Joosefin aika ollut lähellä Gizan pyramidien rakentamisaikoja (Mika Waltarin Sinuhen ja faarao Tutankhamonin vanhempien aikaa vuosisatoja aikaisemmin) – kenties paimentolaisheimon edustajana osasi hyvin luonnonilmiöitä tulkita (esim. nykytietämysten El Nino ja – Nina ilmiöt), olihan kuivuneessa kaivossakin kun veljensä myivät hänet orjaksi.
Egyptissä 2-3 satoa kalenterivuodessa ja siten kenties em. 7 vuotta olisikin satojen lukemia (vuosissa vähemmin) ja siten helpommin ymmärtää…
Tieteen Kuvalehti 18/2019 kertoi: Betelgeuze arvioitu sykkivänä olevan 21 Auringon massaa, 950 kertaa Auringon läpimittaa, tähtitaivaan 9. kirkkain tähti – vuosina 1993-2008 säde pieneni 15% ja kutistuu yhä enemmin (arvioidun supernovan jälkeen pienempi neutronitähti tai musta aukko). Kirkkaussijoitusta pitänee muuttaa mikäli ei lähivuosina palaudu entiselleen.