Marsista on löytynyt vettä!
Curiosity-mönkijä on löytänyt Marsista vettä. Nasan tuore tiedote on mennyt mukavasti läpi kansainvälisessä lehdistössä, ja saapunee vielä laajemmin myös kotimaiseen mediaan. Ja hyvä niin.
Ulkomailla asiasta on uutisoitu paikoin jo hiukan etusivu uusiks -henkeen. Onko kyseessä jymyjuttu vai ei? Ja mitä se Curiosity nyt onkaan löytänyt?
Kuva Nasa / JPL-Caltech / Malin Space Science Systems[/i]
Mönkijän SAM-laitteisto (Sample Analysis at Mars) on analysoinut Marsin pintakerroksista kaapaisemansa näytteet ja havainnut, että noin kaksi prosenttia tutkitusta materiaalista on vettä. Vesi on sitoutunut maa-aineksen mineraaleihin — molekyyli siellä, toinen täällä. Juoksevasta vedestä ei siis ole kyse, mutta kyseessä on silti kiinnostava tulos. Vaikka SAMin tulokset koskevatkin yhtä kaapaisua Marsin pinnasta, on täysin mahdollista, että tulos olisi sama missä tahansa Marsin pinnalla.
Jo ennen kunnollisia tähtitieteellisiä havaintoja Mars kiehtoi ihmisten mielikuvitusta. 1800-luvulla Marsissa epäiltiin olevan jopa älyllistä elämää. Havaintomenetelmien kehityttyä Mars paljastuikin kylmäksi ja kuivaksi paikaksi, jonka ohut kaasukehä oli lähes täysin hiilidioksidia — ei kovin houkutteleva paikka elämälle! Sitten Nasan Mariner 9 -luotain asettui ensimmäisenä kiertämään punaista planeettaa vuonna 1971, ja sen Maahan lähettämissä kuvissa näkyi selvästi muinaisia joenuomia ja muita veden aiheuttamia jälkiä. Vettä näytti joskus virranneen Marsissa, mutta se — tai valtaosa siitä — oli kadonnut jonnekin. Minne?
Tätä koetetaan edelleen selvittää. Marsin veden kohtalo auttaa meitä ymmärtämään Marsin esihistoriaa, ja voi opettaa meille yhtä ja toista myös omasta planeetastamme. Runsaiden, helposti hyödynnettävien vesivarantojen löytyminen hyödyttäisi myös tulevaisuuden miehitettyjä lentoja Marsiin, kun kaikkea miehistön tarvitsemaa vettä ei tarvitsisi tuoda Maasta asti. Luonnollisesti marsilainen vesi on kiinnostavaa myös astrobiologian kannalta. Onko Marsissa ehkä joskus voinut olla elämää? Entä voisiko sitä olla siellä edelleen, ehkä kaivautuneena syvälle pinnan alle?
Marsista on löytynyt jo runsaasti erilaisia todisteita siitä, että vesi todella on muinoin virrannut planeetan pinnalla. Ehkä varteenotettavimpia todisteita ovat erilaiset mineraalit, joita voi muodostua ainoastaan kontaktissa veden kanssa.
Marsissa on kuitenkin edelleen vettä, ja tämä on tiedetty jo jonkin aikaa. Siinä mielessä Curiosityn tuoreet tulokset eivät ole mikään jymyjuttu.
Elokuussa 2011 eräässä Marsin kraatterissa havaittiin merkkejä vastavirranneesta suolaisesta mudasta, ja tämä on vahvin toistaiseksi löydetty merkki siitä, että Marsissa esiintyy edelleen virtaavaa vettä — ainakin ajoittain, kun lämpötila pinnalla nousee riittävän korkeaksi. Planeetan pinnalla vallitsee kova pakkanen, ja lämpötila nousee parhaimmillaan noin pariinkymmeneen celsiusasteeseen. Lisäksi ohut kaasukehä saa aikaan sen, että vesi alkaa kiehua melkein välittömästi joutuessaan sen kanssa kontaktiin. Vesi katoaa pinnalta nopeasti.
Tiedetään myös, että Marsin napalakkien tienoilla jopa puolet pintamateriaalin painosta on vettä. Napalakit itse ovat suurelta osalta vesijäätä. Jos ne sulaisivat kokonaan, koko Marsin pinta peittyisi yli viiden metrin syvyisellä vesikerroksella.
Mutta tuoreet tulokset viittaavat nyt siihen, että Marsiin matkanneet ihmiset voisivat saada tarvitsemansa veden kuumentamalla paikallisia maakerroksia ja ottamalla vesihöyryn talteen. Vettä ei tarvitsisi lähteä hakemaan navoilta asti. Ja se on kyllä aika mainio juttu.
Kommenttisi on hyvä ja taustoittaa tuota Marsin vesiasiaa mukavasti!
Kiitos! Kävi vähän niin kuin pelkäsin — monissa kotimaisissa lehtijutuissa on jäänyt mainitsematta, että vettä on löytynyt Marsista aiemminkin.