Kuumottavat kuuvierailut
Buzz Aldrinin jalanjälki Kuun pinnan pehmeässä tomussa.
Kuva Nasa / Buzz Aldrin
Reilut 45 vuotta sitten otettiin pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle. Vai otettiinko? Laskeutuiko ihminen todella Kuun kamaralle, vai oliko kyseessä sittenkin katala PR-kikka ja poliittinen silmänkääntötemppu, jonka amerikkalaiset tekivät osoittaakseen ylivaltansa avaruudessa ja näyttääkseen Neuvostoliitolle pitkää nenää? Feikattiinko laskeutumiset Kuuhun kokonaan, vai vain osa niistä?
Kävin joitain viikkoja sitten kouluvierailulla kertomassa viidesluokkalaisille aurinkokunnasta. Eturivissä viittasi eräs tenava ja esitti hyvin hämmentyneen oloisena kysymyksen: ”Miksi ihmeessä jotkut kuvittelevat, että Kuussa EI olisi käyty?”
Se oli pysäyttävä kysymys. Jo siksikin, että kuudesta Kuussa vierailusta (1969-1972) on tosiaan kymmeniä vuosia. On varsin todennäköistä, etteivät tämän viidesluokkalaisen vanhemmatkaan olleet vielä syntyneet, kun ensimmäiset ihmiset Kuussa, Neil Armstrong ja Buzz Aldrin, töpsöttelivät ympäriinsä Rauhallisuuden merellä.
On ihan tervettä suhtautua epäilevästi vähän kaikkeen, erityisesti sotaa käyvän maan päättäjien puheisiin. Huhut siitä, että kuulaskeutumiset olivatkin puhdasta silmänlumetta ovat kuitenkin eläneet jo aivan riittävän pitkään – etenkin, kun laskeutumisten todenperäisyys on todennettu jo useita kertoja, myös riippumattomien osapuolten toimesta. (Englanninkielisessä Wikipediassa on salaliittoväitteille ja ne kumoaville todisteille omistettu kokonainen perusteellinen ja seikkaperäinen sivu, johon voi syvän epäuskon hetkellä käydä tutustumassa, kts. alla. En aio listata niitä uudelleen tässä.)
Oma suosikkini näiden teorioiden kumoamisessa on aeronautiikan ja astronautiikan professori James Longuskin väite siitä, että Kuuhun laskeutuminen oli helpompaa kuin laskeutumisen lavastaminen ja satojen tuhansien (siis satojen tuhansien) Apollo-ohjelman työntekijöiden suostuttelu mukaan juoneen. Toistaiseksi kukaan Apollo-ohjelman tiimoilla toimineista henkilöistä ei ole möläyttänyt sivu suunsa, edes baarissa pikkutunneilla.
Myytti on kuitenkin elänyt sitkeästi vuosikymmenten ajan. Oman osansa varmasti teki Fox-televisiokanava näyttämällä Yhdysvalloissa vuonna 2001 hyvin salaliittomyönteisen dokumentin Conspiracy Theory: Did We Land on the Moon?, joka pöyhi mahdollisesti jo unholaan jäämässä olevia epäilyjä uudelleen pintaan.
Ehkä jo yksin myytin pitkäikäisyys tekee ihmiset epäileväisiksi? Kenties joku ajattelee, että pakkohan moisessa huhussa on jotain perää olla, jos siitä edelleen puhutaan. Varmastikaan syytteitä ei ole saanut pitävästi kumottua, jos niitä edelleen esitetään?
Vaikka onhan ne kumottu. Tämän kirjoituksen loppuun on kerätty läjä hyviä lähteitä, joiden lukemisen jälkeen ei pitäisi olla enää epäselvää, käytiinkö Kuussa vai ei.
(Kaikkia ihmisiä ei tietysti voi vakuuttaa edes faktoilla. Tähän ei minulla ole ratkaisua.)
Paljon huijaamista tutkinut psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja THL:n tutkimusprofessori Hannu Lauerma sanoi hiljattain Turun Sanomissa, että ihmiset ovat hyvin taipuvaisia uskomaan disinformaatiota (eli tarkoituksellista harhaanjohtavaa tietoa tai tiedotusta), mikäli se myötäilee omia ennakkoluuloja ja maailmankatsomusta. Lauerma kommentoi jutussa erityisesti valeuutissivustoja, mutta sama logiikka pätee pitkälti myös salaliittoteorioihin.
Erityisesti vanhempi väestö on tottunut siihen, että painetun sanan täytyy olla kutakuinkin totta, sanoo Lauerma jutussa. ”Ongelmaksi riittää se, että yksi kymmenestä uskoo”, hän toteaa.
Wikipedia: Moon landing conspiracy theories
Wikipedia: Third-party evidence for Apollo Moon landings
Turun Sanomat: Asiantuntija valejutuista: Vietävissä olevia löytyy suuri joukko (TS 30.3.2015)
Nasa: The Great Moon Hoax
Tähtitieteilijä Phil Plaitin blogi Bad Astronomy: Apollo Hoax
Ja lopuksi vielä palanen avaruushistoriaa: tallenne Apollo 11- lennon 2,5 -tuntisesta kuukävelystä 20.-21.7.1969.
Olin noihin ”Kuu-aikoihin” opiskeluikäinen ja kiinnostunut myös tähtitieteestä. Kovasti sitä koetettiin kavereiden kanssa tuijottaa tv-ruudustakin, mitä kaikkea Apollo-ohjelma Ylen kautta tarjosi katsottavaksi ja kuunneltavaksi. Ei siinä tullut mieleenkään, jotta homma olisi olut jotenkin lavastettua.
Kun ensimmäinen sputnik kiersi maapalloa vuonna 1957, me tenavat katselimme innolla tuon pienen valopisteen liikettä korkealla ”tähtien joukossa”. Ei siinäkään tullut mieleen, että se olisi ollut vain lavastettua touhua.
Jotenkin tuntuu siltä, että edelleenkin kovin monet ihmiset ovat pudonneet kärryiltä avaruusasioissa yleensäkin. Vaikka itse asiassa me seilaamme Maa-nimiselä avaruusaluksella aurinkokunnan muiden kappaleiden tavoin keskustähdemme ympäri ja sen ohjastamina Galaksissamme kosmoksen kaikkeudessa. Paljon olisi ihmispololla opittavaa… 😉
Kairolaisessa yliopistossa opetettiin vielä noin 50 v. sitten, että Maa on kaikkeuden keskus jota Aurinko ja tähdet kiertävät.
Meillä Suomessa yli puolet väestöstä uskoo, että Jeesuksen ruumis on noussut Taivaaseen ja että hän istuu siellä kaikkivoipan Jumalan oikealla puolella,ja tulee sieltä ”viimeisenä päivänä” tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Me elämme erilaisten myyttien keskellä. Valheellisen näkeminen valheellisena on suurinta viisautta.