Huikea matka kohti ajan alkua
Kävin eilen katsomassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Kosmoksen. Ajatus kosmologian ja sirkustaiteen yhdistämisestä luonnollisesti kutkutti mieltä. Kosmologiahan ei noin varsinaisesti ole aihe jonka yksityiskohdista haluaisi yleensä viestiä esimerkiksi savumerkein, nokkahuilulla saati jongleeraustempuin. Kosmologiasta kun ei ole helppo viestiä ymmärrettävästi edes perinteisesti sanoin ja kuvin. Ja esityksen ikäsuositus on vieläpä vaatimattomasti ”yli kolmevuotiaille”. Olihan se nyt kerta kaikkiaan nähtävä, etenkin kun käsikirjoitusta oli ollut mukana rustaamassa mainio Syksy Räsänen, joka kuitenkin tietää näistä asioista keskimäärin enemmän kuin satunnainen teatterihenkilö (jotka toki ovat eksperttejä omalla alallaan).
En ollut lukenut ennakkoon muita arvioita Kosmoksesta kuin Hesarin melko nihkeän kirjoituksen. Olin valmis odottamaan esitykseltä suunnilleen mitä vain.
Ja ai helkkari kun se oli upea.
Esityksen tapahtumat etenivät minusta perin luontevasti ajassa taaksepäin. Mitä kauemmas katsomme avaruudessa, sitä syvemmälle menneisyyteen näemme. Ihmiskunnan ymmärrys kosmoksesta on myös lähtenyt liikkeelle aivan kosmiselta takapihaltamme ja kurottanut sen jälkeen yhä kauemmas. Taaksepäin siis!
Esitys alkoikin modernista maailmankaikkeudesta, jossa pimeä energia loitontaa galakseja toisistaan, mutta toiset galaksit liittyvät yhteen, muodostaen suurempia kokonaisuuksia. Sitä galaksien tanssia olisin voinut katsella vaikka koko illan. Asioitten kulkuun puuttuva pimeä aine oli sekin kuvattu mahtavasti, mutten aio paljastaa, miten. Olin todella yllättynyt, miten yksinkertaisesti ja luontevasti nämä hankalahkot käsitteet oli nivottu osaksi sirkusesitystä.
Matkalla ajassa taaksepäin päästiin lopulta ensimmäisen tähden syntyyn. Tähden syttyminen oli niin hengästyttävän riemullinen ja taidokas tapahtuma, että siinä oli tippa tirahtaa linssiin. Ja pimeä aine oli syntymässä mukana, totta kai.
Väliajan jälkeen oltiin jo kosmisen taustasäteilyn syntymisen parissa. Tuo säteilyhän syntyi vajaat 400 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, kun maailmankaikkeus viimein jäähtyi riittävästi, jotta neutraalit atomit saattoivat syntyä ja säteily – myös valo – pääsi vapaaksi aineen syleilystä. Esityksessä mentiin ajassa taaksepäin, joten valo jäi aina vain pahemmin jumiin aineeseen.
Atomin murskaaminen oli kerrassaan hauskaa puuhaa, mutta leuka loksahti jälleen, kun esityksessä päästiin kurkistamaan vetyatomin sisään. Neutronin ja protonin höyhenenkeveä keskinäinen tanssi oli jälleen kerran nerokkaasti toteutettu. Esitys päättyi kosmiseen inflaatioon ja sen kvanttifluktuaatioihin, joista saamme kiittää sitä, että maailmankaikkeudesta ei tullut täysin tasainen, vaan siellä on hiukan rosoisuutta, joka saattoi muodostaa meille rakennetta – tähtiä ja galakseja.
Itse olen saanut luonnontieteellisen koulutuksen, joten käsikirjoitus oli tietyllä tapaa jo ennestään tuttu. Minulle esitys tarjosi mahtavia tunnistamisen hetkiä, kun sirkusesitys avasikin äkkiä selkeitä ikkunoita tuttuihin kosmologisiin käsitteisiin. Tapahtumat etenivät vallan luontevalla tavalla eteenpäin, eikä punainen lanka kadonnut hetkeksikään.
On mahdotonta arvioida, miten kosmologiaummikko kokisi esityksen. Esiintyjät ovat kuitenkin niin mahdottoman taitavia, että puhtaasti sirkusesityksenäkin Kosmoksen on aivan pakko toimia.
Kymmenen pistettä. Huh.
[image:83:]Kuva Nasa / ESA / The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)-ESA/Hubble Collaboration / A. Evans (University of Virginia, Charlottesville/NRAO/Stony Brook University)
Jos olen oikein asian ymmärtänyt niin maailmankaikkeuden laajeneminen perustuu siihen että avaruus laajenee!
Eli galaksijoukkojen muodostamat superjoukot loittonevat toisistansa liikkumatta toisistansa pois päin!
Epäilen vahvasti ettei avaruuden laajenemista voi kuvata millään tavalla, ei edes tanssimalla!
Jos superjoukkojen loittonemista kuvattiin tanssijoiden avulla jotka liikkuivat toisistansa pois päin tilassa, niin eikö silloin alkuräjähdysteorian mukaista laajenevaa maailmankaikkeutta kuvattu virheellisesti?
Iso käsi joka tapauksessa Syksylle siitä että hän omaa sisäistä liikettä / energiaa niin paljon että sitä riittää tällaiseenkin!
🙂