Yllättävän tavallinen superkuu

21.11.2024 klo 11.21, kirjoittaja
Kategoriat: Ilmiön takana , Otsikon takana , Sitkeät huhut , Taivashommat

Täysikuu matalalla horisontissa. Tämä ei ole kuitenkaan superkuu. Kuva: Jari Piikki

Meille Ursaan tulee paljon yhteydenottoja jäseniltä ja suurelta yleisöltä. Yksi sellainen tuli viime perjantaina täysikuun aikaan.

”Perjantaina 15.11. piti taivaalla olla paljon mainostettu marraskuun superkuu. Miksi kuu oli silti korkealla ja pienenä vaikka sen pitäisi kiertoradallaan lähinnä maata olevana olla suurena ja lähellä horisonttia?”

Kirjoitin ilmiöstä ”superkuu” vuonna 2014, pari kuukautta päälle 10 vuotta sitten. Koko ilmiö itselleni silloin vielä aivan uusi. Muistan olleeni hämmentynyt ja huvittunut, olinhan opiskellut tähtitiedettä itseni kipeäksi liki 10 vuoden ajan, eikä tästä ollut tehty mitään numeroa. Ja nyt äkkiä oli keksitty tehdä Kuu-Maa-Aurinko-systeemin perigeum-syzygystä joku juttu!

Viimeisen 10 vuoden aikana superkuusta on sitten kohistu säännöllisesti. Olen saanut haastattelupyyntöjä asiaan liittyen aika tasaisesti, joskin viime vuosina on alkanut tuntua, että niitä tulee vähemmän. Syynä voi olla se, että annan toimittajien aina ymmärtää, ettei tässä ole kuulkaa oikeasti mitään ihmeellistä.

Miksei ole? Onhan Kuu nk. superkuun aikana aina taivaalla jonkin verran suurempi ja kirkkaampi!

Onhan se, koska on aivan totta, että täysikuun näennäinen läpimitta ja kirkkaus vaihtelevat sen mukaan, miten kaukana se on maapallosta hiukan soikealla radallaan täysikuun koittaessa.

Mutta oletteko ikinä huomanneet, että täysikuu olisi joskus taivaalla vähän keskimääräistä pienempi ja himmeämpi? Siis kerrassaan pliisu? Ai ette? Ette varmasti niin, koska siitä ei tehdä uutisia. Silti mikrokuu-ilmiö on aivan yhtä tosi kuin superkuu. Joskus täysikuu sattuu silloin, kun Kuu on radallaan kauimpana Auringosta.

Nämä ilmiöt olisivat havaittavissa, jos taivaalla mollottaisi vierekkäin normaali, keskimääräinen täysikuu sekä superkuu — tai mikrokuu. Mutta tällaista ei tapahdu, koska Kuuta on vain yksi.

Täysikuu on aina hyvin kirkas, myös mikrokuun aikaan, eikä taivaalla ole silloin mitään yhtä kirkasta. Ihmisen silmä ei ole absoluuttisen tarkka Kuun kirkkauden tai koon mittari.


Vähenevä kuperakuu matalalla horisontissa. Kuuta on kuvattu kaukoputkella ja kuvaa on rajattu siten, että Kuu näyttää hyvin suurelta. Kraattereitakin näkyy. Kuva: Markku Poutanen

Moni varmaan sekoittaa ”superkuuhun” mielessään sen, miten täysikuu näkyy erityisesti kesäisin hyvin matalalla ja siitä syystä se näyttää myös hyvin suurelta ja usein myös kellertävältä tai jopa punertavalta. (Toki täysikuu on matalalla aina noustessaan ja laskiessaan.) Väri johtuu ilmakehästä, joka sirottaa Kuun heijastamasta auringonvalosta sinertäviä sävyjä taivaalle ja vain punertavat sävyt jäävät jäljelle. Horisontin suunnalla ilmakehää on näkösäteen suunnassa enemmän kuin taivaanlaella.

Horisontin suunnalla Kuu näyttää tosiaan varsin isolta, ja tätä ilmiötä kutsutaan kuuilluusioksi. Tarkkaa syytä tälle ei tiedetä, mutta todennäköisesti tässä on kyse siitä, että horisontissa on yleensä juttuja, kuten puita ja rakennuksia, joihin Kuun kokoa voi verrata. Korkealla taivaalla näin ei ole. Asia voidaan todeta valokuvista: horisontissa olevan täysikuun läpimitta on aivan sama, kuin sen ollessa myöhemmin yöllä korkealla taivaalla. Superkuuhun kuuilluusio ei kuitenkaan liity mitenkään.


Olen miettinyt, että eikö tässä pitäisi olla iloinen siitä, että ihmiset innostuvat katsomaan Kuuta edes joskus. Kuu on mielestäni aivan aliarvostettu taivaankappale, ehkä arkisuutensa takia.

Mutta superkuuhun liitetään aivan vääränlaisia odotuksia. Netti on pullollaan kuvia, joissa horisontissa olevaan Kuuhun on zoomattu oikein kunnolla. Isoltahan se silloin näyttää. Tai sitten on yhdistetty kaksi erikseen otettua kuvaa, jolloin on saatu taivaalle aivan pöyristyttävän, epätodellisen kokoinen Kuu. Tai sitten kuva on peräti tehty tekoälyn avulla.

Kukaan ei kuitenkaan koskaan nähnyt tällaista Kuuta taivaalla, koska se ei ole mahdollista.


Läpeensä normaali täysikuu, eri tavalla rajattuna. Kuva: Jari Piikki

En soisi, että superkuun avulla luodaan niin kovat odotukset poloiselle täysikuulle, ettei se voi mitenkään lunastaa niitä. Ja ennen kaikkea ihmisiä viilataan samalla linssiin. Ja sitten aiheutetaan pettymyksiä. Sitäkään en halua tapahtuvan.

Superkuu ei ole ihmissilmään taivaalla suurempi tai kirkkaampi. Voisin osoittaa sinulle mitä tahansa täysikuuta ja kertoa sen olevan superkuu, ja aivan täydestä menisi.

Täysikuu on upea, aina. Ihmiskunta on nauttinut siitä vuosituhansia, ja se on innoittanut taiteilijoita ja rakastavaisia pitkin matkaa. Mutta näiden tuhansien vuosien aikana meille ei ole syntynyt mitään perinnettä ja ymmärrystä siitä, että joitain kertoja vuodessa täysikuu olisi aivan mahdottoman iso. Ei tietenkään, koska sellaista ei tapahdu. Koko juttu keksittiin 1970-luvulla erään horoskooppimaakarin toimesta.

Nasakin on kauhukseni lähtenyt mukaan rummuttamaan superkuuta. Se on kamala sääli.

Mutta jospa sinä, rakas lukija, ymmärtäisit tämän luettuasi, että superkuu näyttää taivaalla ihan samalta kuin mikä tahansa muukin upea, ihana täysikuu. Koska sinä olet ihminen, etkä kone. Mikä on tosi hyvä juttu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *