Kraatterin reunalta

Kuu, klikkaukset ja Karigasniemi

30.9.2023 klo 20.59, kirjoittaja Teemu Öhman
Kategoriat: Kuu , kuulennot , Yleinen

Kuun napaseudut ovat kuluneen kesän ja syksyn aikana olleet tiedotusvälineissä esillä harvinaisen paljon. Erityisesti Kuun etelänapa on piipahdellut otsikoissa. Periaatteessa tästä voivat kaikki Kuusta kiinnostuneet olla iloisia.

Ennen kuin uppoudutaan hieman tarkemmin viimeaikaiseen kuujournalismiin, vilkaistaan lyhyesti, mikä Kuun etelänavassa on niin kiinnostavaa, että valtio ja firma toisensa jälkeen pyrkii sinne.

Kuun kiehtovat navat

Maapallon vuodenajat johtuvat lähinnä siitä, ettei pallomme pyörimisakseli ole pystysuorassa ratatasoon eli ekliptikaan nähden vaan on siihen verrattuna nykyisellään noin 23,4° kallellaan. Tämän vuoksi pohjoisen kesällä Aurinko paistaa napapiirin pohjoispuolelle koko ajan ja talvella ei ollenkaan (yksinkertaisuuden vuoksi unohdetaan nyt ilmakehän vaikutus).

Ekliptika on siis se taso, jossa Maa ja Kuu yhdessä kiertävät kerran vuodessa Auringon ympäri. Toisin kuin Maan akseli, Kuun pyörimisakseli on ekliptikaan nähden lähes pystyssä, eli vain noin 1,5° astetta kallellaan. Tämän vuoksi Kuussa ei ole vuodenaikoja oikeastaan laisinkaan. Käytännössä se tarkoittaa mm. sitä, että Kuun navoilla Aurinko paistaa aina horisontista. Tällaisessa tilanteessa syvempien notkelmien pohjille ei ”koskaan” (eli ainakaan suunnilleen viimeiseen 1–3 miljardiin vuoteen) pääse tulemaan suoraa auringonvaloa. Toisaalta korkeimmat kohdat kylpevät lähes jatkuvassa paisteessa.

Kuun napaseudut ovat kraatteroitunutta ylänköä. Siksi ikuisen valon huiput ja pysyvän pimeyden verhoamat kraattereiden pohjat eivät muodosta laajoja yhtenäisiä alueita. Sen sijaan pienehköt valon ja pimeyden tyyssijat täplittävät napojen ympäristöjä ja voivat sijaita aivan toistensa vieressä. Sattumalta sopivien törmäysten ansiosta etelässä ikuisen pimeyden alueita on enemmän kuin pohjoisessa. Korkeusmallien perusteella on laskettu, että kaukaisimmat kraatterien pohjat, jotka pimeydessä pysyttelevät, voivat olla niinkin lähellä päiväntasaajaa kuin 58:nnella leveyspiirillä. Nämä ovat kuitenkin hyvin harvinaisia ja valtaosa kooltaan merkittävistä ikiyön alueista sijaitsee alle kymmenen asteen päässä navasta.

Koska Kuussa ei käytännössä ole lämpötilaeroja tasaavaa kaasukehää, pimeys tarkoittaa myös kylmyyttä. Kuussa sijaitsevatkin tunnetun aurinkokunnan kylmimmät paikat. Hurjimmillaan pakkasta on liki 250°C, parisenkymmentä astetta enemmän kuin Plutossa. Lähellä voi kuitenkin olla vuorenhuippuja, joiden lämpötila saattaa parhaimmillaan kohota jopa viitisenkymmentä astetta plussan puolelle.

Napamatkailun moninaisiin tieteellisiin perusteluihin tullee palattua jossain myöhemmässä blogitekstissä, joten tässä yhteydessä riittänee vain pikainen katsaus napaseutujen merkityksestä ihmisten tai erilaisten robottiluotainten kannalta. Tiede nimittäin tuntuu 1960-luvun tapaan olevan nykyisinkin jollei nyt suorastaan sivuseikka niin ainakin ainakin kaukana ihmisiä kuljettavista kuulennoista vastaavien poliitikkojen ja myös insinöörien mielistä.

Pääsyyt Kuun napojen kutsuun ovat niiden erikoiset valaistus- ja lämpötilaolosuhteet. Jatkuva auringonpaiste tarkoittaa vakaata energian lähdettä kuuasemalle tai laskeutumisalukselle. Varjossa pysyttelevien paikkojen kylmyys puolestaan merkitsee sitä, että etenkin sekä suoralta että kraatterien reunoilta heijastuneelta sekundääriseltä auringonvalolta suojassa olevat täydellisen ikiyön alueet ovat erinomaisia pakastimia: jos ainaiseen varjoon päätyy jotakin herkästi haihtuvaa ainetta, kuten vaikkapa vettä tai hiilidioksidia, se ei sieltä helposti poistu. Näiden yhdisteiden runsaus ja esiintymistavat ovat kuitenkin vielä pitkälti arvailujen varassa, sillä esimerkiksi parhaiten tutkitun vesijään määräarvioita laskettiin pari viikkoa sitten julkaistussa tutkimuksessa reippaasti.

Napa-alueilta saatavaa vesijäätä voidaan käyttää säteilysuojana, puhdistettuna siitä saadaan juomavettä ja vedyksi ja hapeksi halvalla aurinkoenergialla hajotettuna sitä voidaan käyttää rakettipolttoaineena. Vety voidaan myös hyödyntää polttokennojen avulla sähkön tuotannossa paikoissa, joihin Aurinko ei koskaan paista.

Vesijään yhteydessä esiintyvää hiilidioksidia voisi käyttää suoraan kasvihuoneviljelmillä. Kosmisten säteiden vaikutuksesta satojen ja tuhansien miljoonien vuosien aikana hiilidioksidista kenties muodostuneet pitempiketjuiset hiiliyhdisteet taas voidaan tutkimisen sijasta esimerkiksi hyödyntää samoin kuin maapallolla, eli polttaa. Kuun napaseudut ja vallankin etelänapa lähiympäristöineen on siis tavattoman houkutteleva kohde kuulentojen näkökulmasta. Siksipä olikin hienoa, että tiedotusvälineet kertoivat elokuun lopulla Intian kolmantena valtiona Yhdysvaltain, Neuvostoliiton ja Kiinan jälkeen onnistuneen saamaan aluksen halvalla ja pehmeästi Kuun pinnalle, vieläpä ”etelänavalle”. Intian saavutus oli huikea ja kuututkijat ympäri maailman odottavat tutkimustuloksia vesi kielellä, mutta tiedotusvälineiden suoritus jätti rutkasti petrattavaa.

Chandrayaan-3:n laskeutumisalue

Intian Chandrayaan-3-kuulento laukaistiin 14.7.2023 Intian omalla LVM3-M4-raketilla. Chandrayaan-3 koostuu kolmesta osasta, eli Kuun kiertoradalle jääneestä emäaluksesta, Vikram-laskeutujasta ja Pragyan-mönkijästä. Vikram ja Pragyan laskeutuivat onnistuneesti 23.8.2023. Mutta mihin? Asiahan varmasti selviää kun hieman tutkii, mitä tiedotusvälineet asiasta kertoivat. Oleellisimmat kohdat olen katkelmista lihavoinut.*

Uutisoidessaan Chandrayaan-3:n laukaisusta, kertoi Yle näin:

• Yle 14.7.: ”Laskeutujan ja mönkijän on tarkoitus laskeutua noin kuuden viikon kuluttua elokuun loppupuolella Kuun etelänavan läheisyyteen, joka on aiemmin tutkimatonta aluetta.”

Ylen laskeutumisuutinen on pitkälti samoilla linjoilla:

• Yle 23.8.: ”Laskeutuja ja sen kuljettama mönkijä laskeutuivat Kuun tutkimattomalle etelänapaseudulle.”

MTV puolestaan tarkensi laskeutumisaluetta:

• MTV 23.8.: ”Onnistuminen teki Chandrayaan-3:sta ensimmäisen kuun etelänavalle laskeutuneen aluksen.”

Yle ja MTV antavat laskeutumispaikasta siis hieman erilaisen tulkinnan, joten tutkitaanpa lehdistön tarjontaa:

• Helsingin Sanomat 23.8.: ”Intian kuuluotain Chandrayaan-3 on laskeutunut pehmeästi Kuun etelänavan lähelle. Kuuluotain laskeutui ensi kertaa Kuun napa-alueelle puoli neljältä iltapäivällä Suomen aikaa.”
• Ilta-Sanomat 23.8.: ”Intia teki keskiviikkona historiaa, kun maan kuuluotain Chandrayaan-3 onnistui laskeutumaan Kuun etelänavan lähelle.” … ”Intian kuuluotaimen tärkein tavoite on löytää Kuun etelänavalta vesijäätä – tutkijoiden mukaan vesijään löytäminen voisi tukea pysyvän siirtokunnan rakentamista kuuhun joskus pitkällä tulevaisuudessa.”
• Iltalehti 23.8.: ”Intian Chandrayaan 3-luotain laskeutui onnistuneesti Kuun etelänavalle keskiviikkona 15.30 Suomen aikaa.”
• Aamulehti ja Keskisuomalainen STT:n uutisen pohjalta 23.8.: ”Laskeutujan yhtenä tehtävänä on etsiä jäätä Kuun napa-alueelta.”
• Turun Sanomat 23.8.: ”Luotain laskeutui Kuun etelänavalle, jonne yksikään avaruusalus ei ole onnistunut laskeutumaan aikaisemmin.”

Hämmennys laskeutumispaikasta ei siis lienny sanomalehtien juttuja lukemalla, päin vastoin. Tekniikan Maailma kuitenkin uutisoi usein luonnontieteestä, joten varmastihan se tarjoaa selkeää tietoa tästäkin aiheesta:

• Tekniikan Maailma 24.8.: ”Chandrayaan-3-luotain laskeutui lähelle Kuun etelänapaa eilen puoli neljältä Suomen aikaa. Vaikeasti saavutettavalle Kuun etelänavalle laskeutuminen oli historian ensimmäinen.”

Kovin ristiriitaiseksi menee, sillä kotimaisista suurista tiedotusvälineistä ei todellakaan selviä, oliko laskeutumispaikka Kuun etelänavalla vai jossain lähellä sitä. Varmuuden saamiseksi onkin paras laajentaa tutkimusta ulkomaisiin tiedotusvälineisiin:

• Deutsche Welle 23.8.: ”India  on Wednesday became the first country to land a spacecraft near the moon’s south pole.”
• France 24 22.–23.8.: “Chandrayaan-3, which means ‘Mooncraft’ in Sanskrit, touched down shortly after 6pm India time (1230 GMT) near the little-explored lunar south pole.”
• BBC 23.8.: “India has made history as its Moon mission becomes the first to land in the lunar south pole region.”
• BBC 5.9.(?): “The Vikram lander – carrying a rover called Pragyaan in its belly – touched down on the Moon’s little-explored south pole on 23 August.”

Eurooppalaisjätitkään eivät siis ole asiasta yksimielisiä. Vaan entäpä avaruuteen erikoistuneet verkkomediat? Niiltähän varmasti saa yksiselitteisen vastauksen Vikramin laskeutumispaikasta:

• Spacenews.com 23.8.: ”The success of the Chandrayaan-3 mission marks a watershed moment, as it becomes the first spacecraft to land on the moon’s south pole — a region containing water ice and valuable minerals.”
• SpacePolicyOnline.com 23.8.: “India joins the list of ‘firsts’ on the Moon with Chandrayaan-3 — the first probe to land near the Moon’s South Pole.”

Epätietoisuus ei tuosta yhtään helpottunut, joten lienee parasta tarkistaa asia suoraan hevosen suusta. Vilkaistaan siis, mitä asiasta sanoo itse Intian avaruusjärjestö ISRO:

• ISRO 26.8.: “Pragyan rover roams around Shiv Shakti Point in pursuit of lunar secrets at the South Pole!”
• ISRO 28.8.: “The Laser-Induced Breakdown Spectroscopy (LIBS) instrument onboard Chandrayaan-3 Rover has made the first-ever in-situ measurements on the elemental composition of the lunar surface near the south pole.”

ISRO ei siis itsekään osaa päättää, ovatko Vikram ja Pragyan Kuun etelänavalla vai jossain muualla.

Yllä olevat esimerkit, jotka on poimittu 10.9., ovat juttujen leipätekstistä, koska toimittajilla ei käsitykseni mukaan ole välttämättä paljonkaan sananvaltaa sen suhteen, millaisia otsikoita tai ingressejä heidän juttuihinsa pistetään. Pika-analyysini perusteella linkkaamistani uutislähteistä ainoastaan SpacePolicyOnline-sivusto kertoi laskeutumispaikan alustavat koordinaatit. Muiden lähteiden mukaan Vikram laskeutui Kuun etelänavalle tai jonnekin ”lähelle” sitä, kuten SpacePolicyOnlinekin sanoi.

Kiusallista tässä kaikessa on lähinnä se, ettei kumpikaan versio tarinasta ole totta. Vikram – Pragyan kyydissään – laskeutui kyllä onnistuneesti Kuuhun ja myös kauemmaksi päiväntasaajasta kuin mikään kuulento sitä ennen. Mutta ei se Kuun etelänavalle laskeutunut, tai edes ”lähelle” sitä.

Koetetaanpa konkretisoida, missä Vikram ja Pragyan ovat. Jos laskeutumispaikka, jonka koordinaatit ovat NASAn Lunar Reconnaissance Orbiter -luotaimen NAC-kameraryhmän mukaan 69,3741° eteläistä leveyttä ja 32,32° itäistä pituutta, sijoitettaisiin maapallolle, sijaitsisi se Kuningatar Maudin maalla noin 70 km Prinsessa Ragnhildin rannikosta etelään. Varsinaisia naparetkeilijöitä en tunne, mutta olen minä kuitenkin Shackletonini lukenut. Sen perusteella rohkenen väittää, että jos Etelämantereella on edennyt 70 km rannikolta, ei vielä todellakaan ole etelänavalla.

Etelämanner on aika harvalle henkilökohtaisesti tuttu, joten käännetäänpä leveysaste toisin päin ja katsotaan, missä Vikramin laskeutumisalue sijaitsisi maapallon pohjoisella pallonpuoliskolla. Maan pyörimisakselin kaltevuus määrittelee meille napapiirit, jotka nykyisin siis sijaitsevat noin 66,6°:n kohdalla. Suomessa napapiiri sijaitsee muun muassa aika lähellä Rovaniemen lentokenttää (mutta ei lentoaseman lattiaan piirretyn viivan kohdalla tai siellä muovihirvityksessä, jonne turistipoloiset kuskataan). Vikramin laskeutumispaikan leveysaste, noin -69,37°, vastaisi siis maapallolla napapiirien mukaan määriteltyä napa-aluetta. Kuun yhteydessä ei kuitenkaan puhuta napapiiristä, mutta jos puhuttaisiin, Vikram jäisi siitä todella etäälle.

Navalla Vikram ja Pragyan eivät siis ole, mutta onko laskeutumispaikka ”lähellä” napaa? Median mukaan on, mutta moisen väittäminen vakavalla naamalla vaatii ihailtavaa pokkaa. Vikram on nimittäin asteissa mitattuna ihan yhtä vakuuttavasti Kuun etelänavalla kuin Karigasniemi on Maan pohjoisnavalla. Vinkkinä Utsjoen matkailuyrittäjille: kannattaa markkinoida Karigasniemeä pohjoisnapana. Tiedotusvälineissä se epäilemättä menisi läpi.

No, Kuu on merkittävästi Maata pienempi pallo, joten kilometrejä mahtuu samalle astevälille Kuussa paljon vähemmän. Tottahan Kuussa täten ollaan Vikramin leveysasteella jo kilometreissä mitaten ihan lähellä etelänapaa, eikö? Etäisyys on tietysti suhteellinen käsite, kuten Einstein meille opetti, mutta arkitodellisuudessa voidaan pysytellä klassisen mekaniikan mukaisessa koordinaatistossa. Sen mukaan Vikramin laskeutumispaikalta Kuun etelänavalle on matkaa noin 625 km. Se vastaa etäisyyttä vaikkapa Vantaan tiedekeskus Heurekasta Tornioon.

Jos siis aiot mennä ensi viikolla Heurekaan tutustumaan Katastrofien keskellä -näyttelyyn, mutta päädytkin Tornioon Meerin Grillille syömään maineikasta Möykkyä, tilanne ei ole katastrofi vaan voit tiedotusvälineiden logiikan mukaisesti onnitella itseäsi kutakuinkin täydellisestä suorituksesta. Ainakin pääsit Heurekan ”tuntumaan” tai ”läheisyyteen”.

Asteet tai kilometrit eivät olisi merkityksellisiä, jos Vikramin laskeutumispaikan olosuhteet vastaisivat etelänapaa. Silloin sen voisi aivan hyvin sanoa laskeutuneen vaikkapa ”napaseudulle”. Vaikka leveysasteen puolesta alueella voisi pieniä ikuisen pimeyden alueita ollakin, Vikram laskeutui turvallisuussyistä Manzinus U ja Boguslawsky C -kraattereiden väliselle tasangolle, jolla sellaisia ei ole. Niinpä siellä ei ainakaan pinnalla tai välittömästi sen alla voi olla vesi- tai hiilidioksidijäätäkään.

Konkreettinen todistus siitä, ettei laskeutumisalueella ole myöskään ainaista päivänpaistetta on Vikramin ja Pragyanin ilmeinen ja odotettu uuvahtaminen Kuun kaksiviikkoisen yön aikana. Tätä kirjoittaessani (30.9.) ISRO ei vielä virallisesti ole luopunut toivosta saada radioyhteyttä palautettua. Todennäköisyys sille, että Vikram tai Pragyan enää koskaan heräisivät, on valitettavasti kuitenkin erittäin pieni.

Luonnollisesti ISROssa ainakin suorittavassa portaassa tiedetään, etteivät Vikram ja Pragyan ole asteissa, kilometreissä tai olosuhteiden puolesta lähelläkään Kuun etelänapaa. Ymmärrän silti täysin ISROn ja etenkin Intian motiivit valheelliseen viestintään. Navoissa on kiistaton hohtonsa, sillä niille on vaikea päästä, ollaan sitten Maassa, Kuussa tai Marsissa. Intia yrittää kovasti kasvattaa geopoliittista vaikutusvaltaansa ja kohottaa imagoaan maailman silmissä. Niitä pyrkimyksiä palvelee huomattavasti paremmin klikkauksia keräävä höpötarina siitä, että Intia on saanut laskeutumisaluksen ja mönkijän Kuun ”etelänavalle” kuin vaikkapa totuuden mukaisesti ”eteläisille ylängöille”. Se että ymmärrän asian ei kuitenkaan ole sama kuin että hyväksyisin sen.

Ymmärrän jollain tasolla myös pienempien lehtitalojen toiminnan. Jos kerran ISRO itse sanoo laskeutuneensa Kuun etelänavalle ja koko muu maailma hehkuttaa asiaa, niin varmaan asia sitten on totta ja siitä pitää vaikkapa turkulaisille kertoa asiaa sen kummemmin miettimättä. Mutta isompien mediatalojen toiminta ei millään tavalla mahdu järkeeni. Vaikkapa Ylellä, Hesarilla ja Tekniikan Maailmalla – ulkomaisista uutisjättiläisistä puhumattakaan – on tieteeseen erikoistuneita toimittajia. Heillä pitäisi olla ihan viran puolesta ellei nyt peräti ammattiylpeyttä (joka on valitettavasti maailmasta aika tarkkaan kadonnut) niin ainakin jonkinlaista näennäiskiinnostusta aihetta kohtaan. Ei olisi oikeasti kova homma tarkistaa, mihin Vikram todellisuudessa oli suunnistamassa ja mihin se päätyi.

Vaikkei tiede tai kuututkimus kiinnostaisikaan, niin luulisi vuorossa olevan toimittajan jossain vaiheessa uraansa tai koulutustaan kuulleen edes puhetta aiheesta nimeltä faktojen tarkistus, tai kätevästä tiedonhakumenetelmästä nimeltä Googlaaminen. En minäkään Chandrayaan-3:n laukaisun aikoihin muistanut tarkkaan, mikä sen suunniteltu laskeutumisalue oli. Siispä Googlasin. Oikean tiedon löytämiseen epämääräisen sälän seasta meni vajaat puoli minuuttia.

Totta kai toimittajilla on aina kiire, liksa on huono ja työajatkin ikävät. Toimituspäällikkö hengittää niskaan, tenava pitäisi viedä keppihevoskerhoon ja itse olisi kiva ehtiä vielä astangajoogaan. Mutta ei se oikeasti ole mikään selitys täysin epäkelvolle uutisoinnille.

Vaikka mentaalifoliota suht säännöllisesti pääni ympärille pyörittelenkin, en ole niin vainoharhainen, että uskoisin median tarkoituksella viilaavan meitä linssiin vallankaan tällaisessa asiassa, joka ei hallituksen leikkauslistoihin vaikuta tuon taivaallista. Kyllä kyse on vain yksinkertaisesti toimitusten ja toimittajien välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta. Tämä on sääli, sillä paitsi että tuloksena on todellisuuden vastaisten käsitysten leviäminen, nakertaa se uskoa tiedotusvälineiden toimintaan yleisemminkin. Ja mitä laiskempaa journalismia harjoitetaan, sitä enemmän on tilaa puhtaalle propagandalle, joka tässäkin tapauksessa meni läpi että heilahti. Tähän ei olisi nykymaailmassa varaa.

Olen kuullut väitettävän, että kritiikkikin pitäisi päättää johonkin positiiviseen, jotta lukijalle varmasti jää lämpöisenpörröinen olo sekä tuntemus siitä, että kaikki on kuin onkin lopulta hyvin eikä mitään tarvitse tehdä. Tällaisen ilon levittämiseen tarjoutuikin mahdollisuus, sillä Suomesta löytyi yksi lähde, joka kertoi Vikramin ja Pragyanin laskeutumisesta ihan oikein:

• Tähdet ja Avaruus 14.9., 6/2023, s. 29: ”Intian laskeutumispaikka sijaitsee kuitenkin Kuun 70. eteläisen leveyspiirin tuntumassa eli vain väljästi tulkittuna napaseudulla. Varsinaisesta etelänavasta se on hyvin kaukana.”

Ursa siis päihitti aivan eri resursseilla pelaavat kotimaiset ja kansainväliset mediatalot suvereenisti. Eikä se ollut edes kovin vaikeata.

---

*Jotta juttu pysyisi toiston osalta edes suunnilleen järkevissä mitoissa, jätin varsinaiseen leipätekstiin vain muutamia esimerkkejä. Torpatakseni syytteet kirsikanpoiminnasta tai rusinoiden kaivamisesta pullasta, tässä on lisää tiedotusvälineiden tarjontaa 10.9.2023 mennessä. Sen jälkeen aiheen silmäilyni on ollut satunnaisempaa, mutta asiallista uutisointia en edelleenkään ole nähnyt.

• Helsingin Sanomat 14.7.: ”Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Chandrayaan 3 laskeutuu pehmeästi Kuun etelänavan lähistölle elokuun lopulla.”
• Helsingin Sanomat 29.8.: ”Luotain pääsi myös ensi kertaa Kuun etelänavan tuntumaan.”
• Helsingin Sanomat 31.8.: ”Chandrayaan-3:n uumassa kulkenut pieni mönkijä, Pragyan, rullasi pian alas rampilta Kuun etelänavan lähellä. Pragyanilla ja muilla laitteilla on elinaikaa nähtävästi vain kaksi viikkoa. Sitten etelänavan alueelle laskeutuu Kuun hyvin kylmä yö.” … ”Intiasta tuli neljäs maa, joka sai luotaimen ehjänä Kuun pinnalle, ja ensimmäinen maa, joka sai luotaimen etelänavan lähelle.”
• Ilta-Sanomat 24.8.: ”Intia teki keskiviikkona historiaa, kun maan kuuluotain Chandrayaan-3 onnistui laskeutumaan Kuun etelänavalle. Intia on nyt ensimmäinen maa, jonka luotain pääsi Kuun etelänavan lähistölle. Kuun etelänapa on vielä suurelta osin tutkimatta.”
• Iltalehti 23.8.: ”Intian Chandrayaan-3-luotain laskeutui Kuun etelänavalle keskiviikkona iltapäivällä.” …  ”Yhdenkään toisen valtion avaruusohjelma ei ole laskeutunut Kuun etelänavalle, josta toivotaan löytyvän vettä jossain muodossa.” … ”Intian avaruusohjelman ISRO:n edellinen yritys Kuun etelänavalle vuonna 2019 päättyi yhtä lailla huonosti, kun laskeutumisalus murskautui samalle alueelle, jonne Intia laskeutui nyt. Etelänavan rosoisen maaston kerrottiin vaikeuttavan alueelle laskeutumista.”
• Tekniikan Maailma 30.8.: ”Luotaimen Vikram-laskeutuja mittasi ensi töikseen Kuun etelänavan maaperän lämpötiloja, kertoo Gizmodo.” … ”’Tämä on ensimmäinen tällainen profiili Kuun etelänavasta. Tarkemmat havainnot seuraavat perässä’, ISROn viestissä kerrottiin.”
• Tekniikan Maailma 5.9.: ”Intian kuumönkijä on suorittanut ensitehtävänsä Kuun etelänavan ympäristössä.”
• SVT 23.8.: “Intill månens sydpol har ingen farkost tidigare landat, varken obemannad eller bemannad.”
• CNN 24.8.: “India’s attempt to land its spacecraft near the lunar south pole comes just days after another nation’s failed attempt to do the same.”
• Fox News 23.8.: “India is now the first country in the world to successfully land on the moon’s south pole, a feat Russia had attempted earlier this week.”
• Space.com: 24.8.(?): “India’s Chandrayaan-3 mission successfully landed near the moon’s south pole on Wednesday (Aug. 23). The Indian Space Research Organization (IRSO) mission not only made history because it saw the nation become the fourth to successfully land on the moon — after the Soviet Union, the U.S. and China — but also because it named India the first to land at the southern lunar pole.”
• ISRO 27.8.: “The presented graph illustrates the temperature variations of the lunar surface/near-surface at various depths, as recorded during the probe’s penetration. This is the first such profile for the lunar south pole.”

Jos jollakulla on tarjota esimerkkejä asian totuudenmukaisesta uutisoinnista, näkisin niitä mielelläni kommenttiosiossa.

---

P.S. myöhemmin illalla 30.9.2023: Saunassa istuskellessani juolahti mieleeni, että huolimatta jääviyteni ilmeisyydestä, lienee se silti parempi todeta ihan selväsanaisestikin, ihan vain sillä että tahallinen väärinymmärtäminen ja mielensä pahoittaminen ovat aikamme kansantauteja. Tähdet ja Avaruus (T+A) on Ursan kustantama lehti, nämä blogit ovat myös Ursan alaista toimintaa, ja minulle maksetaan näiden kirjoittamisesta. Kehuin siis blogissa työnantajaani. Ainoa puolustukseni on, että jos Ursalla on organisaatiokaavio, ovat T+A ja blogit ihan eri lokeroissa. Tarkkaavainen lukija voi nyt tietysti huomauttaa, että kirjoitanhan minä silloin tällöin myös vastauksia T+A:n kysymyspalstallekin. Tämä pitää paikkansa, mutta se onkin korvauksetonta harrastustoimintaa. (Joku tutkija voisi selvittää, ilmaiseksi tietenkin, pyydetäänkö muita kuin tutkijataustaisia ihmisiä useinkin tekemään koulutustaan vastaavaa työtä ilman korvausta ja suostuvatko he siihen yleensä mukisematta, kuten tutkijataustaiset ymmärtääkseni tyypillisesti tekevät.)

Muokkaus 2.10.2023: Poistettu yksi mukaan lipsahtanut ylimääräinen sana ja korjattu yksi toisto. Ja vielä 9.10. poistin yhden ylimääräisen km:n.