Vapaus, sivistys, itsehallinto
Juttelen maanantaina 2.3. kello 17 Tiedekulmassa tutkimuksen vapaudesta, sivistyksestä ja itsehallinnosta yliopistolla tilaisuudessa. (Facebook-tapahtuma tässä.)
Mukana paneelissa ovat myös Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri, opiskelijavaikuttaja Sanni Lehtinen sekä kansanedustajat Atte Harjanne (vihr), Veronika Honkasalo (vas) ja Jouni Ovaska (kesk).
Keskustelua alustavat Tampereen yliopiston konsistorin jäsen Hanna Kuusela, Oulun yliopiston hallituksen jäsen Petri Lehenkari ja Helsingin yliopiston hallituksen jäsen Jukka Kekkonen.
Tapahtuman kuvaus on seuraava:
Toteutuuko tutkimuksen vapaus? Mitä tieteellinen ja taiteellinen sivistystehtävä vaatii? Entä kenelle kuuluu itsehallinto nyky-yliopistoilla?
Tilaisuudessa keskustellaan yliopistojen johtamisesta ja yliopistodemokratiasta, sivistyksen merkityksestä sekä tutkimuksen ja opetuksen vapaudesta yliopistojen arjessa kymmenen vuotta uuden yliopistolain hyväksymisen jälkeen.
Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, Kohti parempaa yliopistomaailmaa -tutkimushanke (Tampereen yliopisto), Politiikasta-lehti, tiede- ja tietokirjakustantamo Vastapaino sekä Yliopistokäänne.
Tutkimuksen vapauteen oleellisesti liittyen tilaisuudessa voisi käsitellä biofysiikan professri Arto Annilnn tapausta varsinkin, kun eräänä tilaisuuden järjestäjänä on Vastapaino, joka kustansi Annilan kirjan Kaiken maailman kvantit.
Mitä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, että puhdasoppisuuden vahtikoirat eivät ole näköjään kuolleet sukupuuttoon. Galileo Galilei pantiin kotiarestiin, Giordano Bruno poltettiin roviolla, David Bohm ajettiin maanpakoon ja Arto Annila erotettiin kerettiläisyyden vuoksi,.
Mihin perustat väitteesi, että Arto Annila ”erotettiin kerettiläisyyden vuoksi”?
Koska Arto Annila osoittaa, ettei pimeää ainetta tarvita laajenevan maailmankaikkeuden selittämiseen. Fysiikan ns. standardimallissa pimeällä aineella on keskeinen rooli, joten tässähän sitä kerettiläisyyttä onkin riittävästi. Minun osaltani tämä debatti loppuu nyt tähän. Historia on lahjomaton tuomari ja ratkaisee tämänkin dilemman kuten on tapahtunut monta kertaa aiemminkin.