Totuus, tiede ja toiminta
Kirjoitin Helsingin opettajien ammattiyhdistyksen lehteen Rihveli 2/2017 kolumnin ”Totuus, tiede ja toiminta” faktoista tieteessä ja politiikassa. Arvostelen siinä mm. huhtikuun tiedemarssia, jossa itsekin puhuin. Kolumni on lehden sivuilla 6-9 ja alkaa näin:
On tullut tavaksi sanoa, että elämme ”totuuden jälkeistä aikaa”, jossa tosiseikat hukkuvat valheiden mereen. Selkeimpänä tapauksena esitellään Yhdysvaltojen nykyistä hallitusta, jonka kärkimies Donald Trumpilla on tosiaan erikoislaatuinen suhde faktoihin. Tilanne on kirvoittanut vetoomuksia ja tempauksia sen puolesta, että päätöksenteko pohjaisi enemmän tutkimustietoon, yhtenä niistä huhtikuun tiedemarssi.
Olen samaa mieltä Rihveli-kirjoituksen kanssa. Tosin lisäisin että olen törmännyt tieteessä myös ”urbaaneihin legendoihin” eli uskomuksiin joille ei ole perusteita mutta joita toistetaan vuosikymmenestä toiseen, ilman että on selvää oliko taustalla alunperin joku arvovaltainen hahmo.
Tyypillinen esimerkki tästä on urbaani legenda siitä että aurinkotuuli veisi planeetan ilmakehän mukanaan ellei magneettikenttä ole planeettaa suojaamassa. Legendasta on vähän eri versioita, joskus puhutaan vedestä, joskus vain Marsista, ja yhdessä variantissa väitetään että Maan elämä tarvitsisi magneettikentän tarjoamaa säteilysuojaa.
Aurinkotuulen aiheuttama ilmakehän pako on mitattu avaruusluotaimilla, lukuarvo on samaa luokkaa Venukselle, Maalle ja Marsille, ja se on geologiselta kannalta pieni. Väitteessä että Marsin ilmakehä olisi ohut koska aurinkotuuli on sen vienyt, on lisäksi sellainen looginen ongelma että se ei selitä miksi prosessi olisi loppunut juuri vähän ennen kuin ilmakehä loppuu kokonaan.
Sekoittaminen on ajallemme tyypillistä. Uutisoinnissa hämärtyy milloin on kyse hypoteesista, matemaattisesta teorialöydöstä, todennetusta lainalaisuudesta tai vajaan luotettavuuden mittauksesta.
Keskimääräiselle uutiskuluttajalle harva tiedeuutinen saadaan annettua ulos niin, ettei sitä sekoitettaisi ns. faktaan.
Tällä ei tosiaan olisi suurtakaan merkitystä tieteenteon kannalta, mutta kun tutkijoistakin useimmat altistuvat jonkinasteiselle vahvistusharhalle…