Toiminnasta
Minulle myönnettiin tänään Helsingin yliopiston vuosipäiväjuhlassa J.V. Snellman –tiedonjulkistamispalkinto ”ansiokkaasta toiminnasta tieteellisen tiedon välittäjänä”. Pidin tilaisuudessa puheen, joka meni jokseenkin seuraavasti.
Akateemiset tutkijat ovat etuoikeutetussa asemassa. Meille maksetaan palkkaa siitä, että tutkimme mitä huvittaa (jos hallinto- ja opetusvelvollisuuksiin kuluva aika jätetään nyt tässä siloitellussa kuvassa huomiotta).
Ainakin luonnontieteiden kohdalla tämä anarkistinen vapaus on ollut tuottava sijoitus. Luonnontieteiden teknologiset sovellukset ovat viimeisen kahdensadan vuoden aikana perustavanlaatuisesti muuttaneet yhteiskunnan tavalla, jota on vaikea liioitella.
Sovellusten avulla olisi helppoa perustella, miksi suuren yleisön kannattaa kustantaa luonnontieteellistä tutkimusta – sillä julkisista varoistahan tutkimus enimmäkseen rahoitetaan. Tällainen perustelu olisi kuitenkin petollinen. Sitä korostamalla hyväksyisi ajatuksen, että tutkimuksen merkitys on mitattavissa sovellusten arvolla, että tieto ja ymmärrys ovat itsessään arvottomia, tai korkeintaan toissijaisia.
Sillä luonnontiede ei ole vain mullistanut yhteiskuntaa, se on myös maalannut uudenlaisen kuvan maailmasta ja meistä. Luonnontiede on kertonut, koska aika on saanut alkunsa, miten kehomme ainesosat ovat kehittyneet maailmankaikkeuden ensimmäisten minuuttien, tähtien sisustan miljoonien vuosien ja supernovaräjähdysten hetken huuman aikana, miten Maa on kasaantunut pölystä, miten rakennumme molekyyleillä kirjoitettujen ohjeiden mukaisesti, miten kaikki elämä on meille sukua, miksi taivas on sininen ja miten Aurinko hohtaa valkoisena.
Luonnontieteen totuuksia voivat löytää vain henkilöt, joilla on vapaus käyttää paljon aikaa asioiden yksityiskohtiin perehtymiseen. Mutta kun totuus on selvillä, se kuuluu koko ihmiskunnalle. Niinpä koen, että tutkijoilla on velvollisuus kertoa suurelle yleisölle, mitä olemme heidän rahoittamillaan matkoillamme löytäneet, millaisia salaisuuksia olemme paljastaneet. Tämä koskee erityisesti sellaisia aloja, joilla ei ole luvata sovelluksia olemassaolonsa oikeutukseksi, joiden ainoa odotettu anti on maailman ymmärtäminen. Kosmologia on malliesimerkki tällaisesta tutkimusalasta.
Suuri yleisö ei ole kiinnostunut pelkästään teknologisista sovelluksista, vaan myös maailmankaikkeuden ymmärtämisestä. Esimerkiksi Higgsin hiukkasen metsästys oli maailmanlaajuinen mediaspektaakkeli. Lukemattomat miljoonat ihmiset seurasivat hiukkasen löydetyksi julistamista, ja uutinen oli lehtien etusivuilla. Ja kyseessä on asia, jolla ei ole edes väitetty olevan minkäänlaisia teknologisia sovelluksia tai mitään merkitystä arkielämän kannalta.
Löytäessään perustavanlaatuisia totuuksia maailmasta ja suhteestamme siihen hiukkasfysiikka ja kosmologia rikastuttavat kulttuuriamme tavoilla, jotka ovat hyödykearvon tuolla puolen. Toivonkin, että tämän palkinnon voi osittain katsoa tunnustukseksi luonnontieteille osana inhimillistä kokemusta.
Palkinnon perusteluissa mainitaan blogit, ja toivon, että palkinnon voi myös katsoa tunnustukseksi uusille tieteestä kertomisen kanaville. Luonnontiede etenee nopeasti, ja valitettavasti tiedeuutisointi kulkee vieläkin nopeammin. Niinpä on tärkeää, että tutkijat ovat mukana keskustelussa asioiden tapahtuessa, omin sanoin ja omilla ehdoillaan. Blogit ovat tähän oivallinen väline. Lisäksi blogien kommentit antavat mahdollisuuden tutkijoiden ja yleisön vuorovaikutukseen: yleisön on mahdollista esittää selventäviä kysymyksiä ja tutkija saa paremman käsityksen siitä, mikä yleisöä kiinnostaa.
Luonnontiede on tehnyt ihmiskunnalle mahdolliseksi, James Joycen sanoin, herätä siitä painajaisesta mikä historia on ja nousta maailmaan, jossa ei ole nälänhätää, ei kulkutauteja, ei sortoa eikä sotia. Tällainen maailma on nyt mahdollinen. Sen toteutuminen ei enää riipu luonnontieteestä, vaan kansalaisten aktiivisuudesta ja rohkeudesta korjata tuskaisesta menneisyydestä periytyviä vääristymiä ihmisten välisissä suhteissa, haastaa epäoikeutettu vallankäyttö ja puuttua teknologian mukanaan tuomiin ongelmiin, erityisesti katastrofaaliseen ilmastonmuutokseen ja joukkotuhoaseisiin.
Tieteilijä on etuoikeutettu saadessaan puuhastella rakastamiensa asioiden parissa, ja suurin osa Suomen kansalaisista on etuoikeutettuja voidessaan elää ylellisyydessä ja turvassa verrattuna valtaosaan maailman ihmisistä. Jos tieteilijällä on velvollisuus kertoa tutkimuksen tuloksista, niin ihmisellä on velvollisuus toimia kanssaihmisten hyväksi, vähintään käyttämällä sanojaan silloin ne tulevat kuulluksi.
Onneksi olkoon palkinnon johdosta.
Toivottavasti jaksat jatkaa mainiota blogikirjoittelua. Kommenttien moderointiin toivoisin ohjeistusta, kuinka voi pohdiskella ja kysellä joutumatta sensuroiduksi ei-toivottuna teoreetikkona.
Onnea Syksy tunnustuksesta! Olen lukenut blogiasi mielenkiinnolla melkein alusta lähtien ja edelleen aina odotan seuraavaa merkintää. Toivottavasti jaksat kirjoitella vielä pitkään. Syvä kumarrus etenkin siitä miten jaksat vastata lukijoiden esittämiin kysymyksiin.
Eusa:
Kiitos!
Kysymykset ovat tervetulleita. Sen sijaan omat pohdiskelut maailmankaikkeudesta eivät kuulu tänne.
Jarno:
Kiitos!
Onnittelut! Palkinto meni hyvään osoitteeseen.
Onnittelut ja kiitos hienoista kirjoituksista! Niissä on aito pyrkimys selittää asiat ymmärrettävästi. Itse en pelkää matemaattistakaan ilmaisua, jota ainakin nuorena hyvinkin osasin. Mutta melkeinpä vaikeampaa tuntuu monelle huippuosaajallekin olevan kertoa mistä kaavoissa on kysymys, mitä ilmiötä niillä käsitellään, miksi kaavat kertovat, että nyt on löydetty jotain uutta, ja niin edelleen.
Onnittelut, palkinto meni hyvään osoitteeseen. Tähtitieteen harrastelijana olen pitkään pitänyt kirjoituksiasi kullanarvoisina. Faktoista tinkimättä pyrit antaumuksella selittämään asiat niin, että amatöörikin voi ymmärtää. Jatka samaan malliin! Luen innolla.