Tiedeuutisten knopit
Vuodenvaihteen ratoksi maamme suurin julkinen media Yle tarjoaa ”perinteisen” tiedevisan, jossa voi testata ”ovatko tiedeuutisten knopit hallussa”. Kysymys 8/15 on seuraava:
Pimeää ainetta tutkiva Tommi Tenkanen on esittänyt maailmankaikkeuden alun tapahtumille tavanomaisesta käsityksestä poikkeavaa järjestystä. Millaista?
A) Ensin tapahtui maailmankaikkeutta rajusti laajentanut kosminen inflaatio ja vasta sen jälkeen tapahtui kuuma alkuräjähdys.
B) Ensin oli kuuma alkuräjähdys, joka muuttui kylmän alkuräjähdyksen kautta kosmiseksi inflaatioksi.
C) Maailmankaikkeus räjähti kerralla lähes nykyiseen kokoonsa.
Tämä on varoittava esimerkki tiedeuutisoinnin vastuuttomuudesta. Tommi Tenkanen ei ole esittänyt mitään yllä olevista vaihtoehdoista – ja mikä pahempaa, ne ovat kaikki harhaanjohtavia.
Termillä ”alkuräjähdys” saatetaan viitata joko maailmankaikkeuden alkuun, nykyisen aineen syntyyn kosmisen inflaation lopussa tai sarjaan inflaation jälkeisiä tapahtumia. (Asiaa on puitu täällä ja täällä; selkeintä olisi välttää koko sanaa ja puhua vaikka maailmankaikkeuden alusta tai aineen synnystä.)
Ensimmäisessä tapauksessa vaihtoehto A on sanan ”alkuräjähdys” määritelmän vastainen, kahdessa jälkimmäisessä se on sanan määritelmän mukaan totta. Virke A ei siis kerro siitä, millainen maailma on, vaan siitä, miten sanoja käytetään.
Vaihtoehdossa B esiintyvä ”kylmä alkuräjähdys” on menneiden aikojen jäänne, jolla on suunnilleen yhtä paljon tekemistä nykytieteen kanssa kuin eetterillä. (En olisi ilman Googlen apua edes tiennyt mitä se tarkoittaa.)
Vaihtoehdossa C on yhdistetty tavallinen väärinkäsitys ja karkea epätotuus. Onnettomasti valitusta nimestään huolimatta ”alkuräjähdys” ei ole räjähdys. Maailmankaikkeuden jatkuva laajeneminen taasen on suunnilleen yhtä hyvin varmennettu asia kuin Maapallon pyöreys.
Yllä siteerattu”tiedeknoppi” on kysymyksiltään suunnilleen yhtä järkevä kuin alla oleva historian kysymys.
Liikkuvuuden historiaa tutkiva N.N. on esittänyt Ranskan synnyn tapahtumille tavallisesta käsityksestä poikkeavaa järjestystä. Millaista?
A) Ensin tapahtui Ranskaa rajusti laajentanut Kaarle Suuren valtakausi ja vasta sen jälkeen tapahtui kova valloitus.
B) Ensin oli kova valloitus, joka muuttui pehmeän valloituksen kautta Kaarle Suuren valtakaudeksi.
C) Ranska räjähti kerralla lähes nykyiseen kokoonsa.
Fysiikasta kirjoitettaessa tällainen hölynpöly on normaalia. Vaikka kysymyksessä olisi siteerattu Tommin tutkimuksen antia oikein ja yksi vastauksista pitäisi paikkansa, tällainen ”knoppailu” olisi silti ongelmallista. Kyse ei ole vain siitä, ovatko yksittäiset asiat väärin, vaan siitä, että koko viitekehys on harhaanjohtava.
Kyselyistä ei muisteta vain oikeita vastauksia, vaan vaihtoehtojen kokonaisuus muovaa käsitystä. Mielekkäästi laadittu monivalintakysymys valottaa oleellisia aiheita laajemmin kuin vain yhden vaihtoehdon kautta. Tähän tietysti liittyy vastausten lisäksi myös kysymyksen valinta. Nyt Tommin (sinällään kiinnostava) tutkimus on nostettu satojen viime vuonna ilmestyneiden vastaavien artikkeleiden joukosta esille vain siksi, että se on saanut paljon julkisuutta. Tämä taas ei liity niinkään tutkimuksen sisältöön kuin sen lehdistötiedotteeseen.
Tiede ei ole kokoelma tietoa, vaan siihen kuuluu elimellisesti joukko päättelytapoja sen selvittämiseksi, mikä on totta ja mikä ei, sekä tarkka kirjanpito epävarmuudesta. Tällaisten kyselyiden arvo tieteen ymmärtämiselle (ainakin mitä tulee teoreettiseen fysiikkaan) ei ole nolla vaan negatiivinen: ne nostavat esille yksittäisiä ehdotuksia muiden joukosta antaen ymmärtää, että niissä on jotain erityistä – ja tekevät tämän tavalla, josta on mahdotonta ymmärtää, mistä on kyse.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, toimittajat ovat tavattoman herkkäuskoisia mitä tutkijoiden (tai oikeastaan näiden yliopistojen PR-osastojen) tiedotteisiin tulee. (Aiheesta ks. täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.) Tämän takia tutkijoilla on vastuu olla huolellisia. Ei riitä, että tiedotteiden sisältö on totta, pitää myös ottaa huomioon, millaisen vaikutelman ne antavat, ja rapauttavatko ne yleistä tieteen ymmärrystä hetkellisen huomion hyväksi.
Kun päättyvän vuosikymmenen alulla OPERA-koeryhmä piti CERNissä lehdistötilaisuuden mahdollisesti valoa nopeammista neutriinoista, ei auttanut, että tiedotteeseen oli asianmukaisesti kirjattu, että mitään löytöä ei ole tehty. Jo siitä, että CERNissä järjestettiin lehdistötilaisuus toimittajat päättelivät, että jotain merkittävää oli tapahtunut. Tämä saattoi olla OPERAn johdon tarkoituskin, mutta silloin kun näin ei ole, on syytä olla varovainen. Jos ei halua, että joku vetää liipasimesta, ei kannata jakaa ammuksia.
Mitä toimittajien vastuuseen tulee: jos ei ole varma, mihin piippu osoittaa, ei kannata vetää liipasimesta vaikka joku jakaisikin ammuksia.
Kirjoituksessa ilmaistu huoli jaetaan niin tiedeyhteisössä kuin tiedeyhteisön ulkopuolellakin, mutta teoreettiset fyysikot voivat syyttää osittain itseään siitä, että alunperin pilkkanimeksi tarkoitettu ”Big Bang” vakiintui kuvaamaan maailmankaikkeuden alkuhetkiä ja alkutilaa.
Voi olla, että ”myyvä” nimi houkuttelee juuri epätarkkaan kielenkäyttöön eli ainakin termejä käsitteistön piirissä pitäisi kehittää väärien mielikuvien synnyttämisen vaikeuttamiseksi, niin vähän kuin yleisön käsityksillä on tekemistä varsinaisen tutkimuksen ja opetuksen kanssa.
Taitaa olla myytti, että termi big bang olisi tarkoitettu pilkkaavaksi. Termin historiasta ks. https://academic.oup.com/astrogeo/article/54/2/2.28/302975
Luin tuon artikkelin. Osoittautui että termiä on käytetty (siitä huolimatta mitä alunperin oli tarkoitettu) eri henkilöiden taholta todella asiallisessa että pilkkaavassa hengessä. Tietysti. Koska edes tiedeyhteisö (saati sitten raportteja lukeva yleisö) ei edes tänä päivänä pysty selkeästi ilmaisemaan terminologiaa. Tämä kävi selvästi ilmi myös aiemmin Tenkasen tutkimuksen otsikoinnissa ja lehdistötiedotteissa ja niistä kumpuavasta keskustelusta.
Räsäsen linkki päättyy näin:
When Sky and Telescope ran a competition in 1993 to find a more suitable name, the judges received no less than 13 099 responses. None of them were found worthy of supplanting Hoyle’s “inappropriately bellicose” name (Beatty and Fienberg 1994). It had stuck – like a harpoon.
Siis NONE OF THEM. Tämä vuonna 1993, siis lähes 30 vuotta sitten. Tutkimus siitä eteenpäin on ollut kosmologiassa valtavaa. Myös tulokset. Ainut mikä kuitenkin näkyy vain vahvistavan otettaan on surkea tiedottaminen. En todella tiedä mikä ratkaisu olisi. Ei liene toivottavaa, että ylivoimaisesti suurin osa taviksista edelleen pitää ”alkuräjähdystä” nimenomaan hyvin hypoteettisen singulariteetin (yhden pisteen) ”räjähtämisenä”. Onko törkeä väite tämä: tiedeyhteisön oma syy?
Ihan hyvä teksti. Tämä muutamia kuukausia jatkunut keskustelu on saanut minutkin ajattelemaan, että selkeintä olisi välttää koko alkuräjähdys-sanan käyttöä, jos sen määritelmästä ei päästä yksimielisyyteen. Ja vaikka Suomessa pääsisimmekin, englanninkielisen termin ”Big Bang” epämääräisyys ei siitä tietysti miksikään muutu.
Vaihtoehdoissakin pitää kuitenkin ”valita valheensa” – kuten olet aiemmin fysiikan muuhun popularisointiin liittyen kirjoittanut -, sillä niin maailmankaikkeuden alku kuin aineen syntykin ovat paitsi epämääräisiä, myös varmana pidettävän tiedon tuolla puolen, ainakin mitä alkuun tulee. Termi ”inflaation jälkeinen aika” on sekin hieman ongelmallinen niin kauan kuin kaikki edes kosmologiayhteisössä eivät pidä inflaatiota varmennettuna (vaikka en oikein ymmärräkään miksi!). Enkä tiedä olisiko se hyvä termi yleiskieleen muutenkaan, ensinhän pitäisi saada kaikki ymmärtämään mistä kosmisessa inflaatiossa on kysymys.
Ongelmallisinta tässä terminologian määrittelyssä lienee se, että päättämättömyys erikielisten määritelmien äärellä hämärtänee yleisön kuvaa siitä, mitä asioista oikeasti tiedämme. Sanottakoon siis tämän lukijoille selkeästi, että itse fysiikasta tässä ei ole ollut epäselvyyttä tai erimielisyyttä. Haasteita viestinnässä kuitenkin riittänee.
Niinpä.
Mika Viljakainen: ”Voi olla, että ”myyvä” nimi houkuttelee juuri epätarkkaan kielenkäyttöön eli ainakin termejä käsitteistön piirissä pitäisi kehittää väärien mielikuvien synnyttämisen vaikeuttamiseksi, niin vähän kuin yleisön käsityksillä on tekemistä varsinaisen tutkimuksen ja opetuksen kanssa.”
Tutkijat tutkii ja journalistit valeh…tarkoitan tekevät työtään eli myyvät laidasta laitaan mikä myytäväksi kelpaa. Tulee mieleen esim. Higgsin bosoni. Ledermanin 1993 kirjasta piti tulla ”The Goddamn Particle” (koska sitä oli PIRUN vaikea metsästää), mutta tulikin The God Particle. Raaka business ja joidenkin laajojen piirien kosiskelu haistoi rahan. Sillä nimellä sitten ratsastettiin vuosikausia. Sitkeällä työllä ja selittämisellä on tuo nimi saatu lähes 100 prosenttisesti kuitenkin muuttettua myös yleisön tajunnassa Higgsin bosoniksi.
Eli ilmeisesti samat lääkkeet: sitkeä työ ja selittäminen. Mutta tämä tietysti edellyttää että tiedeyhteisö itse pääsee asiasta yksimielisyyteen. Asian tekee supervaikeaksi termin (tai oikeastaan sloganin) Big Bang monikymmenvuotinen käyttö. Toki jokainen käsittää, että fysiikka itsessään on kosmologien tajunnassa kristallinkirkas.
Lederman kuitenkin suostui kirjansa harhaanjohtavaan nimeen, niin että siitä ei voi syyttää vain kustantajaa (tai kanssakirjoittajaa).
…ylivoimaisesti suurin osa taviksista edelleen pitää ”alkuräjähdystä” nimenomaan hyvin hypoteettisen singulariteetin (yhden pisteen) ”räjähtämisenä”…
Mielestäni, jos taviksista ylivoimaisesti suurin osa kaikkien arkihuoliensa keskellä pohtii maailmankaikkeuden alkua singulariteetin räjähtämisenä, voimme olla tyytyväisiä tavisten kognitiiviseen kapasiteettiin, vaikka kontemplaatio vähän pieleen menisikin, ja olla iloisia heidän kosmologiaa kohtaan osoittamastaan mielenkiinnosta.
Eivät humanistit saata ymmärtää, miten pienetkin semanttiset ristiriidat voivat saada neuroottisten luonnontieteilijöiden aivot solmuun.
Tässä ei ole kysymys semanttisesta ristiriidasta.
Luin tässä yhtä tutkimusta (Failure of standard thermodynamics in planck scale black hole system; Kourosh Nozari, S. Mehdipour), jossa sanottiin että jokin kvanttimekaaninen ilmiö saattaa mahdollisesti estää n. Planckin massan suuruisen mustan aukon höyrystymisen loppuun asti. Ilmiö olisi luonteeltaan sama kuin mikä estää atomin elektroneja ”putoamasta ytimeen asti” eli liittyisi jotenklin alimpaan mahdolliseen energiatilaan.
Onko tällaisia Planckin massan kokoisia mustia aukkoja ehdotettu pimeän aineen lähteeksi?
Tämä on aika kaukana merkinnän aiheesta, mutta vastaus on kyllä, jo 1980-luvulla. Mustien aukkojen kohtalosta tosin ei varmasti tiedetä mitään.
Itsekin hiljattain puuhailin aiheen parissa: https://arxiv.org/abs/1810.12608