Jälleen fysiikkaa runoilijoille
Luennoin taas kurssin Fysiikkaa runoilijoille, alkaen 1. syyskuuta. Ilmoittautuminen opiskelijoille aukeaa kesäkuun lopulla, mutta kurssille ovat tervetulleita myös Helsingin yliopiston ulkopuoliset.
Kurssin tarkoituksena on avata fysiikan käsitteitä ja maailmankuvallista merkitystä. Käsittelytapa on kvalitatiivinen ja keskusteleva. Aiheisiin kuuluu Newtonin klassinen mekaniikka, suppea suhteellisuusteoria, yleinen suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka, kvanttikenttäteoria ja hiukkasfysiikka, kosmologia sekä yritykset kohti kaiken teoriaa. Tieteen historiaa ja filosofiaa käsitellään vähän.
Olen aiemmin luennoinut kurssin vuosina 2016 ja 2019. Lisäsin kurssin sivuille kurssin käyneiden antamia neuvoja tuleville kurssilaisille, niistä näkyy hieman miten opiskelijat kurssin kokivat. Kirjoitin vuoden 2016 kurssin palautteesta laajemmin täällä.
Kävin lukemassa nuo edellisen kurssin opiskelijoiden kommentit, Siellä oli mm. tämä: ”Tieteelliseen maailmankuvaan on vähitellen siis tarttumassa ajatus siitä, että ihmisen havaintokyvyn ulkopuolella olevat asiat selittävät todellisuutta parhaiten.”
Siis esim. transkendenttinen jumala selittää fysiikkaa paremmin kuin kokeet? Eikö parempi nimi kurssille olisi Fysiikkaa mystikoille tai metafyysikoille.
Jumalan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Jatkossa en enää julkaise jumalatrollailukommenttejasi.
Siirtymä ihmisen havaintokyvyn tuonpuoleisten asioiden rationaaliseen ja empiiriseen käsittelyyn tapahtui 1600-luvulla, ks. esim. tämä kirjoitus.
https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/lyijya-ja-painoja/
Kuten jo aiemmin huomautin, en ole anonyymi trolli. Jos tuo mainitsemasi siirtymä on tapahtunut, miksi esim. pimeän aineen hiukkasista etsitään edelleen kokeellisia havaintoja? Minä puolestani väitän, ettei tuota siirtymää ole koskaan tapahtunut. Kaikki fysiikan tutkimuslaitteet mm. LHC on rakennettu sen vuoksi, että se tuottaisi dataa ihmisen havaintokyvyn alueelle hiukkasista, jotka ovat liian pieniä nähtäviksi. Fyysikko katselee kiihdyttimen antamaa törmäysdataa silmillään. Tai hän voi analysoida sitä tietokoneella, mutta viime kädessä senkin tuloksen analyysi perustuu visuaaliseen havaintoon. Teoreettinen fysiikka vailla mitään yhtymäkohtaa havaintomaailmaan on saman arvoinen kuin tuhannen ja yhden yön tarut.
Tässä oli kyse asioista, joita ihminen ei voi itse aisteillaan suoraan havaita. Kuten tuosta merkinnästäkin käy ilmi.
Tämä riittäköön tästä.