Maastontuntemuksen merkitys
Populaarit uutiset fysiikasta –ainakin hiukkasfysiikasta ja kosmologiasta– ovat usein niin kehnoja, että niitä luettuaan tietää vähemmän kuin ennen. Olen monasti kirjoittanut tiedeuutisoinnin ongelmista yksityiskohtaisesti, kuten täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.
Tähän surkeaan tilanteeseen on monia syitä. Tutkijoiden (ja heidän yliopistojensa tai tutkimusinstituuttiensa) lehdistötiedotteet ovat usein harhaanjohtavia, mutta toimittajat tuppaavat kohtelemaan niitä vilpittömän puolueettomina yhteenvetoina aiheesta. Lisäksi tiede on laaja kenttä, ja monet aiheet ovat monimutkaisia, minkä takia voi olla vaikea ymmärtää mitä tutkijat sanovat, saati tarkistaa onko se totta.
Yksi toistuva ongelma on se, että uutiseksi nostetaan joku tieteellinen artikkeli irralleen tutkimuskentän viitekehyksestä. Yksittäinen tutkimus on kuitenkin vain puheenvuoro tieteellisessä keskustelussa, ja sen merkitys määrittyy suhteessa muihin tutkimuksiin.
Suurin ongelma ei ole se, tunteeko tutkimuksessa käytettyjä erikoistermejä ja matemaattisia menetelmiä. Niiden osalta asia on yleensä tarvittavilta osin suurelle yleisölle helposti selitettävissä.
Mutta tieteelliseen lukutaitoon kuuluu myös se, että tietää miten tutkimus suhtautuu aiempaan työhön samalta alueelta, millaisia oletuksia tutkimusalueeseen kuuluu ja minne alue sijoittuu tieteen maastossa. Kyse on niin yhteisön kuin tieteen tuntemuksesta, ja tutkijat oppivat hahmottamaan sen toimimalla osana tutkimusyhteisöä. Toimittajilla ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin kysyä asiasta tutkijoilta.
Tiede ei ole pino tietoa johon uudet tutkimukset lisätään päällimmäiseksi, vaan toisistaan riippuvien päättelyiden ja havaintojen verkko. Osa verkon säikeistä tukee pienen tai suuren alueen kasvua aikansa, jotkut luovat yhteyksiä eri alueiden välille, toiset paikkaavat taakse jääneitä aukkoja, monet eivät vie mihinkään.
Tieteen ytimessä on lähestymistapa, jossa kartoitetaan yhtä lailla epävarmuuksia kuin oivalluksia. Luonnontieteissä tämä on tarpeen, koska tutkitaan arkijärjelle vieraita asioita. Inhimillisemmillä aloilla syy on päinvastainen: tutkimuksen kohteista voi olla virheellisiä ennakkokäsityksiä.
Kosmologiassa ja hiukkasfysiikassa tiedeuutisoinnilla on vaikutusta siihen, miten hyvin tutkijoiden saavuttama ymmärrys maailmankaikkeuden perimmäisestä luonteesta välittyy alan ulkopuolisille, sekä varmaankin rahoitukseen.
Ilmastotieteessä panokset ovat korkeammat, koska kansalaisten käsitys aiheesta vaikuttaa poliittisiin päätöksiin, joilla on suuri vaikutus ihmisten elämään. Nyt pandemian aikana sama näkyy lääketieteen kohdalla. Ulkopuolisena on vaikea arvioida miten hyvin uutiset välittävät tutkimuksen kenttää, mutta ei ole harvinaista, että näiltäkin aloilta valikoidaan yksittäisiä artikkeleita tai tutkijoiden puheenvuoroja antamatta tarvittavia tietoja niiden asettamiseen paikalleen.
Yksi ohjenuora tilanteen korjaamiseen olisi se, että toimittajien pitäisi ymmärtää asia, josta he kirjoittavat – ja mikä tärkeämpää, ymmärtää mitä he eivät tiedä, jotta osaavat kysyä. Asiaa auttaa se, jos on jo valmiiksi jonkinlainen käsitys aiheesta, josta on kirjoittamassa. Jos ei ole koskaan ennen tutustunut vaikka kosmologiaan tai epidemiologiaan, ei ole mitään valmiuksia arvioida ja mielekkäästi välittää alan uusia tutkimustuloksia. Tausta tieteessä olisi hyödyksi, mutta hyvään popularisointiinkin tutustumalla pääsee pitkälle.
Esimerkkinä erinomaisesta tiedejournalismista, jossa palikat ovat kohdallaan, voi matematiikan ja luonnontieteiden alalta mainita lehden Quanta.
Tieteen alojen määrä ja merkitys kasvaa koko ajan, ja on syytä tunnustaa, että niistä kirjoittaminen järkevästi vaatii perehtymistä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että toimituksen pitää antaa artikkeleiden tekemiseen tarpeeksi aikaa, sen sijaan että toimittajien odotetaan toistavan muiden lehtien juttuja tai yliopistojen tiedotteita ymmärtämättä mistä on kyse.
Saitko yllykkeen tämän kirjoittamiseen Ylen uutisesta, jossa kerrottiin mahdollisesta aksionin löytymisestä?
En, se oli ihan OK juttu.
Täsmälleen noin. Alkaa kyllästyttää toimittajien tietämättömyys ja se että asiat irrotetaan kontekstista kirjoittajan mielen mukaan. Haastavaa medialukutaitoa ellei ole itsellä kokonaiskäsitystä ja useimmilla ei ole.
Mitenkähän asian ratkaisisi?
Merkinnässä mainittujen asioiden lisäksi voisi auttaa, jos yliopisto järjestäisi tieteellisen lukutaidon kurssin toimittajille. Tämä kuitenkin ratkaisisi vain osan ongelmaa: jos toimittajille ei anneta aikaa perehtyä asiaan, vaan odotetaan kopioivan muiden lehtien uutisia, on heidän vaikea kirjoittaa hyviä juttuja, vaikka valmiudet olisivat hyvät.
Sehän se. Jollet kirjoita asiasta samana päivänä kuin jokin muu (usein kansainvälinen) taho, niin olet auttamattomasti ”jälkijunassa” (tämähän on jo ”ikivanha”, viimeviikkoinen juttu !!!). Helpointa on kääntää juttu suomeksi ja vain linkittää johonkin ulkomaiseen uutiseen (plus provokatiivinen otsikko). Ja se tiedetään, että se joka kovimmin ja usein epäilyttävän ja hätkähdyttävän kritiikittömästi huutaa, saa lukijakuntaa. Kosmologiakin/hiukkasfysiikkakin alkaa olla parin päivän kestävää market-tarjouskamaa. Tarjousjauheliha on härskiintynyttä jo seuraavana päivänä.
Itse olen ottanut opiksi periaatteesta: kyselepä mitä sille ja sille ”uutiselle” kuuluu vuoden päästä. Ja useinmiten ei niin yhtikäns mitään.
Nyt oli taas oikaistu kirjoitus peilikuvauniversumista CPT symmetriaan perustuen. Vaikka aika kulkee taaksepäin, syy-seuraussuhde eikä entropian luonne eroa meidän kokemasta. Symmetria ennustaisi myös oikeakätiset neutriinot.
Kokemukseni mukaan ihan tavalliset rivitoimittajat kirjoittavat usein yllättävän hyvän jutun: he kysyvät kaiken tutkijalta, koska tietävät että eivät itse tiedä asiasta mitään. Ammattimaiset tiedetoimittajat ovat myös toisinaan hyviä, mutta saattavat tehdä kardinaalimokiakin, jos luottavat liikaa itseensä eivätkä tarkista asiaa tutkijalta.
Tiedeuutisten seuraamisessa, jos uutinen kiinnostaa, pyrin kaivamaan esiin artikkelin tiivistelmän, koska se on mielestäni lähtökohtaisesti luotettavampi kuin lehdistötiedote. Abstraktihan on lähes aina saatavilla vaikka itse artikkeli olisikin maksumuurin takana.