Kosmokseen kirjoitettua

Heisenbergin perilliset

28.2.2025 klo 13.20, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua

Tutkijoiden moraalinen vastuu on suosittu aihe, etenkin fysiikassa. Kenties eniten käsitelty tapaus taiteessa ja viihteessä lienee ydinaseiden valmistaminen, jota on katsottu niin Albert Einsteinin ja Robert Oppenheimerin kuin Niels Bohrin ja Werner Heisenbergin osalta, joskus vähemmän ja toisinaan enemmän onnistuneesti.

Kaukaisen menneisyyden pohtiminen on turvallista, mutta mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä vaimeampaa on tällainen moraalinen keskustelu tutkimuksesta. Edward Snowdenin paljastamaan Yhdysvaltojen kaikenkattavaan vakoiluohjelmaan liittyviä eettisiä kysymyksiä tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden roolista ei ole juuri julkisuudessa käsitelty, eikä Nokian tuki Iranin hallituksen ihmisoikeusloukkauksille ole johtanut moraalia ruotiviin näytelmiin tai julkisiin vaatimuksiin muutoksesta.

Yliopistojen osalta yksi ajankohtainen kysymys on yhteistyö vakaviin kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin osallisten israelilaisten yliopistojen kanssa. Aihe on noussut erityisesti esille viimeisen puolentoista viime vuoden aikana, kun Israelin hallitus ja armeija ovat suorittaneet kansanmurhaa Gazassa, kuten YK:n Miehitettyjen palestiinalaisalueiden erikoisraportoija Francesca Albanese, yhdysvaltalaisten yliopistojen ihmisoikeusverkosto ja ihmisoikeuskeskukset ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International ovat raportoineet.

Joukko YK:n riippumattomia asiantuntijoita on todennut, että Israel on syyllistynyt koulujen, yliopistojen, opettajien ja oppilaiden järjestelmälliseen tuhoamiseen, mitä he kutsuvat termillä scholasticide, joka kenties kääntyy oppimurhaksi. Israelin valtio onkin kauan pyrkinyt estämään palestiinalaisten yliopistojen toimintaa. Joukko YK:n riippumattomia asiantuntijoita on kehottanut katkaisemaan akateemisia suhteita Israeliin.

Tämä on viimeisin vaihe Israelin vuosikymmeniä jatkuneessa ihmisoikeuksia polkevassa politiikassa. Muun muassa Amnesty, Human Rights Watch ja Israelin merkittävin ihmisoikeusjärjestö B’Tselem ovat todenneet Israelin järjestelmän täyttävän apartheidin rikoksen tunnusmerkit. Apartheid on Kansainvälisen rikostuomioistuimen mukaan vakavimpien rikosten joukossa. Kansainvälinen tuomioistuin, joka on YK:n korkein oikeudellinen elin, on todennut Israelin rikkovan rotuerottelun ja apartheidin kieltoa. YK:n yleiskokous on omaksunut saman kannan; Petteri Orpon johtama Suomen hallitus äänesti päätöslauselman puolesta.

Israelilaiset yliopistot ovat alusta alkaen vahvasti tukeneet apartheidia, miehitystä ja nyt kansanmurhaa. Ne samaistuvat Israelin valtioon, ovat sitoutuneet edistämään sen politiikkaa ja tekevät läheistä yhteistyötä armeijan kanssa. Ne kouluttavat sotilaita, tukevat rahallisesti opiskelijoiden osallistumista armeijan toimintaan Gazassa ja muualla, osallistuvat aseiden kehittämiseen, ja niin edelleen. Kahden israelilaisen yliopiston kampuksella on jopa sotilastukikohta. Tämä yhteistyö on hyvin dokumentoitu, ja paras lähde aiheesta on tutkija Maya Windin vuosi sitten ilmestynyt kirja Towers of Ivory and Steel: How Israeli Universities Deny Palestinian Freedom. (Katsaus kirjaan löytyy täältä.)

Joskus kuulee sanottavan, että yliopistot ja politiikka täytyisi pitää erillään. Olipa tästä mitä mieltä hyvänsä, israelilaiset yliopistot eivät toimi niin. Ne tukevat valtion politiikkaa teoin ja sanoin, joten yhteistyö niiden kanssa on yhteistyötä poliittisten toimijoiden kanssa. Kaikki israelilaiset yliopistot ilmaisivat marraskuussa 2023 tukensa armeijan toiminnalle Gazassa, oikeuttaen hyökkäyksiä moskeijoihin, sairaaloihin ja kouluihin.

Fysiikka (yhdessä insinööritieteiden ja tietojenkäsittelytieteen kanssa) on tässä keskeinen ala, koska nykyaikaiset väkivallan välineet pohjaavat sen sovelluksiin. Yksi israelilainen kollegani kerran totesikin, että vaikka teoreettinen kosmologia voi vaikuttaa hyödyttömältä, siinä opittuja taitoja voi soveltaa valokaapeleiden valmistamiseen, pörssissä pelaamiseen ja ohjusten valmistamiseen armeijalle.

Tämän pitkäaikaisen osallisuuden takia palestiinalaisten kansalaisyhteiskunta vaati vuonna 2004 boikotoimaan israelilaisia akateemisia instituutioita. Vuonna 2005 tästä tuli osa kattavaa kutsua kohdistaa Israeliin ja sen apartheidia tukeviin tahoihin boikotteja, sijoitusten poisvetämistä ja pakotteita, kunnes Israel noudattaa kansainvälistä oikeutta. Kutsulla on kattava palestiinalaisten tuki.

Akateeminen boikotti on viimeisen puolentoista vuoden aikana edennyt, muun muassa viisi yliopistoa Norjassa, Gentin yliopisto Belgiassa ja Trinity College Dublin Irlannissa ovat menneet mukaan. Jotkut yliopistot ovat hankkineet asiasta eettisen arvioinnin, ja Antwerpenin yliopistolle on myös laadittu oikeudellinen arvio, missä varoitetaan siitä, että yhteistyö israelilaisen yliopistojen kanssa sisältää riskin osallisuudesta kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, akateemisella boikotilla oli merkittävä vaikutus Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän loppumiseen. Suomikin oli mukana tässä boikotissa. Toinen vertailukohta on Venäjän ja Valko-Venäjän akateeminen boikotti, johon kaikki suomalaiset yliopistot tällä hetkellä osallistuvat. Helsingin yliopisto on paitsi tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, myös sitoutunut tekemään kaikkensa sodan lopettamiseksi.

Yliopisto on siis ottanut vahvan poliittisen kannan, päättänyt toimia kansainvälisen oikeuden puolesta, ja osoittanut että akateemisten suhteiden katkaiseminen on sen mielestä oikea vastaus mittaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Tämä on linjassa sen kanssa, että heti yliopiston eettisen ohjeistuksen ensimmäisessä kohdassa todetaan, että yliopisto pyrkii edistämään YK:n yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja kaikessa toiminnassaan varmistamaan, ettei loukkaa niitä.

Israelilaisten instituutioiden kohdalla Helsingin yliopisto on kuitenkin toiminut toisin, mikä asettaa kyseenalaiseksi myös sen, missä määrin yliopiston linjaukset Venäjän suhteen perustuvat eettiseen arvioon. (Palestiinalaisten peräänkuuluttama akateeminen boikotti on itse asiassa heikompi kuin Etelä-Afrikan ja Venäjän tapauksessa, sillä se koskee vain instituutioita, ei yksilöitä.) Olen verrannut Helsingin yliopiston johtoa Heisenbergiin, joka myötäili vallitsevaa politiikkaa kykenemättä näkemään itseään moraalisesti vastuullisena toimijana.

Suomessa johdonmukaista moraalista toimintaa yliopistoilta ovat vaatineet erityisesti opiskelijat. Vuosina 2023-24 opiskelijat monissa yliopistoissa osoittivat mieltä, jotta yliopisto toimisi moraalisesti johdonmukaisella tavalla. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY kaikki kannattavat akateemista boikottia.

Käytännössä on vaadittu kolmea asiaa: opiskelijavaihtosopimusten lopettamista, yliopistojen yhteisten tutkimusprojektien lopettamista, ja Israelin apartheidia tukevien sijoitusten poisvetämista.

Taideyliopisto on ensimmäinen suomalainen yliopisto, joka on katkaissut yhteistyön israelilaisten akateemisten instituutioiden kanssa, Taideyliopiston ylioppilaskunnan sitä vaadittua. Kuten muutkin yliopistot, Taideyliopisto on kuitenkin ollut haluton katsomaan, mitä se sijoitussalkkujensa kautta rahoittaa.

Suurin osa suomalaisista yliopistoista ei ole kyennyt toimimaan vastuullisesti kohdattuaan vaatimuksia israelilaisten yliopistojen kanssa tehtävän yhteistyön lopettamisesta.

Syksyllä 2023 Helsingin yliopisto kahdesti kutsui poliisit koirien kanssa raahaamaan rauhanomaiset mielenosoittajat pois. Kun eräs väitöskirjatutkija antoi Tieteen yössä 2023 Helsingin yliopistolla aikaansa akateemisesta boikotista puhumiselle, tiedekunta kutsui hänet puhutteluun. Yliopiston johto on pyrkinyt parhaansa mukaan välttämään vastuuta ja hämärtämään sitä mistä oikein on kysymys. Yliopiston eettinen asiantuntijaneuvosto on hylännyt roolinsa riippumattomana kantansa asiantuntijatietoon pohjaavana elimenä.

Olen puhunut akateemisesta boikotista viime kuukausina Helsingin yliopistossa, Aalto-yliopistossa, Taideyliopistossa, Turun yliopistossa, Kuopion yliopistossa Tampereella ja Jyväskylässä. Mielenkiintoa siihen on enemmän kuin koskaan aiemmin. Jyväskylässä yliopiston johto kielsi aiheesta puhumisen yliopistolla muun muassa sillä perusteella, että yliopiston johdolla ei ole siihen kantaa, joten puhe siirrettiin pääkirjastoon. Tällainen linjaus, jonka mukaan asioista saa puhua vain jos on johdon kanssa samaa mieltä, poikkeaa yliopistojen tavallisesta toiminnasta ja akateemisesta vapaudesta. Jyväskylän yliopisto on ilmeisesti kuitenkin muuttanut kantansa, ja näillä näkymin puhun siellä aiheesta huhtikuussa.

On helppoa vatvoa siitä, mitä Heisenbergin olisi pitänyt tehdä tai toimiko Einstein oikein, mutta meidä on tärkeää kääntää katse omaan toimintaan ja omiin instituutioihin, joihin voimme vaikuttaa.

Fysiikan tutkimus on sikäli vapauttavaa, että siinä saa upottautua inhimillisen elämän tuonpuoleiseen maailmaan, joka on ihmisten ongelmista kaukana. Mutta tieteen tekeminen ei vapauta ketään moraalisesta vastuusta, eikä akateeminen yhteisö ole irrallaan muusta maailmasta. Kuten YK:n kasvatus- tiede ja kulttuurijärjestö UNESCO on todennut, akateeminen vapaus tuo mukanaan velvollisuuksia, ja tutkijoiden pitää, silloin kun se on paikallaan, vastata yhteiskuntaa kohtaaviin ongelmiin.