Elämän keitaita

Vihreä on upea väri

28.4.2015 klo 01.25, kirjoittaja Kirsi Lehto
Kategoriat: Astrobiologia

Vihreä on upea väri! Erityisesti tähän aikaan vuodesta. Kun näkee miten harmaanruskea ja kuollut maailma ympärillä pukeutuu vihreään ja alkaa elää ja kasvaa, niin ainakin minulle – kunnon maalaiselle ja metsäläiselle – ja varmaan useimmille ihmisille siitä tulee todella onnellinen olo. Tulee sellainen alitajuinen helpottunut olo että ”selvittiinhän tästä” – siis taas tästäkin talvesta. Tämä helpottunut olo tulee siitäkin huolimatta että elintarvikehuolto nykyihmisen maailmassa toimii ”ihan luonnosta riippumatta” – senkun vaan ”kaupasta hakee”.
Mutta ajatelkaapa tätä ihmisten helpotuksen astetta vaikka sata vuotta, tai kaksisataa vuotta sitten. Silloin kasvun herääminen kevään vihreydessä on tosiaankin merkinnyt samaa kuin elossa säilyminen.
Tämä ihmisen (ja koko eläinkunnan) riippuvuus kasvien kasvusta ja fotosynteesistä on tietenkin ihan tuttu asia kaikille jo koulun biologiasta. Mutta itse en ole aiemmin koko asia oikein syvällisesti ymmärtänyt. Eilen satuin katsomaan tällaisen mahtavan dokumenttivideon:

joka näyttää koko Maan historian hienona elokuvana. Tarina näyttää olevan joka suhteessa oikein ja tarkasti tehty, sen mukaan kuin me tuon Maan historian nykyään tunnemme. Tässä filmissä näkyy konkreettisesti se – minkä toki jo muutenkin tiedämme – että ”alussa Maa oli autio ja tyhjä”. Ensimmäisen noin neljän miljardin vuoden ajan – siis kokonaista  8/9 koko Maan historian ajasta – kuivalla maalla ei ollut mitään elävää. Elävät eliöt pystyivät hivuttautumaan kuivalle maalle hissukseen vasta sen jälkeen kun syanobakteerien (ja myöhemmin myös levien ja lopulta kasvienkin) fotosynteesi oli tuottanut yläilmakehään riittävän otsoni-kerroksen joka suojasi voimakkaalta UV-säteilyltä. Ensin tulivat syanobakteerit, levät ja sammaleet, sitten vähitellen, vasta noin 500 miljoonaa vuotta sitten kasvit, – sitten vähitellen – hyönteiset, sammakkoeläimet, matelijat – linnut – ja pienet mönkijäiset. Kasvikunta tietenkin tarjosi myös atreriat kaikille. Sieltähän se kaikki ruoka tulee meille toisenvaraisille eliöille, ravintoketjuja pitkin.
Nykyään uusia planeettoja löydetään lähes päivittäin. Yleisesti jo käsitetään että jotakuinkin jokaisen tähden ympärillä on jonkinlainen planettakunta, ja näiden joukossa on varmasti monia joilla on jotakuinkin samanlaiset avaruudelliset olosuhteet kuin Maassa. Tältä pohjalta tulee yhä varmemmaksi ajatus että kyllähän siellä sitten on varmaan elämääkin – ja ehkäpä jotakuinkin samantapaista kun täällä meillä.
Mutta tuon eliökuntien olemassaolon suurena epävarmuustekijöinä on ainakin kaksi juttua. Ensimmäinen on se, että osasiko elämä siellä muualla ollenkaan alkaa ja päästä käyntiin. Toinen on se että keksikö se koskaan kuinka valokvantteja voidaan sitoa pigmentti-molekyylien korkeisiin viritystiloihin – ja nimenomaan niin korkeisiin viritystiloihin että niiden avulla pystyy hajottamaan vesimolekyylejä. Tätä kautta saadaan energia (veden elektronien mukana) sidottua kemialliseen muotoon. LISÄKSI vapautetaan happea, joka mahdollistaa sellaisen tehokkaan metabolian joka on välttämätön edellytys monisoluisen elämän syntymiselle. Ja kuten edellä mainittiin, on myös edellytys sille että hauras elämä pärjää ilman-alaisissa (kuivan maan) olosuhteissa. Reaktiosta vapautuneet elektronit pitää pystyä nappaamaan talteen parin piko-sekunnin aikana, ja protonit pitää kuljettaa monimutkaisten energian-talteenottoreittien (ATP-synteesi) kautta.

Kaikkeen tähän tarvitaan sellainen nanotekninen molekyyli-koneisto jota jossakin tekstissä on tituleerattu, täällä meillä, maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Niillä maailman tunnetulla seitsämällä ihmeellä jotka olivat antiikin ajan rakennuksia ei ole kuitenkaan mitään tekoa samassa sarjassa tämän ihmeen kanssa. Tämä on ihan omassa sarjassaan – tai oikeastaan, samassa sarjassa elämän synnyn kanssa.
Vihreä on upea väri!