Mistä sinä voisit luopua?
Tämän heinäkuun aikana olemme nauttineet upeista aurinkoisista päivistä. Toiset voisivat sanoa että on kärsitty tukalasta helteestä. Helle-ennätyksiä on rikottu pitkin maailmaa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Metsää on palanut suuret määrät monella eri suunnalla, sekä idässä, etelässä, että täällä Pohjolassa.
Monella suunnalla sanotaan että tätä tämä nyt on, ilmastonmuutos alkaa oikeasti muuttaa olosuteita. Toiset voivat vielä sanoa että ei tämä ole mikään pysyvä muutos, vaan tilastollista vaihtelua. Ja voihan olla, tilastollista vaihtelua, mutta onhan kuitenkin jo itseään ruokkiva prosessi, kaiken tämän ylimääräisen palamisen, hiili- ja nokipäästtöjen kanssa.
Monet myös sanovat että nyt, viimeistään, meidän pitää tehdä jotakin. Meidän pitää muuttaa näitä käytäntöjä, jotka osaltaan vaikuttavat siihen että hiillidioksidi nousee ilmakehässä. Mutta onhan se niin, että vallitsevia käytäntöjä on vaikea muuttaa. Saaduista eduista, ja elämän mukavuuksista on tosi vaikea luopua. Vai – mistähän me itse voisimme luopua? Mistähän minä voisin – mistä sinä voisit luopua? Voisinko luopua – vaikka, omalla autolla ajamisesta? Kuten työmatkoista, tai mökkireissuista? Voisinko luopua saunomisesta?
Tai lentomatkoista?
Voisinko luopua kokonaan muovisista tarvikkeista? Kertakäyttötuotteista? Painotuotteista? Painetuista lehdistä?
Voisinko luopua keinokuiduista?
Voinko luopua punaisen lihan syömisestä? Ehkä myös vaaleista lihoista?
Voinko luopua tuontihedelmistä?
Voinko luopua kasvihuoneessa talvella tuotetuista vihanneksista?
Voisinko luopua väljästi asumisesta?
Mitä jäisi jäljelle?? Kuitenkin jäisi ihan riittävästi elämän edellytyksiä, ja ehkä jäljelle jäisi edellytykset jopa terveempään elämään. Jäisi kaikki mahdollisuudet syödä paikallisesti tai lähialueilla tuotettua ruokaa, olla iloinen ja sosiaalinen, ja seurata maailman menoa, etänä, digitaalisesti.
Kuitenkin tämä kysely on nyt ihan teoreettista. En varmaan itse pysty luopumaan noista asioista, en ainakaan kokonaan. Ja aika helposti voin pudota kyynisyyden puolelle: ei tällä millään kuitenkaan olisi mitään merkittävää vaikutusta ilmaston kehitykseen.
Jumala loi maailman ja kaikki muu on tehty kiinassa 🙂
Olen varmaan niitä laiskimpia ympäristöäni ajattelevia ihmisiä..
mutta toki olen pieniä muutoksia tehnyt kun niistä lukenut ja alitajuntani heränyt ajattelmaan. esim. Pidän kestokassia (ikea) aina autossa, ei tarvi enään ostaa niitä muovikasseja kaupan kassalta, saa suoraan ikea kassilla kannettua tavarat autoon ja kotiin. Toisaalta näinkin pienessä kuviossa olisi paljon parannettavaa, pitäisi luoda standardi,että kodin roskikset olisivat enemmäkuin se yksi-kaksi lootaa tiskialtaan alla, kaupan ”kassit” voisivat hyvinkin olla maantuvia yms. paperikasseja vaikka tiukalla välillä rahat, ei maailma siihen kaadu. Toisaalta todelliset saastutukset pitäisi saada kuriin, kyllä kuluttajat ostavat sitä mitä teollisuus tuputtaa… monesti törmännyt vaihtoehtoon ostaa vain uusi rikkoutuneen tilalle, ei kannanta korjata jne. Ajatus luopumisesta on järjetön, nykyisellään pitäisi olla tarjolla vain kestävää, takuut oikeasti 10v ja teollisuus pakotettaisiin tekemään sitä vanhaa,kestävää laatua..
Juuri näin! Paljon enemmän voitaiiin tehdä tämän asian eteen, jo pelkällä hyvällä tahdolla (ja ehkä hiukan tiukemmilla vaatimuksilla yhteiskunnan taholta). Kierrättämistä voisi lisätä merkittävästi, kaikkien roskafraktioiden osalta. Tuotetuilla tavaroilla pitäisi olla kestävyystakuu, ja korjaamisen mhdollisuus, sen sijaan että niillä on nyt särkymistakuu, eikä korjaamisen mahdollisuutta. Lämpimän veden ja lämmön tuhlaamista voisi ohjata hinnoittelulla. Ja ennenkaikkea, kouluissa vois opettaa näitä juttuja nuorisolle; sehän se on se ikäkausi missä ihmisen asenteet ja tottumukset fiksaantuvat.
Olin tosi iloinen kun sain 10-vuotiaalta sisarentyttäreltä jaettavaksi tarkoitetun kiertoviestin:
-älä roskaa
-käytä lyhyitä suihkuja
-sammuta hana kun peset hiuksia tai hampaita
-kulje enemmän pyörällä
-sammuta valot kun lähdet ulos ovesta
Meidän kaikkien on syytä tehdä kulutukseen liittyviä valintoja, jotka auttavat taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan. Hyvinvointivaltioista puhuttaessa pelkään kuitenkin, etteivät omat valintamme riitä, koska maapallon väestön valtaosa oppii vasta kuluttamaan. Siksi pidän jätteiden ja tavaroiden kierrättämistä omalla kohdallani keskeisempänä tapana osallistua talkoisiin.
Kulutustottumusten muutosten ja kierrättämisen ohella meidän pitäisi ottaa käyttöön myös järeämmät keinot. Niistä tärkeimpiä ja realistisimpia ovat mielestäni maailman väkiluvun kasvun pysäyttäminen, geenimuunnellun ravinnon tuotantoon siirtyminen ja fossiilisten energialähteiden korvaaminen pääasiassa aurinko-, tuuli- ja ydinvoimalla. Eettisesti kyseenalaistetun geenimuunnellun viljan tuotannon lisääminen auttaisi saamaan suurempia satoja pienemmällä ja karummalla viljelyalalla. Siten metsien hiilivarasto pääsisi taas kasvamaan. Geenimuunneltua lihaa tuottamalla säästettäisiin laidunmaata ja tuotantoresursseja.
Kiitoksia näistä näkemyksistä. Juuri noinhan tässä pitää edetä; ja toivottavasti myös mahdollisimman sukkelasti. Energia pitäisi saada tuotettua kokonaan uusiutuvista lähteistä (aurinko, tuuli, biomassa – ehkä myös se paljon parjattu ydinvoima). Biomassaa pitää saada kasvamaan mahdollisimman paljon, sekä metsissä että pelloilla, ja se pitäisi myös saada kasvamaan mahdollisimman epäintensiivisillä keinoilla. Kasvattamiseen sopisi paljon muitakin ympäristöjä, kuten talojen pihat, senät ja katot. Ja kaikenlainen turha kuluttaminen pitäisi jäädä pois, onpa se sitten tavaraa tai energiaa.