Mikä muuttuu, mikä pysyy?
Kotiplaneettamme on taas kiertänyt kierroksensa ja tullut radallaan niille main missä sen pohjoisnapa osoittaa poispäin auringosta. Eletään siis lähellä pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisauksen aikaa. Meillä käytössä olevan gregoriaanisen kalenterin mukaan Maan vuosi vaihtuu nyt. Sattumalta, tämän ajanlaskun mukaan, Maa sattuu nyt olemaan radallaan myös jotakuinkin siinä seudulla missä se on lähimpänä aurinkoa,
http://www.astro.utu.fi/zubi/earth/orbit.htm
Näinä päivinä on tapana mietiskellä mennyttä vuotta, ja arvailla tulevaa. Monien mielestä ajassa on nyt tavallista enemmän epävarmuuden tuntua. Valtakunnan taloustilanne on käynyt heikoksi, ja muuttuva ilmasto aiheuttaa kummallisia ja ennen-näkemättömiä sääoloja. Lukuisat ihmiset ovat lähtenee liikkeelle asuinsijoiltaan, pakoon joko sotaa, väkivaltaa tai kestämättömän huonoja elinolosuhteita. He vaeltavat pitkin Eurooppaa, etsien turvallisempia tai varmempia elämän mahdollisuuksia. Tapahtuu valtavasti ihmimillisiä tragedioita, ja kysytään paljon empatiaa ja yhteisvastuuta jotta hädänalaiset ihmiset pääsevät uuden elämän alkuun. Ilmaston muuttuessa ja kehitysmaiden väkimäärän kasvaessa tämä hädänalaisten ihmisten liikkuminen vain lisääntyy jatkossa.
Tuntuu että meidän hyvinvointi- (kerska)kulutusyhteiskuntamme natisee liitoksistaan. Mitähän tästä vielä tulee? Miten jaetaan elämisen resurssit rajallisella planeetalla niin että oikeus ja kohtuus tapahtuu, ja niin ettei koko ihmisen laji tai yhteiskunta romahda ylikansoituksen, terrorin, ja ympäristöongelmien seurauksena. Elämme yhdellä yhteisellä planeetalla missä ongelmat ovat globaaleja, ja ratkaisujen myös pitäisi olla globaaleja ja kestävän kehityksen mukaisia. Monet ajattelevat että ihminen on jo kehittynyt niin viisaaksi, tiedostavaksi ja teknisesti taitavaksi lajiksi, että tällaiset ongelmat ovat vain haasteita – ne pystytään kyllä ratkaisemaan, jos ja kun siihen on riittävästi tarvetta ja motivaatiota. Jonkinlaisena motiivina – tai sitten jarruna – tässä ongelmanratkaisuprosessissa on tietenkin mukana ihmisen itsekän luonteenlaatu – tai se lajiominaisuus jota ”Homo economicukseksi” kutsutaan – se että asiat pyritään ratkaisemaan paikallisesti, ja taloudellisesti, omien etunäkökohtien perusteella.
No, mutta näinhän evoluutio juuri tapahtuu. Elämä – lajien kehittyminen – perustuu keskinäiselle kilpailulle tilasta ja resursseista. Ehkä nykyihminenkin, kaikkinensa, on vain yksi välietappi loputtomassa muutosten sarjassa. Vielä noin 50 000 vuotta sitten, nykyihmisen vaeltaessa varmemman elannon toivossa pois Afrikasta, maailmassa oli olemassa vielä neljä muutakin ihmisen lajia (Homo erectus, H. sapiens spp. denisovan, floresiensis ja neanderthalensis). Olosuhteiden muuttuessa suurten ilmastonmuutosten kourissa – ja lajien keskinäisen kilpailun kautta – nuo muut lajit hävisivät pois, kuten olivat jo aiemmin kadonneet useat ihmisen sukuiset lajihaarat (http://humanorigins.si.edu/evidence/human-family-tree). Nykyihminen kantaa perimässään vielä joitakin geenejä myös noista sukulaislajeista – mutta on nyt Homo-lajin viimeinen ja ainoa edustaja. Mutta eihän se nyt liene kuitenkaan mikään kehityksen huippu ja päätepiste? Mitäs luulette – mihin suuntaan – millaisten kilpailu- ja sopeutumisprosessien kautta lajimme kehittyy tästä eteenpäin? Kehittyykö se entistä älykkäämmäksi? Entistä humaanimmaksi – vaiko entistä teknisemmäksi? Millaisten valintapaineiden alla se kehittyy eteenpäin – ja kenen kanssa se tulee käymään selviytymistaistelunsa? Onko se ihmisen lajin sisällä – vaiko älykkäämpien, kestävämpien ja rationaalisemmin elävien koneiden kanssa, jotka pystyvät tarkasti sopeuttamaan olemassa olonsa vallitsevan ympäristön resursseihin…??
Mutta onkos meillä muita arvoja säilytettävänä kuin tämä olemassa olo? Tietoisuus? Moraali? Onnellisuus? Humanismi? Tiede ja taide? Miten nämä säilyvät luonnonvalinnan alla?
Nämä ovat kovin pitkän tähtäimen kysymyksiä. Muutos on ehkä hidasta, mutta se on kuitenkin ainoa asia mikä pysyy – toivottavasti se etenee hyvään suuntaan. Tai no, onhan täällä jotakin muutakin pysyvää – ainakin vielä kovin pitkän aikaa. On tämä planeetta, on aurinko, planeetan vesi- ja hiilivarannot, ja eliökunnan ja kallioperän kanssa tasapainoileva ilmakehä… Näiden kanssa me täällä elämme, vaikka muut asiat maailmassa muuttuvat.
Tässä kohtaa toivotamme lukijalle ja koko ihmiskunnalle oikein hyvää ja onnellista tulevaa vuotta, tässä tutussa ympäristössä!
Kirsi ja Harry
Nämä eivät häviä
Tämä maailma ei romahda./ Ei tämä tuuli, ei tämä aurinko, /ei tuo vesi. Ne pysyvät. /Vaikka ihmisen pienet maailmat /ympärillä romahtavat.
Vaikka ihminen häviää, ja ihmisen laji. /Uudet lajit tulevat. /Mutta tämä vesi pysyy, tämä tuuli, /ja tämä aurinko.
Niin kauan kuin tämä planeetta on olemassa.
En tiedä, mutta pidän joka tapauksessa teknisen lajin syntyä tapahtumana joka erittäin todennäköisesti on muuttanut planeetan ja aurinkokunnan ja mahdollisesti galaksin historian pysyvästi. Geologiset muutokset ja biologinen evoluutio ovat aivan liian hitaita ollakseen relevantteja prosesseja maailmassa, jota hallitsevat kulttuurievoluutio ja älykäs suunnittelu. Geologia ja biologia ovat tärkeitä planeetan menneisyyden ymmärtämisessä, mutta tulevaisuuden ennustamiseen ne eivät sovellu.
Olet varmasti oikeassa – teknologia hallitsee nykyistä maailmaa, ja myös tulevaa. Sen varassa toimii kaikki – tiedonvälitys ja kommunikointi, ruuan tuotanto, lääketiede, koulutus, infra, kauppa ja ravintohuolto, ihmisten liikkuminen… Elämämme on näistä täysin riippuvaista. Mutta tämän vallitsevan teknologian turvissakaan biologia ja geologia eivät varmaan ole merkittäneet merkitystään. Paremminkin – tuo riippuvuus on aika haavoittuvaista.
Minkälainen katastrofi tarvitaan siihen että teknologia pettää? Iso meteoriitti-impakti, iso supertulivuoriräjähdys? Noille ehkä pärjätään teknologian avulla. Mutta entäs ydinräjähdys – tai sota? sähköverkon totaalinen kaatuminen? Tai ilmastonmuutos joka tekee isoja alueita asuinkelvottomiksi, samalla kun väkimäärä lisääntyy ennen-näkemättömästi.
Itse luulen että suurimpia riskejä nousee maailman ihmisten eriarvoistumisen myötä – joka, taas kiitos teknologian, nyt tulee kaikkien tietoon. Kaikki tietävät oman elintasonsa, turvallisuutensa, vapautensa asteen verrattuna maailman muihin ihmisiin. Tämä johtaa siihen että oikeutta ja tasa-arvoa, tai oman kulttuurinsa oikeutusta, aletaan hakea väkivallan kautta.
Teknologia on luonnonresurssi joka nostaa tekemisen mahdollisuudet niin korkealle että myös ylilyönnit tulevat massiivisiksi. Toivottavasti tuo kulttuurievoluutio ja älykäs suunnittelu nyt osaa ohjata kehitystä kestävään suuntaan.
Ai niin – sellainen kommentti vielä tuohon teknologian hallitsevaan merkitykseen: Kyllähän se jo tietysti suoraan vaikuttaa ihmisen biologiseen evoluutioon. Lisääntymisen valintatekijät ovat nyt ihan toisenlaiset kuin joskus luononvaraisessa elämässä. Ja annapa olla – kunhan aletaan muokkaamaan genomia, niin saapa nähdä mikä uusi superihminen tästä vielä syntyykään…
Muistan kun geologi Matti Saarnisto (terveisiä, jos sattumalta luet!) palkattiin tutkimaan kestääkö kaavailtu ydinjätteiden loppusijoitus jääkautta. Arvelen että jos ihminen ei kuole sukupuuttoon tai muuta planeetalta pois, hän estää uuden jääkauden syntymisen, a) koska hän pystyy siihen, ja b) koska hän todennäköisesti arvioi sen järkeväksi. Jos taas ihminen ei muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä enää maapallolla asu (joko siksi että hän tuhoutui, muuttui joksikin muuksi tai muutti planeetalta pois), silloin ei liene kovasti väliä vaikka säiliöt vähän vuotaisivatkin.
Toinen asia mitä olen joskus ihmetellyt on että usein sanotaan jotenkin siihen tyyliin että ”kun meret miljardin vuoden päästä kiehuvat ja monisoluinen elämä tuhoutuu”, jne. Mutta jos olemme silloin paikalla, voimme ja epäilemättä haluamme pidentää planeetan elinkelpoisuutta viiteen miljardiin vuoteen, esimerkiksi tekemällä varjostimen Maan ja Auringon väliin.
Kuten tulevaisuuden yleensä, myös maapallon tulevaisuuden ennustaminen on periaatteessa mielenkiintoista. Jos tehdään yksinkertaistava lähtöoletus että ihminen tai muu älykäs elämä ei vaikuta kehitykseen, ennusteet saatetaan saada jossain määrin tieteelliselle pohjalle. Mutta tällaiset ennusteet eivät tietenkään – lähtöoletuksensa takia – valaise lainkaan kysymystä ihmisen tulevaisuudesta. Kun miettii tällaisia skenaarioita, ihmisen ei myöskään kannata huolestua sellaisista hitaista katastrofeista (kuten jääkausi tai merten kiehuminen miljardin vuoden päästä), jotka hän pystyy torjumaan jos on paikalla. Emmehän huolestu siitäkään että auto ruostuu tai että tuulieroosio kuluttaa hitaasti talon seinät loppuun, koska osaamme rakentaa uusia.
Joo. Varmasti muutoksia tapahtuu – ja näinä aikoina ne ovat lähinnä ihmisen toteuttamia ja hallitsemia ja haluttuja – mutta osa on taas muutosten aiheuttamia seurauksia, ja hallitsemattomia. Ja todella nopeita – ei suinkaan miljoonien vuosien päässä olevia, vaan johan tässä nähdään miten paljon maailma muuttuu kymmenessä vuodessa. Sekä sosiaalisesti, yhteiskunnalliseti, ympäristön ja suorituskyvyn puolesta. Muutos kiihtynee, nyt kun esimerkiksi kvanttitietokoneet alkavat olla mahdollisia (esittely: T Schaetz, Nature 2015, 528:337-338 ja samassa numerossa Tan et al. sivut 380-383 ja Ballance et al. sivut 384-386). Yksi osa muutoksesta on nyt käynnissä oleva ”kuudes massiivinen sukupuutto” jota esittelevät Hull et. al, saman lehden sivuilla 345 – 349.
Varmaan suurin osa muutoksista tapahtuu hyvään suuntaan. Tarvitaan kuitenkin paljon viisautta, demokratiaa ja tasa-arvoa kokonaisvaikutusten arvioimiseen.
Vähän positiivisuutta ja realismia nyt kehiin. Tiede ja teknologia tekee koko maailmasta paremman. Ei aina kannata suhtautua kaikkeen huolestunein mielin ja maalata uhkakuvia niin kuin esim. valtamedialla on tapana.
Muutoksestahan tässä puhutaan — se tietysti tuo myös mahdollisuuksia.
Eivät nuo menneisyyden ihmislajit välttämättä kadonneet minkään katastrofin tai ”taistelun” seurauksena. Esimerkiksi neandertalilainen vähemmistönä yksinkertaisesti sulautui valtalajistoon. Sen seurauksena meillä suomalaisillakin on jäljellä pari-kolme prosenttia neandertalilaisen geenistöstä.
Tuosta genomin muokkauksesta tulee kyllä muodostumaan melkoinen eettinen vääntö ennen kuin se käytännössä voi toteutua. Natsi-Saksan maailmanfilosofian yksi keskeisistä tavoitteista oli siittää ylevä ”arjalainen rotu”, sen ajan ”tieteellisin” menetelmin. Seuraukset olivat lohduttomia.
Genomin muokkaamisesta nousee väistämättä mieleen ihmislaji, jonka jäsenet luokitellaan kuten hyönteispopulaatioissa: Sotilaat, työläiset, kuhnurit jne. Kammottava on pelkkä ajatuskin, jos se olisi toteutuakseen!
Tässä joululoman aikana olen lukenut kaksi todella mielenkiintoista kirjaa jotka liittyvät tämän blogin aihepiiriin:
Kopernikuskompleksi, Caleb Scharf, Ursa
ja
Kelposimman synty, Andreas Wagner, Terra Cognita.
Jo kirjat eivät ole tuttuja niin suosittelen niitä. Jos ne ovat jo tuttuja niin olisi kiva kuulla arvioita niiden sisältämistä elämän syntyyn ja evoluutioon liittyvistä ajatuksista.
Katselin äsken Pentti Linkolan arviota maailman tilasta. Toivottoman synkältä näyttää. Ihmisellä ei ole tällä kehityksen tasolla mahdollisuutta selviytyä. Linkola arvioi aikaa olevan 30-100 vuotta.
Toisaalta kaikki muut ihmislajit ovat kuolleet sukupuuttoon ennen tieteen ja tekniikan syntyä. Ainut mahdollisuus selviytyä näyttää olevan tieteen kehitys. Ehkäpä 100-vuotta riittää.
Pentti Linkolan maailma on kovin synkkä (jopa katkera ja masentunut). Kyllä tiede ja teknologia vievät meitä eteenpäin – kunhan sosiaaliset, sosiologiset ja humanistiset aspektit pysyvät myös hallinnassa. Mutta tämä onkin vaikea yhtälö: miten tasa-arvo toteutuu maailmassa missä kaikkien rajattomat edut ja toiveet eivät voi toteutua. Pitää mennä lainsäädännön kautta.