Meillä on toivoa
Elämme mielenkiintoisia aikoja: maailma on muutoksen tilassa. Koko planeetan tilan parametrit ja suuret prosessit, kuten biodiversiteetti, hiilen kierto, meri- ja ilmavirrat ja maan käyttö ovat nopeasti muuttumassa. Suuria mullistuksia ja sukupuuttoja on tapahtunut planeetalla toki ennenkin, tämä ei ole mitään uutta ja ainutlaatuista siinä suhteessa. Uutta on kuitenkin se että täällä on nyt hääräämässä sellainen uusi laji joka on nykyisen muutoksen pitkälti aiheuttanut. Ihmiskunnan teknologia ja luonnonvarojen massiivinen käyttö ovat nyt muutoksen moottoreina. Ihminen on myös ensimmäinen laji joka pystyy käynnissä olevan muutoksen tiedostamaan.
Mielenkiintoista on sekin miten maailmamme suuret johtajat tätä tilannetta hallinnoivat. Rajoille pystytetään muureja, kun oletetaan että ihmisten liikkuvuus ja jonkinlaisten kohtuullisten elinmahdollisuuksien hakeminen on pahin uhka yhteiskunnalle. Suurvaltojen välille viritellään uutta asevarustelukilpailua jotta johtajien arvovalta-asemat säilyisivät ennallaan. Maailmaa koetetaan pitää hallinnassa saavutettuja etuja varjelemalle, olivatpa nuo edut kuinka kestämättömiä tahansa.
Jotkut teknologiaan luottavat ihmiset uskovat, että sitten kun olosuhteet tällä planeetalla menevät oikein todella sekaisin, niin ihmiskuntamme voisi pelastautua siirtokunnaksi jollekin toiselle planeetalle. Ilmeisin turva-asema voisi löytyä Marsista, tai ehkä joltakin avaruuteen parkkeerattavalta isommalta avaruusasemalta.
Tuo ajatus on kuitenkin täysin kestämätön. Ihminen on niin iso ja vaativa laji, että sen selviytyminen tarvitsee tuekseen mittavan eliökunnan. Tarvitsemme ensinnäkin vettä, vedestä saatavaa happea, ja painetta jossa nämä pysyvät käyttökelpoisessa muodossa. Tarvitsemme perustuottajia, eli fotosynteettisiä lajeja jotka tuottavat monimutkaisia hiilivetyjä ja hajottavat vettä hapeksi. Edes mitä tahansa hiilivedyt eivät kelpaa, vaan tarvitsemme monipuolisia ruokatuotteita. Kasvintuotannossa tarvitaan pölyttäjiä, ravinteita, ja paljon vettä. Tarvitaan tehokas hajottajaeliöiden verkosto joka muokkaa biomolekyylit takaisin hiilidioksidiksi ja vedeksi.
Kasvintuotannon kautta siirtokunnan pitäisi tuottaa myös kuituja vaatteiksi ja lääkkeiksi. Siirtokunta tarvitsee biomassaa rakenteiksi ja materiaaleiksi –. Kaikkien rakenteiden tekemiseen tarvitaan paljon mineraaleja ja energiaa, mutta erityisesti, kaikkien koneiden ja laitteiden tekemiseen tarvitaan erikoismetalleja, hienomekaniikkaa, tehtaita, työpajoja ja tutkimuslaitoksia. Tarvitaan valtavan hienoa infrastruktuuria ja tietotaitoa joka pystyy tällaisia pitämään yllä, ja jopa kehittämään niitä eteenpäin. Näiden ylläpitämiseen tarvitaan riittävän kokoista ja hyvin koulutettua yhteiskuntaa, stabiileja olosuhteita. Tarvitaan myös riittävää taloudellista kasvua josta jää riittävästi ylijäämää joka voidaan sijoittaa tällaisiin ylellisyyshyödykkeisiin, sen normaalin toimeentulon ja elämän ylläpidon ohella.
Nyt varmaan joku ehdottaa että monet noista tuotannon tarpeista voidaan hoitaa robotiikan ja automatiikan avulla. Energiaa on rajattomasti saatavilla sekä auringosta että paikallisesta ydinvoimasta. Nämä molemmat kuitenkin vaativat kallista, monimutkaista ja suurimittaista teknologiaa. Ajatellaan myös että eläinproteiineja ja kaikenlaisia ravintoaineita voidaan kasvattaa edullisesti soluviljelmissä, mutta tuokin vaatii sellaista korkea luokan teknologiaa jota ei voida luoda tyhjästä siellä kaukana eristetyissä olosuhteissa.
Jotta avaruudessa sinnittelevä siirtokunta säilyisi hengissä, se joutuisi tukeutumaan Maasta saatavaan perustuotantoon. Seuraava kysymys olisi ketä tuolla ylhäällä siirtokunnassa asuisivat, ja ketä olisi täällä maan päällä hoitamassa sen ylläpitämistä? Kumpiko ryhmä olisi se etuoikeutettu, ja kumpi olisi alistetussa asemassa oleva paaria-luokka? Tämä ajatus meneekin jo surullisten dystopia-elokuvien aihealueelle.
Ehkä moniin teknisiin haasteisiin kuitenkin voisi olla olemassa ratkaisuja, ainakin periaatteessa, jos niiden kehittämiseen olisi käytettävissä rajattomasti resursseja. Kuitenkin eräs ylipääsemätön haaste on tuo inhimillisen henkisen kapasiteetin tarve. Mikään pieni eristetty ryhmä ei pysty toteuttamaan uutta yhteiskuntaa. He nääntyvät eristyneisyyteen, yksinäisyyteen, tylsyyteen ja tarkoituksettomuuteen.
Maan ulkopuolelle sijoittuva siirtokunta ei siis ole mikään ihmiskunnan viimeinen selviytymisen mahdollisuus.
Mutta meillä on kuitenkin vielä kaikki mahdollisuudet jäljellä täällä maan pinnalla. Sen osoitti ruotsalainen Greta Tintin Eleonora Ernman Thunberg, 16 v, joka jo 15-vuotiaana meni koululakkoon, puhui YK:n ilmastokokouksessa Katowicessa, ja on nyt saanut kymmenet tuhannet koululaiset marssimaan mielenosoituksessa Euroopan kaduilla.
Tässä Gretan mahtava puhe: https://www.youtube.com/watch?v=VFkQSGyeCWg
Toinen mahtava on hänen TED puheensa: https://www.youtube.com/watch?v=EAmmUIEsN9A
Myös tässä vakuuttava puheenvuoro David Putnamilta: https://www.youtube.com/watch?v=SBjtO-0tbKU
Katsokaa ja kuunnelkaa!
Tehokkaiden eli kapean viivaleveyden mikroprosessorien valmistus on asia joka vaatii suuria tuotantolaitoksia, ja ilman niitä nykyaikainen tietotekniikka ja robotit eivät voi toimia. Avaruussiirokunnalle melko elintärkeää voisi olla saada Maasta säännöllisesti prosessoreja sekä päästä kiinni Maan nettiin, jossa on google ja wikipedia. Prosessorit eivät paljoa paina joten niiden toimittaminen ylös tuskin vie ketään vararikkoon, mutta jos Maa romahtaa niin pahasti että prosessorien tuotanto ja netti loppuvat, sitten siirtokuntakin on suuren haasteen edessä.