Maailman riskirajat
Näinä aikoina meillä läntisen maailman ihmisillä on kotiplaneetta hyvin hallinnassa, ainakin tiedon ja ajankohtaisten uutisten osalta. Minkä tahansa paikkakunnan tapahtumat, politiikka, talous, ilot, surut ja päivän sää ovat nähtävissä verkon kautta, koska tahansa, reaaliajassa. Koko planeetta on myös yhtä suurta yhteistä markkinapaikkaa.
Meillä on myös sellainen illuusio että tämä planeetta on ihmisen hallittavissa. Tai ainakin markkinavoimien, tieteen ja teknologian hallittavissa. Melkein kaikki on mahdollista, mitä vain ihminen haluaa tehdä. Biologisia systeemejä osataan pian hallita synteettisen biologian ja biotekniikan avulla. Ihmismassojen käyttäytymistä voidaan ohjailla valeuutisten ja somemanipulaation avulla. Teknologian puolella ihmiset ovat aikeissa rakentaa suurta avaruusasemaa Kuun kiertoradalle, ja viemään ihmisiä Marsiin.
Mutta käsityksemme siitä että hallitsemme maailman menoa taitaa todellakin olla vain illuusio. Tämä turvallisuuden tunne johtunee siitä että olemme (me, ja koko planeetta) nyt jo lähes 12 00 vuoden ajan eläneet hyvinkin suotuisissa ilmasto-oloissa, eli niin sanotun Holoseeni epookin aikaa. Kuitenkin ihmisen omat touhut ja resurssien ylikäyttö jo merkittävästi horjuttavat näitä planeetan olosuhteita. Ei sen puoleen, kyllä ne ajan mittaan varmaan muutenkin horjuisivat, mutta nyt myös oman lajimme elämäntapa on pahemman kerran sekoittanut maailman tasapainotilaa.
Will Steffenin johtama ruotsalaisten ekologien ryhmä julkaisi pari vuotta sitten artikkelin Planetary boundaries: Guiding human development on a changing planet (Science VOL 347 ISSUE 6223, 746 – ) missä he esittelevät termejä Earth System ja Planetary boundaries, jotka kääntäisin ehkä hiukan kömpelösti suomen kielelle termeillä Planeetan laajuinen tasapainotila, ja sen kestävyyden rajat. Artikkelissa käsitellään planeettasysteemin kestävyyttä erityisesti yhteiskunnallisen kehityksen, eli ihmisen omien elinolosuhteiden kannalta. Onhan ilmeistä, että oma yhteiskuntamme on paljonkin haavoittuvaisempi kuin useimmat muut luonnonvaraiset lajit, tai mitä olisi esimerkiksi koko planeetan elinkelpoisuus muiden lajien kannalta. Kysymys on siis teknisesti sivistyneen lajin ja yhteiskunnan olemassaolon ympäristöriskeistä.
Artikkelissa koetetaan kvantitatiivisesti arvoida niitä riskirajoja, joiden sisällä ihmisen toiminnat planeetalla ovat vielä turvallisia, eli eivät vaaranna planeetan tasapainotilaa. Niin kauan kuin ihmisen toiminta pysyy tällä ”turvallisella operointialueella”, se ei uhkaa oman yhteiskuntaelämämme rakenteita ja toimeentuloa.
Artikkelissa arvioidaan kahdeksaa globaalia ympäristöparametria, eli puhtaan veden saatavuutta, merien happamoitumista, stratosfäärin otsonikatoa, ilmaston muutosta, maankäytön muutoksia, ympäristön kemikalisoitumista, biosfäärin kestävyyttä, ilmakehän aerosolikuormaa, ja uusia, toistaiseksi tuntemattomia globaaleja ympäristömuutoksia ja arvaamattomia asioita.
Huomaattehan, tässä on listattuna pieni joukko ympäristöhaittoja, joita ei normaalioloissa paljon edes haitoiksi huomata. Itse ajattelisin että listassa voisi olla monia muitakin haittatekijöitä – esimerkiksi ilmakehän noki- ja muut hiukkaset, tai merien muovisaaste, ylipäänsä ylipursuava jätekuormitus, sosiaaliset ja poliittiset levottomuudet, ympäristömyrkyt, bioteknologia tai jopa ihmisyhteisöjen kestämätön ikärakenne – mutta ehkä nuo kahdeksan lienevät sitten jotenkin keskeisimmät.
Ekologiryhmä luokittelee kyseiset parametrit neljään erilaiseen riskiluokkaan: luokka yksi on tilanne missä kyseisen tekijän vaikutuksia ei tunneta, eikä sen riskitasoa voida vielä määrittää. Kaksi viimeksi manittua parametria (ilmakehän aerosolikuorma, ja muut tuntemattomat tekijät) ovat tällä tasolla. Myös eliökunnan toiminnallinen monimuotoisuus kuuluu tähän kategoriaan. Puhtaan veden saatavuus ja merien happamoituminen ovat tasolla jossa niihin liittyvä riski on vielä matala; riskiluokka on ”turvallinen”.
Maankäytön muutokset ja ilmaston muutos luokitellaan taas niin että niiden tila on epävakaa, ja riski on kasvamassa – huomattakoon että tämä arvio on tehty kolme vuotta sitten, ja ehkä tulos tänään näyttäisi jo vahvempaa riskitasoa. Eliökunnan geneettinen diversiteetti puolestaan näyttää täysin kehittynyttä huutavan punaista riskitasoa. Samoin näyttää ympäristön kemikalisoituminen, ja tässä erityisesti fosfori ja typpiravinteiden valuminen vesistöihin.
Nämä kvantitoinnit osoittavat siis sitä riskitasoa, mitä ihmisen toiminta aiheuttaa ihmisen nykyisen yhteiskun kestävyydelle maailmanlaajuisessa mittakaavassa.
Artikkeli toteaa, että koko holoseeni-epookin ajan planeetan tasapainotila on pitänyt yllä stabiileja olosuhteita, ja että nämä olosuhteet ovat mahdollistaneet yhteiskuntamme kehittymisen nykyisen laiseksi. Tutkijat eivät tee mitään ehdotuksia siitä, miten ihmisten pitäisi nyt muuttaa käytöstään tai elintapojaan. Ne ovat poliittisia kysymyksiä. Tutkimus kertoo vain mainittujen ympäristöparametrien turvallisuusrajat. Ainakaan näitä ei pitäisi mennä rikkomaan, jos halutaan että planeetan monimutkaiset vuorovaikutusverkostot säilyvät kestävän kehityksen polulla.