Lisää ajatuksia aisteista
Vappu oli ja meni. Moni sai kokea gravitaation vaikutuksen. Ilmapallo karkasi taivalle, naapurin sampanja lensi kaaressa jonkun ylioppilaslakin päälle. Useimmat toivottavasti pysyivät tolpillaan eivätkä kaatuilleet. Suunta ylös ja alaspäin oli kuitenkin ainakin enimmäkseen useilla täysin selvänä. Voisimmeko siis sanoa että oikeastaan aistimme gravitaation suunnan. No joo, kyllähän se näin on. Tai oikeastaan aistimme pään asentomme sisäkorvan nestetäytteisillä tasapainoelimillä.
Gravitaation suunnan aistiminen on hyödyllistä – niinpä eläimet aistivat sen. Aivottomilla hyöneteisilläkin on elin jolla ne tuntevat kiihtyvyyden ja gravitaation suunnan. Kasvitkin kasvattavat juurensa alaspäin ja sirkkalehtensä ylös vaikka niitä kasvatettasiin pimeässä.
Gravitaation suunnan aistiminen voi mennä sekaisin jos päätä ”myllätään” esimerkiksi ison valtameren aallon sisällä tai muutenkin veden alla. Se voi kokea kovia huvipuiston härveleissä joissa kiihtyvyydet vaihtelevat nopeasti eri suuntiin tai sitten pienkoneiden kyydissä. Toisaalta jos gravitaation g-voimat katoavat, menee gravitaation tuntemus sekaisin. Tämän voi huomata vapaan pudotuksen tilassa tai Maan kiertoradalla kansainvälisellä avaruusasemalla, jossa ihmiset leijuvat, kasvien kasvu häiriintyy selvästi tai kalat uivat mitä erilaisimmissa asennoissa – vaikka toki maallisissa vesissä on myös ylösalaisin uivia kaloja.
On mielenkiintoista että joissakin bakteereissa on kiteitä joiden avulla ne ”tietävät” gravitaation suunnan. Toisaalta bakteerit innostuvat avaruusasemaolosuhteissa kasvamaan isommiksi, virulenteimmiksi ja agreeseevimmiksi, mikä on ainakin epäsuorasti alhaisen gravitaation vaikutusta. Bakteerit selvästi reagoivat gravitaatioon mutta onko perusteltua sanoa että niillä on gravtiaatiota tai sen suuruuttaa ja suuntaa arvioiva aisti? Mielestäni ei. Aistit mielletään yleensä sellaisiksi että niihin voi liittää jonkinlaisen signaalin vastaanottimen, reseptorin, aistimen, josta lähtee sitten tieto eliön toisiin osiin että nyt taivas kirkastuu ja on aika herätä (tai mennä nukkumaan jos on kyse yöeläjistä tai tähti-ihmisistä).
Toisaalta tällainen kuvaus sulkee pois sen mahdollisuuden että yksisoluisilla eliöillä olisi aisteja, mikä omasta mielestäni tuntuu järkevälle vaikka niissä olisi sellaisia oragelleja jotka kykenisivät
vastaanottamaan vaikka valoa.