Kuninkaallisen tähtitieteilijän tulevaisuudennäkymiä
Britannian kuninkaallinen tähtitieteilijä Sir Martin Rees kertoo näkemyksiään maailman tulevaisuudesta toimittaja Matt Warrenin haastattelussa (http://www.independent.co.uk/news/science/aliens-universe-brexit-martin-rees-astronomy-britain-a7663891.html). Visioiden pohdiskelu alkaa toteamuksesta että tässä maailmankaikkeudessamme – joka hyvinkin saattaa olla vain yksi monista rinnakkaisista maailmankaikkeuksista – on todennäköisesti miljoonia (ja miljoonia) planeettoja jotka ovat jotakuinkin Maan kaltaisia. Kuitenkaan emme vielä tiedä onko niillä elämää.
Elämä alkoi täällä kotiplaneetallamme noin neljä miljardia vuotta sitten, mutta emme vielä tiedä miten. Rees arvelee että tuo kysymys tulisi ratkaistuksi seuraavan 20 vuoden kuluessa – ja tämän perusteella sitten voisimme arvioida miten yleistä elämä olisi muualla. Lähivuosina menetelmät paranevat myös Maan ulkopuolisen elämän etsimiseksi. Jos voimme havaita elämää kaukaisilla planeetoilla, seuraava suuri kysymys on, voisiko vieras elämä olla älykästä ja teknisesti kehittynyttä. Jos se olisi, niin se ei kuitenkaan olisi mitään sen kaltaista kuin täällä meillä – näin Rees arvelee. Tuo vieras älykäs elämä olisi todennäköisesti koneellista.
Rees perustaa oletuksensa toiselle tulevaisuuden näkemykselleen, jonka mukaan myös tämä maanpäällinen biologisen lajin sivilisaatio tulee lähiaikoina (joidenkin satojen vuosien kuluessa) korvaantumaan konepohjaisella älykkyydellä. Tuollainen koneäly tulee olemaan paljon kyvykkäämpää ja planeetan kantokyvyn kannalta kestävämpää kuin meidän oman lajimme alkeellinen sivilisaatio, ja siksi se tulee valtaamaan tämän planeetan. Rees toteaa että biologinen sivilisaatio tulee jäämään lyhyeksi välivaiheeksi hyvin pitkän, ei-älyllisen evoluution (4 miljardia vuotta) ja hyvin pitkäaikaisen koneellisen evoluution välissä. Tulevat, älykkäästi toimivat koneälyt voisivat selvitä ”hengissä” ja kehittyä eteenpäin tällä planeetalla niin kauan kuin tämä planeetta on olemassa. Ne olisivat täällä siis vielä noin miljardin vuoden ajan, kunnes punaiseksi jättiläiseksi muuttuva aurinko kärventää planeetan liian kuumaksi.
Tämän aikataulutuksen perusteella Rees päättelee, että olisi hyvin epätodennäköistä että löytäisimme muilta planeetoilta elämänmuotoja jotka olisivat suunnilleen samanlaisella bio-älykkyyden tasolla kuin me nyt olemme. Paljon todennäköisempää on että muualta löytyvä elämä edustaisi joko pitkäikäistä, yksinkertaista, ei-älyllistä elämää, tai sitten, pitkäikäistä koneellista sivilisaatiota. Tietenkään, emme voi mitenkään arvailla miten todennänöistä olisi että yksinkertainen elämä koskaan nousisi koneälyn tasolle. Mutta jos se nousee, niin todennäköisesti, siinä muodossaan, se säilyy ”hengissä” lähes loputtomasti, ja levittäytyy pitkin avaruuden syvyyksiä. Sellaiseen avaruusmatkailuun taas mikään biologinen laji ei kykene; me pysymme riippuvaisina oman planeettamme suojaisista olosuhteista. Niistä joihin pitkä biologinen evoluutiomme on meidät sopeuttanut.
Rees pitää myös mahdollisena että tekno-äly saattaisi kehittyä myös tietoiseksi älykkyydeksi.
Itse ajattelen että pelkkä teknisesti tuomiva, itseään ylläpitävä elämänmuoto tavallaan vastaisi ei-älyllistä biologista elämää. Todellinen älykkyys edellyttää tietoisuuden kehittymistä myös koneissa. Ehkä koneidenkin pitää käydä läpi pitkä evoluutio ennenkuin ne saavuttavat tietoisuuden – mutta toisaalta, niiden evoluutio voi tietysti tapahtua paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin biologisessa eliökunnassa.
Ja miten sitten Rees näkee meidän oman lajimme tulevaisuuden? Kompastelua globaaleihin poliittisiin vastaikkain asetteluihin ja ristiriitoihin, ilmastonmuutokseen, terrorismiin, väestön liikakasvuun, uusien teknologioiden tahattomiin tai tahallisiin virheisiin.
Toisaalta myös: suurten visioiden toteutumista: hiilivapaata energiaa, uusia ydinenergian muotoja (fuusio, neljännen sukupolven fissioenergia), keinolihaa — varmaan myös yhä tietoisempaa ja vastuullisempaa olemassaoloa. Ehkä tuo koneellinen sivulisaatiokin tulee olemaan juuri sellainen ekologisempi ja vastuullisempi vaihtoehto, myös koko planeetan eliökuntaa ajatellen???
Mitä se koneäly oikeasti on? Onko sillä mitään tekemistä elämän kanssa? Voidaanko koneälyä pitää sivilisaationa?
Koneäly on kaikenlaista automaatiota – automaattisia ja itseohjautuvia laitteita, mitä monimutkaisempia, sen älykkämpiä. Robotteja kaikenlaisia, valvontasysteemejä, prosessien ohjaimia …
ja on tietysti hyvinkin aiheellinen kysymys onko sillä mitään tekemistä elämän kanssa. Tämä riippunee siitä miten elämä määritellään: voiko elämä olla jotakin muuta kuin tämä meidän tuntemamme solullinen elämä. Jos elämä on joku sellainen monimutkainen systeemi joka voi tuottaa kopioita itsestään ja pysyy siksi ”hengissä” — niin ilmeisesti koneisiin voisi jossakin vaiheessa ohjelmoida tällaisen toiminnon. Bio-elämällä on puolellaan tietysti sellainen ylivoimainen etu että sen raaka-aineet – hiili, vety, happi ja typpi – kiertävät kaasumaisessa ja nestemäisessä muodossa, ja ovat aina saatavilla. Toisin olisi koneilla…
Ja sivilisaatio — mitäs se sitten on. Ainakaan se ei ole välttämätöntä ”elämän” ylläpitämiseen, koska ehdottomasti suurin osa lajeista on aina elänyt maapallolla tietämättä mitään sivilisaatiosta. Noiden koneiden, tai älykkäiden systeemien, ei siis suinkaan tarviis muodostaa mitään sivilisaatiota, niillä ei tarvitse edes olla tietoisuutta – vaan se tärkein asia mikä tekisi niistä elämän kaltaisia olisi se että ne kopioisivat ja pitäisivät yllä itseään
Älykkyys edellyttää tietoisuutta ja tietoisuus edellyttää syntymistä, elämistä, kasvamista ja aistein kokemista ympäristössään. ”Koneäly” on muotijuttu, jolle ei ole esitetty ainuttakaan syntymekanismia eikä todistetta.
Jos ihmiskunta tai muu teknistieteellinen sivilisaatio jotenkin pystyisikin luomaan ”koneälyn”, mitään syytä ei olisi rinnakkaiseloon sellaisen kanssa. Päinvastoin, kilpailijoita ei ole koskaan suvaittu. Miksi se koneiden yhteiskuntakaan ihmisiä suvaitsisi?
Miksi se olisi ekologisempi ja vastuullisempi planeetan eliökuntaan nähden? Robottien elämää ajatellen hapeton, paljas ja kuiva kiviplaneetta voisi olla verrattomasti parempi elinympäristö niille. Kaasukehä kemiallisesti hyvin tehottomasta suojakaasusta, typestä?
Koneäly ei myöskään olisi biologista otusta edullisempi ratkaisu avaruusmatkoille. Uusien autojenkin takuuaika on ihmisen keskimääräisen elinaikaa lyhyempi, viisi vuotta. Kauas on pitkä matka ja matka-aika avaruusalukselle on sama lentäjistä riippumatta. Tähtienvälisen avaruuden säteily ja hiukkaspommitus hapertavat tähtilaivan rakenteet ja tuhoavat elektroniikan tuhansien vuosien matkalla. Sähkövarauksettomia hiukkasia ei voi magneettikentälläkään torjua.
Britannian kuninkaallinen tähtitieteilijä Sir Martin Reesin näkemykset ovat perustelemattomia spekulaatioita muilta osin kuin ihmiskunnan globaalien ongelmista. Ilmastokatastrofi sen kun etenee hiilidioksidin ja metaanin määrän lisääntyessä.
Sekä ruoka- että vesipula hiipivät ja ydinsota uhkaa. Mitään takuuta ydinsodan käymättömyydelle luonnonvarojen ehtyessä ei ole. Eräs presidenttikin oli tokaissut: ”Mitä niillä ydinaseilla tehdään, jos niitä ei voi käyttää?”
Toisinaan minun mielessäni käy, että todistelemattomia spekulaatioita esimerkiksi rinnakkaisavaruuksista ja koneälystä tuotetaan ihmisille ihmeteltäviksi, jotta eivät huolestuisi ja esittäisi kiusallisia kysymyksiä ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Tuo älykkyyden ja tietoisuuden ero ja järjestys ovat hiukan hankala käsitepari. Käsittääkseni älykkyyttä esiintyy eliökunnassa hyvin monenlaista – ehkä (lähes?) monisoluiset eläimet ovat jollakin tavalla älykkäitä, tai ainakin käyttäytyvät tarkoituksenmukaisesti – sitten, monimutkaiset eläimet ovat jo selkeästi sillä tavallä älykkätä että kykenevät ratkaisemaan jonkinlaisia ongelmia. Tietoisuus taas on jotakin sellaista mikä ehkä liittyy paremminkin käsitteelliseen ajatteluun, jotakin sellaista mitä me ihmiset edustamme.
Tuohon toiminnalliseen älykkyyteen pystyvät jo monet koneetkin. Monenlaiset älykkäät automaatit, kuten itseohjautuvat autot, automaattipilootit, automaattiset prosessien ohjaimet – ja mitä kaikkia niitä onkaan. Ja ”esineiden internet” tulee varmaan tuottamaan paljon älykkäästi käyttäytyviä härpäkkeitä.
Tulevaisuuden tutkimuksen piirissä ennustetaan tai ennakoidaan kehitystä, missä tekoäly – tietotekniikka, kvanttitietokoneet – mahdollisesti yhdistettynä ihmisen biologian tehostamiseen, nanoteknologiaan, ja/tai ihmisen aivojen ja tekoälyn suoraan yhdistämiseen – tulee johtamaan ns. ”älyräjähdykseen” (intelligence explosion). Älyräjähdys johtaa ”teknisen singulariteetin” tilanteeseen, missä superäly kasvaa eksponentiaalisesti ja mennen tullen ylittää ihmiskunnan älykkyys- ja käsityskyvyn. Yhteiskunnan toiminnat tehostuvat sellaiselle tasolle jota me tavalliset ihmisen-aivoiset emme pysty edes kuvittelemaan. Asiantuntijat – esim. Vernor Vinge, Ray Kurzweil, ja Stuart Armstrong – arvioivat tämän tapahtuvan viimeistään 2030 – 2040-luvulla. Singulariteetti-kysymystä tutkitaan mm. Oxfordin yliopistossa, ja erityisesti sille erikoistuneissa Singulariteetti Yliopistossa (http://singularityu.org/) –tai Machine Intelligence Research Institutessa (http://intelligence.org/). Näin ne ennustavat — mutta kuten tiedettyä, mikään ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen.
Kiitos vastauksesta. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, ettei automaattisilla ja itseohjautuvillakaan laitteilla ole älyä. Äly on laitteita ohjelmoivien ihmisten aivoissa.
Oppiva älykone on myös hieman liioittelua. Eihän tietokone mitään ”opi”, kun se ei mitään osaakaan. Ohjelmoija koodin kirjoittaa.
Se, että tietokoneen suorittama ohjelma voi jatkuvasti keräämänsä datan perustein muuttamaan suoritustaan, on ohjelmoijan laatima ominaisuus.
Koneälyksi tulkitaan joskus virheellisesti se, että tietokoneet matkisivat ihmisaivojen neuroniverkkoa. Aivosolujen kytkökset toinen toisiinsa vaan ovat paljon monimutkaisempia, kuin prosessorien transistorien. Ne myös kehittävät ja poistavat keskinäisiä yhteyksiään eli aivojen virtapiirit muuntuvat elämän myötä. Se ei onnistu piisiruun prässätyiltä transistoreilta.
Arvostan toki suuresti tietotekniikan ja ohjelmistojen nopeaa kehittymistä reikäkorttikoneista nykyisiin kielenkääntäjiin, kasvojentunnistukseen sekä risteilyohjusten ja itseohjautuvien autojen ohjelmien kykyyn kameroiden avuin ympäristön havainnointiin ja laitteensa ohjaamiseen. Toisaalta epäilen ohjausohjelmiin pystyttävän sisällyttämään muiden tielläliikkujien kaikki ne fiksut ja vähemmän fiksut käännökset ym tonttuilut, jotka ihminen autonkuljettajana aavistaa ennakkoon tai ainakin pitäisi aavistaa.
Joka tapauksessa mielestäni koneiden älykkyyskeskusteluun pitäisi saada mukaan teknisten tieteiden ja tulevaisuuden tutkijoiden lisäksi älyn ammattilaiset eli neurotieteilijät ja aivojen tutkijat.
Henkilökohtaisesti, en mitenkään voi väittää vastaan sitä mitä sanot; referoin vain mitä uutisia luen, ja itsekin olen niistä aika hämilläni. Oudollehan nuo ennusteet kuulostavat tietokoneiden toimintojen/keinoälyn räjähdysmäisestä kasvusta. Mutta onhan niiden kehitys ollut huimaa. Neuro-network – tyyppiset systeemit pystyvät oppimaan, tekemään päätöksiä, ja tunnistamaan ja päättelemään asioita malliesimerkkien pohjalta; tai, olet tietysti oikeassa: ne opetetaan iteroimaan tietoa niin että niiden päätökset tulevat paremmiksi ja paremmiksi.
Mutta myös uudenlaisia tiedontallennus ja prosessointisysteemeja on tulossa – esimerkiksi ne kvanttitietokoneet, ehkä myös geneettisten koodaussysteemien hyödyntäminen… en tiedä miten ne tulevat muuttumaan hallittaviksi systeemeiksi, mutta onhan niissä valtava tehopotentiaali olemassa…
”Aivosolujen kytkökset toinen toisiinsa vaan ovat paljon monimutkaisempia, kuin prosessorien transistorien. Ne myös kehittävät ja poistavat keskinäisiä yhteyksiään eli aivojen virtapiirit muuntuvat elämän myötä. Se ei onnistu piisiruun prässätyiltä transistoreilta.”
Ei piisiruun prässätyiltä transistoreilta, mutta niissä toimivilta ohjelmistoilta kyllä hyvinkin näppärästi.
Varmaan automaatio ja keinoäly kehittyvät kiihtyvällä nopeudella. Epäilen silti pystyykö keinoäly valloittamaan maan ja lähiavaruuden muutamassa sadassa vuodessa. Toistaiseksi kaikki ihmisen rakentama on haurasta ja emme vielä ole onnistuneet valmistamaan yksinkertaisintakaan eliötä, jotka ovat sentään selvinneet elossa lähes neljä miljardia vuotta.
Olisiko ihmisen tai koneen rakentama laite parempi ja kestävämpi aikaa vastaan mitä tämä tunnettu elämä? Rakennettu kone kuitenkin koostuisi atomeista kuten me biologiset koneet, bakteerista ihmiseen. Pystyisikkö keinoäly syntymään tähtipölysta. No, onhan se jo syntynyt.
Taitaa maailmankaikkeus olla paras rakentaja.
Onko tieteellinen fakta, että ihminen (jokainen meistä) kykenee käyttämään vain n. 5-10% aivokapasiteetistaan? Jos näin on, miksei kyllin pontevasti kysytä mistä ja milloin meidän aivoihimme on mokoma ”ylijäämä” syntynyt? Ettemme vain kantaisi ”kosmisia geeneja” ja todellinen, laaja tietoisuus on meiltä estetty, jotta ”kosmiset esi-isämme” voivat tarkkailla kehitystämme ja rekonstruoida meidän kauttamme omaa menneisyyttään. riuskin terv. pekka s-to.
Eivät keinoälyn kehitysnäkymät ole minusta kovin varmoja tai todennäköisiä. Ilmeisten softahaasteiden lisäksi elektroniikan miniatyrisointi on saavuttanut fysikaaliset rajansa ja laskentateho kasvaa enää vain prosessoriarkkitehtuurien optimoinnin takia. Mikroelektroniikan vallankumous on historian yksi kehitysvaihe joka alkaa olla jo takanapäin.
Yhdestä asiasta olen varma. Jos kävisi niin että von Neumannin koneet kehittyvät ja korvaavat biologian, kyllä ne silloin myös levittyvät aurinkokuntaan eivätkä jää planeetalle jököttämään koska mikään ei pakota niitä jälkimmäiseen. Itse asiassa aurinkokuntaan levittyminen tapahtuu kaiken järjen mukaan jo paljon ennen kuin biologia pannaan viralta, jos jälkimmäistä ylipäätään koskaan tapahtuu. Nykyinenkin automaation taso saattaisi levittymiseen juuri ja juuri riittää. Sovellushan saapuu aina jollakin viiveellä enabloivan teknologiansa jälkeen.
”elektroniikan miniatyrisointi on saavuttanut fysikaaliset rajansa ja laskentateho kasvaa enää vain prosessoriarkkitehtuurien optimoinnin takia.”
Voi olla, mutta nanoteknologia kehittyy jatkuvasti ja pohjalla on paljon tilaa.
http://www.aikakauslehdet.fi/content/aikakauslehti_opinnoissa/artikkelipankki/nanoteknologia.htm
Teuvo Kohosella on varmasti näkemystä tekoälystä. Hän ottaa maltillisen asenteen:
https://www.google.fi/#q=teuvo+kohonen&spf=1
””Kohonen tunnetaan paitsi neuroverkkoasiantuntijana myös älykkäiden koneiden ja tulevaisuuden tietotekniikan tutkijana. Milloin älykkäät koneet tulevat?
”Aina sanotaan, että ne ovat ihan nurkan takana. Ilman muuta tekoälymenetelmiä tullaan käyttämään entistä enemmän, varsinkin lääketieteen ja kielenkääntämisen tietokannoissa. Mutta jos inhimillisiä kykyjä haetaan koneille niin ne pysyvät siellä nurkan takana pitkään.”
Kohonen on sitä mieltä, että neuroverkkojenkin mahdollisuudet ovat aika rajalliset, jos ei ruveta ottamaan biologiaa tarkemmin huomioon.””
Jotkut koneälyn suunnittelijat olettavat koneiden tulevan lopulta elämyksellisesti tietoisiksi. Tietoisuuden mysteeri on kuitenkin edelleen ratkaisematta. Monet valitsevat uskomuksen tietämisen sijaan ja sanovat tietoisuuden olevan aivotoiminnan kääntöpuoli tai jotain muuta fysikaalista. Ainoa perustelu on tietoisuuden tilojen ja aivotilojen kohtalainen korrelaatio.
Ajatuksena ahdistava on joidenkin koneälyn innokkaiden kehittäjien tavoite: biologisesti elotonta maailmaa hallinnoiva tunteeton robottikollektiivi.
”Cogito, ergo sum” eli ajattelen, siis olen olemassa on René Descartesin filosofinen lausuma joka on ajankohtainen vieläkin. Myös kysymys: miksi olen olemassa ja vastaus: siksi koska olen olemassa koska olen olemassa ja evoluutio on minut tällaiseksi muokannut.
Nämä ominaisuudet erottavat meidät koneista ainakin vielä ja todennäköisesti vielä hyvin pitkään…
Lainaus blogista:
”Jos voimme havaita elämää kaukaisilla planeetoilla, seuraava suuri kysymys on, voisiko vieras elämä olla älykästä ja teknisesti kehittynyttä. Jos se olisi, niin se ei kuitenkaan olisi mitään sen kaltaista kuin täällä meillä – näin Rees arvelee. Tuo vieras älykäs elämä olisi todennäköisesti koneellista.”
En jaksa uskoa Reesin näkemykseen. Jos se olisi totta, ensimmäisen ”elävän” koneen on täytynyt olla älykkään organismin kehittämä. Miten sellainen organismi on syntynyt?
Ihmisen älykkyydellä tai sitä kehittyneemmällä älyllä varustettu elämä voi käsittääkseni syntyä vain evoluution kautta. Maapallolla elämä on saanut alkunsa merissä. Evoluution kannalta keskeinen seikka on ravinto. Kasvit ja levät ruokkivat alkeellisimpia eliöitä, ne taas hiukan kehittyneempiä ja niin edelleen. Lopulta päädytään ravintoketjun huipulle, jossa ovat lähinnä maaeläimet ja kaiken korkeimmalla ihminen.
En usko, että korkealle kehittynyttä elämää voi olla missään muodossa olemassa planeetalla, jossa ei vallitse suurin piirtein samanlaiset olosuhteet kuin Maassakin. Täytyy olla vettä ja maata. jotta elämä voi olla riittävän momimuotoista ja harmoonista. Pitää siis löytää planeetta, jossa on sulaa vettä, maata, ilmakehä, magneettikenttä, leviä, kasveja, tuhoton määrä hyönteisiä ja niin edelleen ja niin edelleen. Punaisen auringon valaisema, vuorien ja hiekkatasankojen peittämän skifi-elokuvista tuttu planeetan pinta ei voi ylläpitää evoluutiota eikä siten synnyttää kehittynyttä elämää. Mikrobitasoista elämää voi ehkä syntyä sellaissakin paikassa, mutta mikrobit eivät rakenna älykkäitä koneita.
Juuri näin. Täällä meillä älykkään ja teknisesti taitavan elämänmuodon ilmeistyminen on tulosta 4 miljardin pituisesta evoulltiosta, joka on tapahtunut ja kehittynyt lukemattomien monien välivaiheiden kautta, vaihe vaiheelta, aina hyvin spesifisten olosuhteiden ajamana. Olisiko joktakin samantapaista kompleksisuutta voinut syntyä muunkinlaisten reittien kautta, joissakin muissa olosuhteissa — sitä emme tarkakan tiedä. Mutta kuten sanot, todella tärkeille tekijöille näyttävät sekä meren että kuivan maan, samoin hapellisen ilmakehän, laattatektoniikan ja magneettikentän olemassaolo – siis hyvinkin Maan kaltaiset olosuhteet. Onko olemassa muunlaisia mahdollisuuksia – tai onko muualla olemassa juuri samanlaisia mahdollisuuksia — mene ja tiedä…
Rees tarkoittaa että hänen mielestään ihmiset todennäköisesti korvautuvat koneilla muutaman sadan vuoden päästä, ja että samoin on käynyt useimmille muillekin lajeille jotka ovat keksineet teknologian. Joten, koska muutama sata vuotta on kosmisesti lyhyt aika, emme todennäköisesti tule löytämään muita itsemme kaltaisia otuksia koska edustamme lyhyttä välivaihetta, vaan löydämme yhtäältä ei-teknologisia maailmoja ja toisaalta koneellista älyä (joka siis on entistä biologista).
Jos teknologia kehittyy riittävän pitkään (ja muutama sata vuotta lienee tässä suhteessa pitkä aika), ehkä biologian ja fyysisen teknologian raja tosiaan vähitellen liudentuu, jolloin Reesin näkemys saattaisi tulla efektiivisesti todeksi. Se ei välttämättä tarkoita robottien suorittamaa äkillistä vallankumousta, vaan sitä että ihminen täydentää itseään teknisillä osilla ja muokkaa biologiaansa – ja jättää väittelyn siitä onko kyseessä ihminen vai kone filosofien huoleksi.
Noinhan se varmaankin menee. Ja yhdistelmä biologisen – ja koneen eli cyborgin välillä, voi olla hyvinkin vaihteleva. Tähän suuntaan viittaa se että sekä geenimuokkauksen, ihmisten teknisten lisäosien ja tehostavien lääkkeiden mahdollisuudet ovat valtaisat, ja kasvavat koko ajan. Tästä aiheeseta onkin seuraava blogi jo luettavana…
Hieman off-topic…
Todennäköisesti meitä vanhempi teknologinen laji pystyy rakentamaan isoja avaruusteleskooppeja ja/tai tähtensä gravitaatiofokuksessa olevia luotaimia joilla pystyy näkemään elinkelpoiset planeetat kaukaa. Todennäköisesti he pystyvät myös lähettämään tähtienvälisiä automaattiluotaimia – jos ei nopeita, niin ainakin hitaampia. Todennäköisesti nuo luotaimet pystyvät korjaamaan itseään, ehkä jopa monistamaan (von Neumannin koneita).
Jos olin tuollainen muukalainen, olisin lähettänyt automaattiluotaimia päivystämään aurinkokuntaamme jo miljoonia vuosia sitten ja tarkkailemaan planeettamme kehitystä. En ottaisi yhteyttä ihmisiin radiolla kotiaurinkokunnasta, koska (a) en haluaisi paljastaa omaa olinpaikkaa ja (b) koska pitkä radioviive tekisi kommunikoinnista tehotonta. Olisi tehokkaampaa lähettää älykkäitä luotaimia jotka pystyvät vähintäänkin tekemään havaintoja lähietäisyydeltä ja tarvittaessa myös yrittämään kommunikointia ilman viivettä lähietäisyydeltä. Tietojen lähetys kotiaurinkokuntaa toki kestää silti kauan, mutta viive tulee vain yhteen kertaan ja voidaan käyttää tarkasti suunniteltua strategiaa ja viestintäprotokollaa.
Maata ei ole vallattu koska korkealle kehittynyt laji ei ole vailla mitään Maan resursseja: heille riittävät pienkappaleet joita on kaikissa aurinkokunnissa. Halutuimpia asuinpaikkoja saattavat itse asiassa olla epäonnistuneita tähtiä kiertävät pienkappaleet, koska syttymättömän tähden vetyvarastoa voi kerätä sen ilmakehästä ja fuusioida omaan tahtiin, jolloin se riittää jopa satatuhatta kertaa pitemmäksi ajaksi kuin pisin luonnollisen tähden elinikä.
Tuo sinun maailmankuvasi on ihanan rationaalinen. Siinä elämän olemassaololla tuntuu olevan jopa ”tarkoitus”, se on jotenkin järkiperäistä eikä pelkkää olemassa olon taistelua, ”kynnet ja hampaat veressä”…. olisi mukavaa jos se noin olisi.
Ei koko maailmankuva, mutta minusta rationaalisuus on hyvä ohjenuora silloin kun puhutaan pitkäikäisen teknologisen lajin tekemistä valinnoista, koska rationaalisuus on minusta lajin pitkälle olemassaololle lähes välttämätön edellytys.
Biologinen evoluutio perustuu toki sattumaan ja taisteluun, mutta pitkäikäisen älykkään lajin kehitys voi perustua lajin itsensä suorittamaan älykkääseen suunnitteluun. Missä toki saattaa olla myös biologisen evoluution piirteitä sillä onhan evoluutioalgoritmi tehokas optimointimenetelmä.