Jätehuollosta
Tervehdys taas lukijalle, pitkän kesän jälkeen. Nyt olisi asiaa jätehuollosta. Ihmettelet varmaan miten ihmeessä tämä aihe liittyy astrobiologiaan – mutta liittyypä hyvinkin, ihan oleellisesti. Kyse on elämän mahdollisuuksien muuttumisesta nyt ja tulevaisuudessa.
Eräs merkkitapauksena täällä Turussa, viikko sitten, oli Esko Valtaojan jääminen eläkkeelle professorinvirastaan. Laitos piti Eskolle hienot läksiäiset, ja juhlassaan Esko piti mielenkiintoisen luennon – tavoilleen uskollisena hän julisti tieteen suurta merkitystä maailmassa.
Hän listasi lukemattomia asioita – alkaen elintasosta, tasa-arvosta, koulutuksesta, terveydenhoidosta, ruuantuotannosta aina kulutustason nousuun – jotka ovat koko ajan parantuneet viimeisen sadan vuoden aikana, johtuen juuri tieteen ja teknologian edistymisestä. Ja kasvun ansiota: tuotannon jatkuva kasvu on se mylly joka jauhaa tätä kaikkea lisää, koko ajan, ainakin kaikille hyväosaisille. Hän on vakuuttunut että kehitys jatkuu samaan suuntaan, ja tämän hän perustaa historialliselle talouden kasvukäyrälle, joka näyttää kohoavan rajattomasti ylöspäin, mitattuna GDP (gross domestic – or national – product) luvulla:
Katso kuva: Maailman taloudellinen kasvu, https://en.wikipedia.org/wiki/World_economy, lineaarisella ja logaritmisella asteikolla.
Yksi ongelma tässä taloudellisen hyvinvoinnin määrässä ja kasvussa on tietysti se että se jakautuu hyvin eri tavoilla eri puolille maailmaa. Ja toinen – valtaisa – ongelma on että kasvu perustuu siihen että kaikki materiaalit vain virtaavat nopeammin ja nopeammin kuluttajien käsien kautta kaatopaikoille tai ympäristöön.
Itse ihmettelen paria juttua: millä perusteella voidaan olettaa tuon käyrän jatkuvan koko ajan ylöspäin – ja miten kauan niin voidaan olettaa tapahtuvan. Käyräthän voivat kääntyä mihin päin vain, vaikka huomenna. Toiseksi: jos kasvu jatkuu, niin sen ainakin pitäisi kohdistua muualle kuin meidän hyvinvointivaltioihimme. Nimittäin, kehitys ei ole kestävää jollei se ole oikeudenmukaista – kuten nyt jo pakolaisten määrästä nähdään. Ja kolmanneksi – jos kokonaistuotanto – ja jätteentuotanto – tästä vielä edelleen kasvaa niin tämä planeetta hukkuu ka – kaikenlaisiin jätteisiin. Jos kasvua halutaan, niin sen pitää olla jossakin muussa kuin kulutustuotteiden yhä suuremmassa tuottamisessa ja kuluttamisessa, ainakin täällä meillä.
Tulee tällainen olo:
Äiti Maa, olet ihan
Sinä meidät kasvatit
savannilla, leirinuotioilla
sinä opetit meidät
ymmärtämään itseämme,
ja sinua.
Mutta ymmärrämmekö?
Ymmärrämmekö varjella sinua
ihmisen rajattomalta kasvulta?
Varjella ahneelta taloudelta
joka haluaa syödä
koko planeetan.
Paljon mukavampi olo tuli pari viikkoa sitten kun kuuntelin MEPPI Sirpa Pietikäisen haastattelun YLE 1:ltä, aiheesta KIERTOTALOUS. Löytyy yhä linkistä
http://areena.yle.fi/1-2861491
Pietikäinen on tehnyt aiheesta mietinnön joka on hyväksytty EP:ssä. Mietinnön sisältö on että maailma käyttää tällä hetkllä tuotantoon 1,5 kertaisesti niin paljon resursseja mitä planeetta pystyy tuottamaan – mikä on jo nytkin mahdoton yhtälö, ja edellä mainitun kasvun kanssa käy koko ajan mahdottomammaksi. Toinen tähän liittyvä valtava ongelma on se että suuri osa noista resursseista – raaka-aineista – päätyy hyvin nopeasti jätteeksi kaatopaikoille tai ympäristöön. Talouden kasvu = tuotannon kasvu = tuotteiden lyhempi käyttöikä = nopeampi kierto kaatopaikoille.
Pietikäisen mietinnön sisältö on että Euroopan pitää pyrkiä lähivuosikymmenten aikana raaka-aineiden käytön ja hävikin vähentämiseen. Edelleen pitää pyrkiä kaiken materiaalin täydelliseen kierrätettävyyteen: kiertotaloudessa ei synny jätettä juuri ollenkaan, ei kaatopaikoille, eikä polttoon. Käytännön tavoitteena on että 2030 mennessä jätteiden tuotto pienenee puoleen, 2050 mennessä loppuu kokonaan. Tarvitaan sellainen paradigman muutos että jätteet opitaan näkemään raaka-aineena joka kiertää suljetussa kierrossa
Nykyään suuri osa kaikista käytetyistä materiaaleista – onpa se ruokaa, energia, kasviravinteita, vaatekuituja, mineraaleja, lääkeaineita, rakennusmateriaaleja, elektroniikkaa – päätyy suoraan pilaamaan ympäristöä. Kaatopaikoille ja mereen. Markkinatalous suorastaan perustuu siihen että kaikki tuotteet on SUUNNITELTU kertakäyttöisiksi ja lyhytikäisiksi – ja tämä on nimenomaan se periaate jolla lisätään myyntiä.
Tarvitaan lainsäädäntöä ja hintapolitiikkaa jotka velvoittavat – ja tekevät kannattavaksi – tuottaa vain sellaisia tuoteita jotka eivät hukkaa raaka-aineita, missään vaiheessa, ei tuotannossa, kaupassa eikä loppusijoituksessa. Tuotteita jotka voidaan käyttää kauan – käyttää uudelleen – korjata – tuunata – kierrättää. Yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta kestävää tuotantoa. Jos tämä periaate tehdään lainsäädännöllä pakolliseksi kaikille toimijoille, siitä tulee myös taloudellisesti kannattavaa sekä tuottajille että kuluttajille.
Haaskaamisesta hyvänä esimerkkinä ovat erityismetallit: maailman teknologiassa pyörii nyt sen verran nikkelia että kierrättämällä se riittäisi 70 vuodeksi – sen sijaan rakennetaan kaivoksia – sellaisia kuin Talvivaara, missä yhä suuremmilla kustannuksilla louhitaan yhä matalammista mineraaliesiintymistä – yhä suuremmilla ympäristöhaitoilla – vain siksi että se materiaali kierrätetään entistä nopeammin kaatopaikalla.
Nykyään materiaalien kierrättämisen ongelmana ovat sekoitetut materiaalit, komposiitit. Esimerkiksi, keinokuidut – etenkin muovi – vaatteissa, erilaiset kumit autojen renkaissa, sekoitemuovit—juuri nämä jotka eivät hajoa missäään luonnon prosessissa, vaan päätyvät mikroskooppisina muovikuituina ravintoketjuihin, ja kaikkialle.
Nyt aletaan olla huolissaan siitä että puolet Euroopan kaatopaikoista vuotaa – siis haitalliset aineet valuvat kaatopaikka vuorista ympäristöön ja pohjavesiin –ja ajan mittaan se toinenkin puoli vuotaa–eli, haitalliset aineet valuvat niiden pohjan läpi ympäristöön. Tulevaisuudessa pitää käynnistää työ missä kaikki kaatopaikat perataan ja haitalliset jätteet perataan sieltä pois. Ei ole halpaa!!
Nyt tarvitaan paradigman muutosta: tarvitaan pitkäikäiset ja korjauskelpoiset tuotteet, kierrätettävät materiaalit, sekoitusmateriaalit kiellettävä – niin että ne voidaan kierrättää.
Jos tiede haluaa oikeasti parantaa maailmaa, niin se voisi alkaa ratkaisemaan sitä miten materian käyttöä minimoidaan (vaikka kierrättämällä, tai virtuaalituotteilla) – eikä sitä miten sitä koko ajan lisätään kaikenmaailman tarpeettomilla hilavitkuttimilla.
Esko Valtaoja oli HS:n haastattelussa su 12.7.2015 kesäpaikkansa (Korvanniemi) Nuasjärvellä lähellä Kajaania, josta karttapiirros Talvivaaran kaivosalueelta rakennettavalle purkuputkelle (18 km / poistamaan myrkyllisen ylitulvimisen riskiä).
Esko Valtaoja Talvivaaran piensijoittajana piti ratkaisua oikeana. Purkuputkelle olisi hyvä teettää myös pikasulku, jotta päästöylitykset saadaan kontrolliin (kenties tehtykin).
Valtaojaa lehteen kuvasi Sami Kilpiö – joka ennen HS:n työtään ollut Salon Seudun Sanomat lehtikuvaajana. To 9.7.2015 näin Kilpiön (kookas, ruskettuneena) Salon iltatorilla torikahvion pöydässä (kamerallaan) kun jotakin vieressään haastateltiin. Pe 10.7.2015 HS julkaisi laajan kirjoituksen Salossa lopettavasta Microsoft tuotekehitysyksiköstä (noin tuhat työpaikkaa) ja siinä Sami Kilpiön kuvaamana haastateltu Lumia-puhelimen tuotepäällikkö (tuotenimeen sisältyi enne; lumien sulamisesta, samoin Talvivaaraan; toteutuneet ylivuodot).
Riskit yleensä ennakolta tiedostetaan, mutta vaihtoehtoisten toimintatapojen laajempi käsittely vasta riskien toteutumisten jälkeen (laajennettu ennakoiva tiedostaminen mahdollistaa muutosvalmiutta).
Jätehuoltoon vaikuttaa myös tuotemäärien moninaisuus (laajakäyttöisyys vähenee monimuotoisuuksiin). Salossa oli ennen nyttemmin poistunutta kännykkäteollisuutta (Nokia / Microsoft) Saloran laaja radio- ja tv-tuotanto (jotka kännyköiden alkuvaiheessa 1980- ja 1990-luvulla poistuivat tuotannosta). Saloran (sittemmin Nokia) tehdasalueen vapautuneisiin rakennuksiin tullut uutta toimintaa mm. Suomen tv- ja radiotuotannon museo (maksuton pääsy kuukausien ensimmäiset perjantait) – jossa näkee tv-mallien monimuotoisuutta (satoja eri malleja). Samaa monimuotoisuutta kaikessa nykyajan laitteistoissa.
Eikö olisi aika rajoittaa mallistojen kirjavuutta ja keskittyä maailmanlaajuisesti toimivimpien ratkaisujen yhteensopivuuksiin (käyttöikää lisäten).
Ehdottomasti olisin sitä mieltä että kaikessa tuotannossa pitäisi tavoitteena olla laitteiden pitkäikäisyydne ja yhteensopivuuden lisääminen – ei vähentäminen, niinkun nykyään on trendi. Luulisin että tuohon suuntaan – samoin kuin turhien ympäristöriskine ehkäisemisen suuntaan – päästäisiin tehokkaasti sekä porkkanoiden että sanktioiden avulla. Lainsäädäntö voi näihin suoraan vaikuttaa – jos vain haluaa.
Kiitos Kirsille hyvästä blogista! Kun olin nuori, yksi maapalloa koskevista perusajatuksistani oli, että ihmiskunta hukkuu jonakin päivänä omiin jätteisiinsä. Valitettavasti tämä käsitykseni on vain vahvistunut vuosikymmenten saatossa. 🙁
Kirsi kirjoitti lopuksi: ”Jos tiede haluaa oikeasti parantaa maailmaa, niin se voisi alkaa ratkaisemaan sitä miten materian käyttöä minimoidaan (vaikka kierrättämällä, tai virtuaalituotteilla) – eikä sitä miten sitä koko ajan lisätään kaikenmaailman tarpeettomilla hilavitkuttimilla.”
Tieteellä on toki jo nyt useita keinoja, joilla rajallisen maailman lisääntyvää jäteongelmaa voitaisiin keventää. Ongelma on siinä, että kovin harvalukuista tiedemiesten joukkoa ei kuunnella! Irtopisteitä keräävät poliitikot ja Mr.Markkinavoimat pitävät huolen siitä, että kaikenlaisilla ”hilavitkuttimilla” luodaan kansalaisille tarpeita, jotka pitävät nämä turhuuden (saastuttavat) markkinat pyörimässä. Näin tapahtuu maailmanlaajuisesti.
Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki tästä: jo vuosikymmenet on ollut selviö – kiitos tieteen – että teollisuus saastuttaa ja muuttaa ilmastoa. Varoituksen viestit ovat kaikuneet kuuroille korville; poliitikot eivät ole uskaltaneet luoda sellaista kansainvälistä lainsäädäntöä, jolla pakotettaisiin Mr. Markkinavoimat lopettamaan saastuttaminen. Minkä vuoksi? Koska se maksaisi paljon ja rajoittaisi yrittämisen vapautta tässä ”liberaalissa” maailmassa. Surullisen lyhytnäköistä on elämän meno Telluksellamme.
Joo, näin on. Mutta tarvittais globaalia, mahdollisimman kestävällä ja oikeudenmukaisella pohjalla olevaa politiikkaa, jotta kaikille ihmisille tulis mahdolliseks saada omilla kotiseuduillaan kohtuullinen toimeentulo – ja myös sellaisia ylellisyyksiä kuin koulutusta, kohtuullista terveydenhoitoa –minimaallisella ympäristökuormituksella. Tämä ei varmastikaan tapahdu vapaa-ehtoisesti – kaikki nuo omaa etuaan ajavat markkinavoimat ja vallanpitäjät aina vetävät ”voitot kotiin”, haittavaikutuksista välittämättä. Mutta olisko olemassa niin vahvaa lainsäädäntötahoa joka sen voisi toteuttaa? Tiedon valta?
Kirsi kirjoitti muun muassa: ”Tarvittaisiin … myös sellaisia ylellisyyksiä kuin koulutusta, kohtuullista terveydenhoitoa –minimaallisella ympäristökuormituksella.”
Yhteiskunnan taloudelliset rakenteet ovat kehittyneissä maissa melko monimutkaiset. Kirsin mainitsemat koulutus ja terveydenhuolto – jotka ovat äärimmäisen tärkeitä – kuuluvat ns. julkisen talouden kustannuksiin. Jos käy niin, kuten Suomessa juuri nyt on tapahtumassa, että ympäröivän yhteiskunnan rakenteet alkavat murentua, eli teollisuustuotanto heikkenee ja vienti takkuaa useita vuosia peräkälkeen, ei julkisen talouden kasvattamiselle tai edes sen ylläpitämiselle entisellä tasollaan ole mitään mahdollisuuksia. Velaksi syöminen johtaa ennen pitkää katastrofiin, joka on pahempi kuin ympäristökuormitus.
Juuri näistä syistä johtuen muun muassa Sari Sairaanhoitajan ja Pekka Poliisin palkkapussia ollaan keventämässä hallituksen päätöksillä. Kun rahat loppuvat, ne loppuvat, vaikka olisi kuinka ison talon poika. 🙁
Nämä kehitysskenaariot – juuri nuo mitä mainitset – ovat niin huolestuttavia – tai oikeastaan, ne niin selvästi osoittavat nykyisen kehityssuunnan kestämättömyydes – että meillä on edessä pakkotilanne että koko yhteiskunta- ja/tai talousrakenne pitää saada siirrettyä kestävämmelle pohjalle. Tarvitaan joku uus paradigmi elämiseen ja kaupankäyntiin – ehkä tarvitaan tuotteiden ja paljelujen ja laatutekijöiden ihan uudenlainen hinnoittelu. Haasteellista (toivotavasti myös hauskaa, sitten lopulta).
Uskon Esko Valtaojan visioon. Tiede ja teknologia pystyy ratkaisemaan jäte- ja ympäristöongelmat. Tulevaisuudessa ei tarvita niitä kulutustavaroita mitä nyt valmistetaan. Älypuhelin korvaa jo nyt lukemattomia tavaroita ja asioita, eikä älypuhelin ole kehityksen päätepiste. Uutta teknologiaa on aivan oven takana.
Enemmän epäilen ihmisen mieltä. Yksi diktaattori pystyy pistämään maailman sekaisin. Katselin hiljattain luontodokumenttia Apinoiden saari. Saari olisi periaatteessa apinoille paratiisi, mutta apinat tekevät siitä toisilleen helvetin. Tosin hyviäkin hallitsijoita nousee johtajiksi, mutta enimmäkseen tapellaan kaikkia vastaan. Tuli mieleen, että kyllä tämä maapallo on karvattomien apinoiden saari.
Noinhan se näyttää olevan. Valtavasti ongelmia nousee siitä, kaikilla tasoilla ja monessa kohtaa, että johtoporras ajaa vain omaa tai tietyn ryhmän etua. Minkään systeemin toiminta ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla jos se ei ole oikeudenmukaista ja tasapuolista. Mutta onhan sitten myös niinkin – ainakin näin demokraattisissa systeemeissä – että johtajat ovat juuri sellaiset kuin kansa ansaitsee.
Itse kyllä haluan sanoa näin julkisesti että arvostan sitä että Suomen korkein johto kantaa vastuunsa — vaikka ovatkin nyt aika mahdottoman vaikean tilanteen keskellä.
Kosmos kirjoitti: ”Tiede ja teknologia pystyy ratkaisemaan jäte- ja ympäristöongelmat.”
Optimistisesti ajatellen näin saattaa olla joidenkin asioiden kohdalla, mutta kaikella saastumisella on omat rajansa, joiden ylittämisen jälkeen luonnon tuhoutuminen jatkuu, vaikka kaikki toiminta sen aiheuttamiseksi lopetettaisiin.
Kosmos jatkoi: ”Enemmän epäilen ihmisen mieltä.”
Tässä osuit naulan kantaan. Ihminen on eläinkunnan edustajista ainoa, joka tappaa suuruudenhulluuttaan. Syyrian al-Assad on yksi malliesimerkki tästä, ja yksi merkittävä pakolaisvirran aiheuttaja, mutta muita ”karvattomien apinoiden” edustajia riittää eri maiden johtajissa pilvin pimein. Tässä suhteessa en näe valoa tunnelin päässä. 🙁
Me ”karvattomat apinat” – tämä voi olla kyllä epäreilua apinoiden halventamista – olemme sillai idiootteja että ajamme lyhytnäköisesti ja itsekkäästi aina vain omaa etuamme – vaikka se pitkässä juoksussa kääntyisi kaikkia, myös itseämme vastaan. Vastakkainasettelusta pitäisi osata siirtyä yhteisen hyvän tavoittelemiseen.
Luonnon kestokyky on jo nyt voinut ylittyä. Silti näköpiirissä on teknologioita jotka ehkä voivat korjata tilannetta, antaa jatkoaikaa.
Jo nyt osataan valmistaa hiilidioksidista polttoainetta aika puhtain keinoin.
Mikä on Methanobacterium palustre ? Eikös ihminenkin pelitä loppupelissä sähköllä ? Vai onko tämä liian scifiä ?
Joo – methanobacterium palustre on soiden hapettomissa kerroksissa elävä metaania tuottava bakteeri. Sen optimilämpötila on noin 35 C. Jos lämpötila nousee ja suot lämpenevät, tämän toiminta varmasti lisääntyy – metaanin tuotto kasvaa. Sama tapahtuu, myös hyvin mittavassa kokluokassa, sitä mukaa kun artisten alueidne maaperässä oleva ikirouta sulaa. Metaani on vielä huomattavasti tehokkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, joten selvä se mihin suuntaan tämä johtaa – kiihtyvällä vauhdilla.
Tuon bakteerin avulla voi myös tuottaa hiilidioksidista ja sähköstä (= hajotetusta vedestä) metaanikaasua, joka kelpaisi myös polttoaineeksi. Voisi siis olla hiili-neutraalia polttoainetta, koska se poltettaisiin takaisin hiilidioksidiksi. Tässäkin prosessissa kuitenkin kuluu sähköä – en tiedä hyötysuhdetta.
Kiitokset Kirsi lyhyestä ja paljonpuhuvasta kommentista. Methanobacterium palustre on ristiriitainen örkki.
Kaikesta tästä tulee mieleen vanha sananlasku; suo siellä, vetelä täällä.
Siperian ikiroudan alueelta on viimeisen vuoden aikana löytynyt valtavia kraatereita, joita ei ole ennen havaittu ja joiden syntymekanismia ei täsmällisesti tunneta. Venäläiset tutkijat ovat mitanneet kraatereista poikkeuksellisen korkeita metaanipitoisuuksia. Tämä prosessi on seurausta ilmaston lämpenemisestä ja tyypiltään sellainen, että sitä ei ihmisen keinoin voida enää pysäyttää.
Kuten Kirsi mainitsi, metaani on ilmakehälle vakavampi uhka kuin hiilidioksidi. Voi hyvinkin olla, että pakolaisvirrat ovat kohtapuoliin taka-alalle jäävä puheenaihe sosiaalisessa mediassa …
Eletään mielenkiintoisia aikoja! Älykkäänä olentona ihminen varmaan selviää näistä — KUNHAN muistaa että ollaan samassa veneessä, eikä kukin omassaan. Pahinta on se jos strategiaksi tulee koettaa upottaa toinen toistensa veneitä.
On olemassa ilmastonmuokkauskeinoja. Niihin liittyy valtavia riskejä mutta pakkotilanteessa niitä ehkä käytetään.
Liitänpä tähän vielä ajankohtaisen uutisen tältä päivältä (25.9.), koska jenkeissä republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Donald Trump kertoi käsityksiään ilmastonmuutoksesta, josta aiheesta tässäkin Kirsin blogissa olemme keskustelleet:
”Trump sanoi CNN:n haastattelussa, ettei usko ilmastonmuutokseen, eikä siihen, että se on niin akuutti ongelma kuin esitetään (paavi puhui aiheesta). Trumpin mukaan yhdysvaltalaisia yrityksiä ei saa liiaksi rasittaa rajoituksilla ilmastonmuutoksen nimissä.”
Tämä uutinen sisältää pähkinänkuoressa kaikki ne ongelmat, jotka ovat esteenä maapallomme saastumisen ehkäisytyössä. On surullista, suorastaan järkyttävää se, että poliittisten irtopisteiden keräilyn vuoksi johtavat poliitikot sulkevat silmänsä tosiasioilta, jotka uhkaavat koko ihmiskunnan hyvinvointia!
Entinen demokraattipoliitikko ja Bill Clintonin varapresidentti Al Gore ryhtyi politiikasta luovuttuaan ilmastonmuutoksen mannekiiniksi, ja hän on kiertänyt maailmaa varoitellen muutoksen seurauksista. Tästä työstään hänelle myönnettiin Nobel v. 2007. Harmi vain, että Gorekin aloitti tämän tärkeän julistustyönsä vasta jätettyään politiikan.
Nyt voidaan vain toivoa että USAn seuraava presidentti tulisi olemaan se toinen Clinton! Eikä ainakaan tuo trump.
Kunkin USAn presidentin toimikausi on varsin lyhyt maailman ilmastohistoriaa ajatellen – mutta silti nämä yksittäiset ihmiset (niinkuin jotkut muutkin yksittäiset ihmiset?) voivat tehdä asiaan vaikka lähtemättömän vaikutuksen. Pelottavaa…