Ihmisen aika
Maa-planeetan pitkää historiaa, aikojen tasaista jatkuvuutta ja eliökunnan kehitystä jaksottavat suuret muutokset. Luonnontutkijat – erityisesti geologit ja paleontologit – nimeävät pitkiä tasaisen kehityksen aikoja tietyillä nimillä, ja sitten kun suuret myllerrykset tulevat, nimi muuttuu. Geologisia kausia erottavat muutokset ovat olleet niin suuria, että ne ovat jättäneet selvät jälkensä maan geologisiin kerrostumiin. Ne liittyvät suuriin ja merkittäviin ilmaston (ja jopa ilmakehän) muutoksiin, joiden seurauksena osa, joskus jopa suurin osa entisistä eliöslajeista on kuollut sukupuuttoon. Ajan mittaan ekosysteemit ovat täyttyneet taas uusilla lajeilla, ja lajiston muutokset havaitaan sedimenttikerroksiin tallentuneista fossiileista. Geologiset aikakaudet perustuvat sedimenttikerrosten tutkimuksiin.
Viimeisen viidensadan miljoonan vuoden aikana geologiset kaudet ovat vaihtuneet planeetalla 12 kertaa: kausien nimet ovat olleet kambri- (alkoi noin 541 miljoonaa vuotta sitten, ma), ordoviki- (485 ma), siluuri- (443 ma), devoni- (419 ma), kivihiili- (359 ma), permi- (298 ma), trias- (252 ma), jura- (201 ma), liitu- (145 ma), paleogeeni- (66), neogeeni- (23 ma), ja kvartäärikausi (2,3 miljoonaa vuotta sitten). Kolme viimeisintä kautta, alkaen dinosaurusten ajan päättäneestä Chicxulubin törmäyksestä lähtien, jaetaan edelleen vielä epookkeihin, joista viimeisin, holoseeni nimeltään, alkoi jääkauden päättyessä noin 12 000 vuotta sitten.
Tuo nimistö muodostaa aikakausien virallisen luokittelusysteemin. Aikakausien määrittelystä ja nimeämisestä vastaa kansainvälinen stratigrafiakomissio (International Commission on Stratigraphy), ja se vaatii tiukkoja kriteerejä sille että maailma siirtyy toisennimiseen aikakauteen. Tähän tarvitaan sitä että merkittävät indikaattorit planeetan sedimenttikerroksissa muuttuvat.
Viime vuosina tutkijat eri suunnilla ovat todenneet että planeetan olosuhteet ja geologiset kerrokset ovat nyt muuttumassa niin kovaa vauhtia että maailmanaika – siis epookki – pitäisi nimetä uudelleen. Muutokset ovat oman lajimme aiheuttamia – uuden ajan nimi olisi siis ”Antroposeeni”, Ihmisen aika. Innokkaimmat ekologit arvelevat että tuo ihmisen aika voitaisiin katsoa alkaneeksi jo siitä kun ihmisen laji lähti vaeltamaan pois Afrikasta ja levittäytymään koko planeetalle; sosiaalitieteilijät taas arvelevat että se alkaisi siitä kun ihminen alkoi asettua paikoilleen, viljellä maata ja kesyttää kotieläimiä ja viljelykasveja noin 10 000 vuotta sitten. Tämä toiminta toki muutti ainakin lajistoa, jonkin verran. Seuraava etappi ihmisen ajassa olisi voinut olla korkeiden sivilisaatioden nousu noin 5000 vuotta sitten – tai ehkä suurten löytöretkien aika, noin 500 vuotta sitten, jonka seurauksena eläin- ja kasvilajit levisivät uusille mantereille, samaan aikaan kun ihmisen populaatio lisääntyi entisestään. Ja kaiken tämän myötä on tapahtunut markittävä lajien sukupuutto –
Kuitenkin varsinaisia merkittäviä muutoksia geologisiin sedimentteihin on alkanut kerääntyä vasta noin 1950-luvulta lähtien. Siitä lähtien niihin on laajalti kertynyt ihmisen tuottamia ”teknofossiileja”: alumiinia, sementtiä, muovia, ja öljyn polttamisesta syntyvää hiiltä ja tuhkaa. Kaikenlaiset asumisjätteet, ja myös suuret ympärisömuutokset kuten metsien hävittämisestä johtuva eroosio, jokien patoamisesta johtuvat virtausten muuttumiset, ja teiden ja kaupunkien rakentaminen muodostavat pysyviä jälkiä sedimentteihin.
Näiden lisäksi – tietysti – monet suuret globaalit parametrit ovat hissukseen (??) muuttumassa. 1900 luvun alusta lähtien ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut, sen C13 isotoopin osuus laskenut ja ja O18 isotoopin osuus noussut – nämä ovat lämpenemisen indikaattoreita; valtamerten pinta on noussut, hiukan, vuosi vuodelta, ja jäätiköt pienentyneet. Nämä muutokset ovat lisääntyneet 1950 luvulta lähtien.
Nämä kaikki – ja erityisesti nuo sedimenteissä näkyvät muutokset, puoltavat sitä että ”Ihmisen aika” on alkanut viime vuosisadan puolivälin aikoihin. Mutta asiantuntijat painottavat, että nämä muutokset näkyvät nyt paljon laajemminkin kuin vain stratigrafian (eli sedimenttien) tasolla. Nyt ne alkavat näkyä myös systemaattisen planetologian (Earth system science) tasolla: systeemisiä muutoksia ovat ilmakehän ja ilmaston muutokset, ja niistä seuraavat muutokset valtamerten kemian, lämpötilan, kerroksellisuuden ja merivirtojen tasolla. Näistä kirjoittavat näinä viikkoina suuret sensaatiolehdet Nature (Hamilton C. 2016, Nature 536: 251, http://www.nature.com/news/define-the-anthropocene-in-terms-of-the-whole-earth-1.20427) ja Science (Waters CN ym. 2016, http://science.sciencemag.org/content/351/6269/aad2622).
Tuleepa mieleen tuo James Lovelockin Gaia teoria: Nyt taas Maa-planeetan eliökunta ja ympäristöolot ovat suuren myllerryksen vallassa, ja etsivät uutta tasapainotilaansa. Ne elävät ihmisen aikaa. Miten lie, riittäneekö tälle muutokselle se että tuo epookin nimi muuttuu, vai muuttuko myös geologinen kausi. Joskus tulevaisuudessa sen vasta tietävät.
Ilmeisesti Yhdysvaltojen uuden presidentin aika tulee tätä ihmisen aikaa vahvistamaan, kaiken muun luonnon kustannuksella.
Kiitos jälleen mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Antroposeeni on ajankohtainen ja kiisteltykin käsite geologien keskuudessa.
Kansainvälisen stratigrafian komission antroposeenityöryhmä (Working Group on the Anthropocene) esitti (odotetusti) elokuussa 2016 antroposeenin määrittämistä viralliseksi (formaaliksi) geologiseksi epookiksi. Antroposeenityöryhmä sai komissiolta jatkotehtävän selvittää, mikä olisi se nimenomainen sedimenttikerroksiin jäänyt jälki, jonka voitaisiin katsoa osoittavan holoseenin päättymisen ja antroposeenin alun? Vaatimukset ovat tiukat, sillä jäljen pitää osoittaa globaalia tapahtumaa, sen pitää olla tarkasti ajoitettavissa, jäljen (tapahtuman) on pitänyt tallentua kokonaisuudessaan (sedimentoituminen on ollut jatkuvaa), sedimenttikerroksen pitää säilyä hyvin myös jälkipolville jne.
Vaikeaa on myös valita se kaikkein tunnusomaisin ihmisen aikakaudesta sedimenttikerroksiin tallentuva jälki. Vaihtoehtoja on useita mm. 1950 ja 1960 lukujen vaihteen ydinkokeiden radioisotooppilaskeuma, nokipallot, betonimurska, muoviroska jne. (kuten mainitset). Suurin vaikeus kuitenkin liittyy siihen, että me vasta elämme tätä ihmistoiminnasta aiheutuvaa globaalimuutosta. Kukaan ei oikeasti tiedä, mikä tulee olemaan se tunnusomaisin ihmisen jälki maapallolla, vaikka arvailuja esitetäänkin innokkaasti. Todellisuudessa ehkä vasta muutaman tuhannen vuoden kuluttua pystyttäisiin sanomaan, mikä oli se merkittävin yksittäinen ihmisen aikaansaama sedimenttikerroksiin tallentunut globaali muutos.
Omasta mielestäni antroposeenin määrittely formaaliksi geologiseksi yksiköksi on tarpeettoman raskas toimenpide ja mahdollisesti ennenaikainen. Yleisessä käytössä on (esi)historiallisia aikakausia kuten rautakausi ja keskiaika, ja antroposeeni voisi olla yksi sellainen. En oikein ymmärrä, mitä lisäarvoa antroposeenin määrittämisestä formaaliksi geologiseksi yksiköksi saataisiin?
Näin ilmeisesti on, että te geologit olette varovaisia nimeämään tätä globaalia muutosta tapahtuneeksi. Ja eipä kait nimeämisellä niin kiirettä olekaan, tapahtuu mikä tapahtuu, ja asian voi todeta sitten joskus jälestä käsin. PAITSI – tuo mainitsemani Naturen juttu antaa aiheellista ajateltavaa meille kaikille, kun se tuo esille että tässä ei ole kysymys vain jonkun markkerikerroksen ilmestymisestä maaperän sedimentteihin, vaan planeetan olosuhteiden totaalisesta muuttumisesta, joka tulee vaikuttamaan hyvin moniin ilmakehän, vesikehän, maaperän ja biosfäärin prosesseihin …
Ehkäpä ne geologiset aikakauden rajaukset voisi jättää vuosituhansien mittakaavaan ja lisätä näitä ihmisen maailmanajan kerrostumia (ns. kuudes eliöiden merkittävä sukupuuttojen aika) kertomiesi historiajaksojen kautta.
Ursan Tähdet ja avaruus 7/2016, sivuilla 56-57 Markus Hotakainen kirja-arvostelussa esitteli kirjan;
Kun taivas putoaa / Matts Andersén, joka viime vuodelta suomennettu (Reuna, 2016 / Vesa Heinonen).
Lainasin kirjan ensin kirjastosta ja hyväksi todettuani ostin kirjakaupan kautta.
Kirjassa kansilehdillä kertomasi geologiset kaudet, joista tarkemmat miljoonat vuodet kerroit.
Ne holoseenia edeltävät maailmanajat alkoivat (kansilehdeltä arvioiden – ei ihan tarkkaan);
paleoseeni (66 ma), eoseeni (56,1 ma), oligoseeni (34,5 ma), mioseeni (23,5 ma), plioseeni (5,4 ma), pleistoseeni (2,7 ma) ja kertomasi holoseeni ”noin 12 000 vuotta sitten”.
Kirjassa seurataan Vaasan eteläpuolen (noin 10 km) Söderfjärden (Eteläselkä) meteoriittikraatterin, halkaisija noin 6 km (ts. törmäyskraatteri) kehittymistä runsaan 500 miljoonan vuoden takaa – nykyaikaan ja siirtymää päiväntasajan eteläpuolelta tänne pohjoiseen. Hyvä tarina, joka myös muita törmäyskraattereita esittelee (maailmassa tunnetaan noin 188, joista Suomessa 11, Ruotsissa 8, Norjassa 3, Virossa 4, Latviassa 1 ja Liettuassa 2).
En yllättyisi vaikka Suomen järvistä, lammista, soista jne. löytyisi yhä uusia törmäyskraattereiden jäänteitä…
Joo, kaikenlaista mielenkiintoista historiaa on tallentunut geologisiin arkistoihin, eli sedimenttikerroksiin.
Kuitenkin, pieni huomatus: nuo geologit ovat tarkkoja nimistönsä kanssa. Nuo mainitsemasi aikakaude ovt nimeltään ”epookkeja” (tai aikakausia?) – (geologisiksi) kausiksi kausiksi taas kutsutaan pidempiä ajanaksoja. Mainitsemasi epookit kuuluvat kvartääri, neogeeni ja paleogeeni-kausiin, namä kaikki taas kenotsooiseen maailmankauteen…(https://www.cs.tut.fi/~jkorpela/muut/kaudet.html)
Kiitos tarkennuksesta.
Linkkisi antoi myös hyvän lisän tarkempiin rajauksiin.
Viimeisten 500 milj. vuoden ajalta 5 ”massasukupuuttokuolemaa”,
joista em. kirjan kaaviosta ajat arvioin (milj. vuotta sitten):
1. 445; 2. 360; 3. 252 (”suurin sukupuuttoaalto tähän mennessä”); 4. 200; 5. 66 ja nykyaikaan olisi se 6. Tarkkoja hävinneiden eliöiden prosenttilukuja en nyt osannut antaa, mutta useissa kymmenissä prosenteissa ollut…
Em. linkistäsi samoihin aikoihin ollut:
– 440 milj. v. / ”elämä leviää maalle (maakasveja)”
– 354 milj. v. / ”sammakkoeläimet monimuotoisia”
– 250 milj. v. / ”dinosaurusten edeltäjät tekodontit syntyvät”
– 205,1 milj. v. / ”käpypalmujen kausi”
– 65,5 milj. v. / ””nisäkkäiden aika” alkaa”
Kiintoisia tapahtumia! Näitä luonnohistoria suuria tapahtumia ja niidne ajoituksia voi tutkailla myös meidän ylläpitämältä verkkosivulta aikavalelus.fi/aikajana. Käypä tutustumassa…