Hulluja ajatuksia astrobiologiasta
Astrobiologia lienee siitä erikoinen tieteenala, että sen tiimoilta ihmiset pystyvät kuvittelemaan, ajattelemaan, kirjoittamaan ja jopa julkaisemaankin kaikenlaisia kovinkin kummallisia ajatuksia. Sellaisiakin ajatuksia joita on vaikea todistaa vääräksi, mutta mahdotonta myös todistaa oikeaksi, sellaisista aiheista joista ei ehkä koskaan voida saada mitään havaintoja tai kokeellisia tuloksia. Sitten syntyy kokonaisia koulukuntia jotka olettavat että asian tiimoilta voi kuvitella vapaasti mitä vain. Hyvin kummallisia ajatuksia syntyy erityisesti elämän synnystä ja olemassaolosta maailmankaikkeuden eri kulmilla, ja sen leviämisestä planeettakunnista toisiin. Ajatusten tueksi löytyy vanhaa kirjallisuutta alkaen vaikka Lord Kelvinistä ja Arheniuksesta, jotka aikoinaan olivat arvostettuja tiedemiehiä ja uskoivat vankasti panspermiaan. Kuitenkin tietomme maailman kehittymisestä on nyt niin toisenlainen että näiden herrojen ajatukset eivät enää ole mitenkään valideja.
Panspermian ajatus on kuitenkin edelleen voimissaan, ja sen kannattajat rakentelevat ajatustaan vähän eri lähtökohdista. Jotkut uskovat, ensinnäkin, että ensimmäiset suotuisat olosuhteet elämän synnylle maailmankaikkeudessa muodostuivat silloin kun taustasäteilyn lämpötila laski nollan ja sadan celsius-asteen välille. Äkkiseltään tämä näyttäisi mahdollistavan nestemäisen veden olemassaolon. Tosin pelkkä lämpötila ei tähän tietenkään riitä, koska veden olemassaoloon tarvitaan vedyn lisäksi myös happea, ja elämän syntyy sitten myös koko joukko muita alkuaineita. Näitä syntyi ja levisi avaruuteen toki jonkun verran jo ensimmäisten suurten tähtien räjähtäessä supernovina, mutta silti, kesti varmasti aikansa ennen kuin niitä kertyi niin paljon että ne saattoivat muodostaa kivisiä planeettoja, ja niiden pinnalle rikkaan orgaanisen kemian.
Ainakin sellaiset tähdet jotka voidaan punasiirtymänsä perusteella määrittää vanhoiksi ovat tyypillisesti hyvin metalliköyhiä, eivätkä siis mitään otollisia elämän ympäristöjä.
Tuollaiset kemialliset puutteet eivät kuitenkaan näytä häiritsevän teoreetikkoja, jotka ajattelevat että elämä jossakin muodossaan syntyi jo varhain, ja on sittemmin levittäytynyt pitkin linnunratoja siirtymällä tähtijoukkojen sisällä. He olettavat että jonkinlaiset kappaleet pystyisivät siirtymään tuollaisten lähekkäin syntyvien tähtien välillä, ja kuljettamaan elämän ituja mukanaan. He eivät ota huomioon sitä että kiviset planeetat (ainakin meillä, todennäköisesti myös muualla) syntyvät kertymäkiekkojen kuumissa sisäosissa, ja ovat syntyessään sulaa magmaa. Siis vasta syntyvillä planeetoilla ei synny elämää, eikä se voi niille myöskään siirtyä.
No entäpä sitten elämän itujen putoileminen planeetalle jossakin myöhemmässä vaiheessa? Se on mahdollista, jos tuo itu lähtee liikkeelle elämän asuttamalta läheiseltä planeetalta, riittävän ison meteoriitti-iskun sinkoamana, ja päätyy sitten aikansa lennettyään otolliselle maaperälle toisella planeetalla. Kuitenkin kaukaisten tähtien välillä todennäköisyydet ja mahdollisuudet jonkin meteorin siirtymiselle ja osumiselle ovat niin pienet, että tähtijärjestelmien ikä ei riitä sen toteutumiseen, eikä tuo uinuva itu ainakaan pysyisi hengissä vuosimiljardien pituisen matkan aikaa.
Elämän siirtyminen jopa läheisten planeettojen välillä on perin haastava operaatio. Tuo lentoon lähteminen on kyllä mahdollista, joskaan ei mitenkään tavallista (isot impaktit nimittäin todennäköisesti paremminkin tuhoavat elämää). Sekin on vielä mahdollista että jokin kestävä mikrobi voi pysyä lepotilassa hengissä miljoonia vuosia kestävän matkan ajan, jos se on hyvin suojassa kiven sisällä. Kuitenkin, on hyvin pieni todennäköisyys sille että tuo mikrobi osuisi sellaiseen paikkaan missä se voi edelleen, yksinään, selviytyä hengissä, ja alkaa kukoistamaan niin että se kehittyy kokonaiseksi eliökunnaksi. Ajatelkaapa vaikka mitkä olisivat mahdollisuudet sille että nykyisen Maan biosfääristä ”karkaavat” mikrobit voisivat selviytyä läheisillä taivaankappaleilla.
Yksittäisten elävien solujen on vaikea selviytyä ympäristössä, johon ne eivät ole aikojen kuluessa sopeutuneet. Jotkut perustuottaja-lajit saattaisivat ehkä pystyä tähän. Kiven sisällä lentävä eliö olisi todennäköisesti ”kiven syöjä” -mikrobi, ja sen pitäisi osua johonkin jotakuinkin samalaiseen, ja saman lämpötilaiseen kivilajiin. Jos taas kysymyksessä olisi fotosynteettinen eliö, sen pitäisi osua sellaiseen paikkaan missä on sopivasti lämpöä ja valoa, ja joko riittävästi vettä tai otsonikerrosta suojaamassa UV-säteilyä vastaan – jota ei taas synny elottomalla planeetalla.
Säilyäkseen hengissä elämä tarvitsee ympäristön joka pitää sitä yllä. Elämän synnyn ja varhaisen kehityksen aikana tuo ylläpitävä ympäristö tarjosi kaikki kemialliset aineet mitä elämä tarvitsi, ja sittemmin ylläpitäjänä toimivat sopivat energialähteet, tai ravintoketjut, ja kokonaiset ekosysteemit. Yksittäiset eliöt tai lajit valtaavat paikkansa ympäristössä siten että ne luonnonvalinnan ohjaamina kehittyvät ja sopeutuvat juuri näihin olosuhteisiin.
Ihan viimeisen hulluja ovat sellaiset ajatuskuviot että Maan historian aikana suuret harppaukset eliökunnan monimutkaisuudessa olisivat johtuneet siitä että tänne on noina aikoina pudonnut jotakin monimutkaisempaa geneettistä informaatiota. HUH sentään; kyseisen paperin piti tietenkin koettaa kyseenalaistaa myös Darwinilaista evoluutiota. Vieläkin hullumpia ovat ehdotukset, että virukset olisivat levinneet planeetalta toiselle, ja toimineet uudessa ympäristössään elämän aloittajina.
Myönnettäköön: elämän synty on prosessi joka on vaikea ymmärtää. Mutta ei se sen helpommaksi muutu sillä, että sen ajateltaisiin tapahtuneen jossakin toisaalla. Tällöin koko prosessiin pitäisi vielä lisätä siirtymisprosessin vaikeus ja epätodennäköisyys, jotka lisäävät kokonaisvaikeusastetta (miten monia?) kertaluokkia.
Näin joulunaikoihin onkin mukavaa hiljentyä hetkeksi ihmettelemään sitä, miten hienoa ja ihmeellistä onkaan tämä kotiplaneetalla juuri näihin olosuhteisiin kehittynyt elämä. Ja ihan kotoista ja paikallista alkuperää.
Hyvää joulua teille…
Nestemäinen vesi vaatii myös painetta, lämpötila ja H2O eivät yksin vielä riitä.
Olen samaa mieltä että astrobiologian nimissä tehdään myös kaikenlaista ei-ehkä-niin-arvokasta tutkimusta. Muutamia vuosia sitten oli tiedeuutinen jossa tutkijat ehdottivat teknologisen elämän etsintää natriumlamppujen spektriviivan avulla. Heidän teesinsä oli että teknologiset sivilisaatiot käyttävät todennäköisesti natriumlamppuja katuvaloinaan. No, nyt jo kuitenkin tällä meidänkin planeetallamme natriumlamppuja ollaan kovaa kyytiä korvaamassa ledeillä.
Joo. Näitä maan päällä esiintyviä ilmiöitä, tai varsinkaan mitää ihmiseen liittyviä ei todellakaan kannata koettaa peilata mihinkään muuhun maailmaan. Mikään muu ei liene yleistettävissä, paitsi fysiikan ja kemian lainalaisuudet
Mutta tuosta paineesta puheen ollen: olisiko olemassa mitään tietoa (tai arvioita) siitä millaisia paineet tai kaasun tiheys olisivat olleet nuoressa maailmankaikkeudessa, silloin ensimmäisten tähtien syntymisen aikoihin?
Jo rekombinaatioepookissa jossa lämpötila oli 4000K, paine oli enää 1e-17 bar, ja lämpötilassa 300K sen on täytynyt olla vielä 4 kertalukua matalampi. Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Chronology_of_the_universe , väliotsikon ”A more detailed summary” alla oleva taulukko, rivi Recombination, ja sen Description.
Samalla wikipediasivulla on myös kohta ”Speculative ”habitable epoch”. Siinä puhutaan kuitenkin planeetasta. Hypoteettinen planeetta voi toki ratkaista paineongelman, mutta samalla tekee taustasäteilyn lämpötilan melko irrelevantiksi. Planeettahan syntyy joka tapauksessa liian kuumana elämälle, ja kun se on jäähtynyt riittävästi, taustasäteilykin on viilentynyt. Vedyn ja helium osuus tähtienvälisestä kaasusta oli erittäin suuri, joten kiviplaneettaa on vaikea muodostaa. Tämä (kuten jotkut muutkin saman kirjoittajan ajatukset) kuulostavat minusta moniongelmaisilta.
Minustakin kuulostavat varsin moniongelmaisilta.
Luin jostain tiedeartikkelista että aika todennäköistää jonkin tapahtuman varmasti. Jos tapahtuman todennäköisyys voidaan laskea, maailmankaikkeuden aika riittää sen tapahtuvan.Tai jotain sellaista.
K.Lehdon ajatukset olivat hyviä. Mitään tietämätön vain niukuttaa että kun se on tapahtunut. Se elämän synty.
Tietenkin on aivan turha etäännyttää sitä pois maapallolta. Täällähän sitä riittää. Elämää.
Luulisi että missä on rikkainta elämää se olisi myös pisimpään kehittynyt. Pikku mikrobit Marsissa tai joissain kuissa ei voi olla alkulähde. Ne ovat korkeintaan seurauksia maapallon elämästä.
Panspermia on kummallinen ajatus. Kuin Einsteinin onnellinen ajatus kun hän lensi fotonilla. Tai jotain siihen suuntaan.
Oliko se Einstein joka kylvi siemenet meidän galaksiimme. No vitsi, vitsi.
Luen aina innolla Tähdet ja Avaruus lehteä. Se on minulle aivoruokaa. Ajatuslepoa. Ja rauhoittumista maailman pienistä ongelmista.
Kiitän aina mielessäni että on olemassa viisaita ihmisä jotka jatkavat tieteen perintöä.
En varmaan ymmärtänyt kaikkea mitä K.Lehto kirjoitti. Mutta sujuvasti luin.
Kiitos hänelle.
Kiitos positiivisesta kommentista. Tuo ensimmäinen lauseesi minun mielestäni selittää elämän olemassaoloa. Kun se on ollut mahdollista tapahtua, niin sitten se on ainakin joskus, ja jossakin, myös tapahtunut.
Trace Gas Orbiter ei ole nähnyt Marsissa yhtään metaania vaikka mittasi aiempaa tarkemmin, http://blogs.discovermagazine.com/d-brief/2018/12/18/trace-gas-orbiter-mars-methane-atmosphere/#.XByT9xBoS90 . Uutinen ilmeisesti perustuu esitelmään syys-AGU:ssa jonka kalvoja en ole kuitenkaan nähnyt.
Vielä 80-luvulla F.Crick ja L.Orgel esittivät itsekin varsin epävarmana pitämänsä ’suunnatun panspermian’ idean. Sen mukaan alienit olisivat kylväneet elämän siemeniä eri paikkoihin maailmankaikkeudessa. He löysivät kuitenkin muutamia vähäisiä ideaansa kannattavia todisteita
https://blogs.scientificamerican.com/guest-blog/the-origins-of-directed-panspermia/
Aktiivisten tutkijoiden näkemykset ovat 80-luvun jälkeen jo moneen kertaan muuttuneet. Tietysti joku koettaa vielä pitää kiinno panspermian ajatuksesta, mutta ajatuksenakin se on todellakin jo vuosikymmeniä sitten ohi mennyt juttu.
Suunnatusta panspermiasta voi ajatella eri versioita. Yksi versio voisi olla seuraavanlainen: Alkuperäinen elämä (nimitetään sitä E:ksi) oli erilaista kuin meidän. Ehkä se ei edes perustunut hiileen tai esiintynyt planeetoilla. E syntyi spontaanisti ja johti tekniseen sivilisaatioon. Maan elämä on E:n insinöörien rakentama tuote, jollaista ei voisi syntyä spontaanisti. Olentojen motiivina oli luoda E:n kaltainen prosessi ympäristöön, joka ei soveltunut alkuperäiselle E:lle.
Hypoteesin etu on että se selittäisi tuntemamme elämän synnyn. Hintana on että postuloidaan E:n olemassaolo, josta ei ole mitään havaintoja. Hypoteesia voidaan joutua pohtimaan vakavasti, jos Maan biokemian spontaani syntyminen alkaa näyttää mahdottomalta. Vielä ei kuitenkaan taideta olla niin epätoivoisessa tilanteessa.
Hypoteesin lähtökohta on sen loogisen tosiasian tunnustaminen että biokemian elinkelpoisuus ja sen kyky syntyä spontaanisti voivat olla kaksi eri asiaa. Maan biokemia on varmasti elinkelpoinen, mutta onko se myös spontaanisyntyinen, sitä emme periaatteessa tiedä.
Heippa. Ajatuksesi on kiintoisa. Kiinnostaisi kovasti kuulla, millaista koostumusta ajattelet tuon vieraan älykkään sivulisaation tai Elämänmuodon, E:n, edustavan. Vaikka se olisi miten vieras ja outo tahansa, sen kuitenkin täytyy edustaa samanlaisia kemian ja fysiikan lainalaisuuksia mitkä mekin tunnemme täällä Maassa. Niinpä sanoisin että se ei millään voi olla ”mekaaninen”, ei siis mistään mineraalisista komponenteista rakentuva. Metallithan eivät spontaanisti reagoi keskenään niin että niistä rakentuisi mitään monimutkaista. Suurissa kuumuuksissa tai paineissa ne voivat muodostaa keskenään metalliseoksia, tai jonkinlaista plasmaa—suurina massoina ne voivat taas muodostaa tähtiä tai planeettakuntia, mutta ei kait mitään sen kummempia rakenteita.
Hiili, vety, typpi ja happi ovat taas sellaisia jotka voivat tehdä niitä kestäviä ja monihaaraisia kovalenttisiaä sidoksia, joista voi rakentua kaikenlaisia molekyylirakenteita, hiukan niinkuin jostakin rakennuspalikkasarjasta (mitä niitä onkaan, mekanoja tai sellaisia mistä voi rakennella vaikka eifeltorinin tai pilvenpiirtäjän, kun vain ruuvaa sopivaan järjestykseen tarpeeksi paljon erilaisia palikoita).
Elämän pitää siisi syntyä jonkinalisista ”rakennuspalikoista”, joista vois yntyä toiminnallista monimuotoisuutta. Pii ehkä voisi käyttäytyä hiukan hiilen tavoin joko hyvin kuumissa olosuhteissa, tai hyvin kylmissä olosuhteissa, mutta niissä taas sitten seuraa omat onglemansa jonka takia niissäkään ei todennäköisesti voi syntyä mitään toimivaa – Dirk Mac Schulz on kirjoitanut tästä pari kirjaa…
Hiili siis näyttää olevan kemiallisesti ylivoimaisesti paras monimutkaisten rakenteiden rakennusaine, vesiliuottimen läsnäollessa. Ja hiilen kanssa ollaankin sitten samoissa elämän synnyn ja evoluution haasteissa kuin mitä täällä maan päällä on ollut. Mutta nehän eivät ole mitenkään ylitse pääsemättömiä.
En tiedä ajatteletko että jotakin elävän kaltaista voisi syntyä vaikka kaasuista (kosmisissa matalissa paineissa? vaiko jossakin tähtien sisäisissä suurissa paineissa??) – niistäkään tuskin missään olosuhteisa voi syntyä mitään muotoaan ylläpitävää tai toiminnallista rakennetta?
Mutta sitten tietysti mitää myös kysyä mitä ominaisuuksia elämä ylipäänsä tarvitsee. Tarvitseeko sen pitää yllä muotonsa, tai toiminnallisuutensa. Ilmeisesti ainakin ajattelet että tämä kaiken ylös-rakentava tai alkuun laittava elämänmuoto olisi hyvinkin toiminnallinen ja ilmeisen tarkoitushakuinen (mikä se tarkoitus sitten loppujen lopuksi olisikaan – elämän syy ja tarkoitus näyttää olevan jonkinlainen olomassaolemisen välttämättömyys). … Mutta tarvitseeko tuon E-elämän olla aineellinen??
Jos ajattelet jonkinlaista aineetonta, energistä, tarkoitushakuista, kaiken alkuun laittavaa alkusyytä, niin sitten ollaankin jo päädytty uskonnolliseen maailmankuvaan. Mikäs siinä! Jos alkusyitä haetaan kemiallisen evoluution ulkopuolelta, niin tuo käy ihan hyvin. Hyvin sopiva ajatus näin joulun aikaan. Mutta sitten seuraava kysymys: mikä on tämän kaiken ymmärryksen yli käyvän E-elämän alkuperä?
Ässää hihassa minulla ei ole.
Joo, hiili on varmaankin paras, mutta liuottimessa voisi olla valinnan varaa, onhan formamidiakin ehdotettu. Olen joskus miettinyt että voisiko elämä toimia ilman liuotinta tähtienvälisessä aineessa (painottomuudessa ja lähes tyhjiössä), siten että elämän molekyylit ovat kaasufaasissa tai/ja ovat tarttuneina pölyhiukkasten pinnoille jotka silloin tällöin törmäävät toisiinsa. Energialähde voisi olla esimerkiksi tähtienvälisen vedyn sitoutuminen happeen tai hiiileen.
Aineeton elämä ei ollut mielessä kun alkuperäistä kommenttiani kirjoitin, mutta voihan sellaistakin pohtia.
Jotta E-hypoteesi olisi järkevä ja selitysvoimainen, E:n alkuperän pitäisi olla spontaani. Mahdollisesti harvinainen, mutta ainakin kerran tapahtunut spontaanisti.
Jos E-hypoteesi on totta, Maa tuskin on ainoa planeetta jolle on istutettu keinotekoinen biologinen elämä. Periaatteessa siis E-hypoteesia voisi testata etsimällä maankaltaisia planeettoja ja tutkimalla onko niillä elämää. Jos maankaltaisia planeettoja löytyy mutta millään niistä ei ole elämää, se taitaisi tehdä E-hypoteesin epätodennäköisemmäksi. Jos elämää niiltä löytyisi ja jos se olisi biologisesti samanlaista kuin meidän, se saattaisi tukea hypoteesia. Käytännössä vaikeutena olisi tietää kuinka isot poikkeamat maankaltaisuudesta pitäisi sallia. Ja tietysti, koska E on ollut hypoteesin mukaan suunnitteluun kykenevää, sillä on ollut vapaa tahto, joka on tässä todennäköisyyspelissä mukana yhtenä tuntemattomana. Vapaa tahto voi haluta mitä vain, vaikkapa valita vain yhden maapallon jonne elämänsä synnyttää, tai varioida konseptiaan eri planeetoilla ihan vaan varioimisen ilosta.
Jees. Tuollaiseen kaiken alkuun saattavaan E-elämänmuotoon (joka on vapaa myös kaikenlaisista konkreettisista rajoitteista kuten ajan yksisuuntaisuudesta) ihmiset ovatkin vankasti uskoneet jo ainakin vanhan testamentin kirjoittamisen ajoista lähtien (siis monoteististen kaikkivoipaisten jumala-uskontojen alusta lähtien). Eikä se liene mikään ihan mahdoton ajatus. Kuitenkin elämän kemiallinen synty ja darwinilainen evoluutio on paljon helpommin ymmärrettävissä meille ihmisen/muurahaisen aivoisille. Mutta tässä voi olla rajoittavana tekijänä juuri tuo ihmisen ymmärryksen rajallisuus.
Viittaat kaiketi siihen että jos oletetaan E-hypoteesin olevan totta, silloin E on saattanut puuttua alkuunpanemansa biosfäärin myöhempäänkin kehitykseen, koska mikäpä olisi estänyt, ja mahdollisia motiiveja on helppo kuvitella. E-hypoteesin alla ajatus ajoittaisista interventioista voi kuulostaa pikemminkin luonnolliselta kuin epätodenäköiseltä.
Geologisen aineiston joukkosukupuutot näyttävät kuitenkin sattumanvaraisilta, ainakin minusta. Evoluution nopeus on myös ollut keskimäärin hidas verrattuna nopeimpiin episodeihin kuten kambrikauden räjähdykseen. Jos kambrikauden evoluutionopeus olisi vallinnut koko ajan, aikaväli elämän alusta kädelliseen olisi voinut olla alle miljardi vuotta. Jos E on ollut olemassa, se näyttää suosineen vapaata kasvatusta.
Nämä pohdiskelut voivat tuntua kaukaisilta. Kuitenkin poliittinen kysymys biosfäärin luomisesta voi tulla ajankohtaiseksi pian, eli meille voi olla tarjolla E:n pikarooli. Jos nimittäin TGO:n tulosten perusteella päätetään että Mars ei ole elävä, seuraavat todennäköiset keskustelunaiheet ovat luotainten kalliin steriloinnin lopettaminen, ihmisten salliminen planeetan pinnalle ja bakteerien istuttaminen pinnan alle.
Oikeasti, todellisudessa, voimma varmastikin jättää pois laskuista tuollaisen kaiken alkuun laittavan E-elämä-hyvpoteesin, sillä siitä ei ole olemass minkäänlaista näyttöä. Sen sijaan on olemassa paljonkin ainakin aihetodisteita siitä että elämä on syntynyt spontaanin HCN-kemian tuotteena, ja että se on muotoutunut ympäristökemian ehdoilla, ja sen tuotteena. Samoin, on loputtoman paljon monenlaisia suoria todisteita siitä että eliökunta on kehittynyt evoluution tuotteena, luonnonvalinnan ja ympäristöolosuhteiden ohjaamana, ja vuorovaikutuksessa niiden kanssa.
Siispä, puhe panspermiasta tai ulkopuolisesta ohjauksesta osana Maan elämän kehitystä on mielestäni täysin perusteetonta. Tuo mitä sanot ihmisen mahdollisuudesta aloittaa eliökunnan kehittyminen Marsissa on ihan todennäköinen skenaario, mutta sitä ei kuitenkaan voi rinnastaa siihen että joku olisi vastaavalla tavalla tuonut elämän alun tänne — koska tässä vierailuetäisyydellä ei ole sellaista eliökuntaa joka olisi voinut levittää sen tänne.
Pois laskuista ainakin siinä mielessä että ei näyttäisi olevan tapaa tutkia sitä.
Biologisesta evoluutiosta on tosiaan valtava määrä todisteita ja se toimii mainiosti, sitten kun ensin on jotain mikä kasvaa ja monistuu.
Yksi E-hypoteesiin huonosti sopiva seikka on että elämä ilmaantui planeetan ollessa varsin nuori. Nuoruus viittaa kotikutoiseen mekanismiin.
Juu. Tuo mainitsemasi seikka on se joka tekee kaiken panspermian todella epätodennäköiseksi. Jotta vieras elämä voisi juurtua uudelle planeetalle, sen pitäisi olla juuri niihin uusiin olosuhteisiin sopeutunutta. Sopeutuminen tapahtuu vain paikan päällä. Jos ympäristö on liian outo (kuten Mars olisi useimmille nykyisille maatiaisille) niin siinä paikassa vain kuolee, saman tien.
http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/
Arto Annila toteaa sekä elottoman että elollisen yleisten kehityslakien olevan samat, joten molemmat johtuvat jostain kaiken kattavasta ’ylimmästä laista’. (Ehkä maailman etevimmällä evoluutiobiologilla Eugene Kooninilla on samantapaisia ajatuksia).
http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/elama.pdf
https://phys.org/news/2008-12-life.html
Annilan keskeinen ajatus hänen kaikissa töissään on pienimmän vaikutuksen periaatteen keksijän Maupertuin kehittämä muoto, joka hallitsee paljon laajempaa ilmiöpiiriä kuin fyysikkojen nykyään käyttämä. Esimerkiksi elämän synnystä ja evoluutiosta Maupertuin muodolla on paljon enemmän sanottavaa kuin Eulerin-Lagrangen muodolla.
https://areena.yle.fi/1-2098673